Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää kaikille!
Tänään on myös Aleksis Kiven päivä.
Useimmat tuntevat Kiven hulvattoman saunakohtauksen Seitsemästä veljeksestä.
On kuitenkin ihmeen paljon suomalaisia romaaneja, joissa saunasta ei puhuta mitään.
Tämä tuli vastikään mieleeni ja aloin pohtia omien kirjojeni saunakohtauksia. Jokaisessa kirjassani saunalla ja saunomisella on tärkeä osuutensa!
Ajallisesti ensimmäinen kirjoistani on Joulu Koirajoella 1917.
Siinä nelivuotiaan Iitan perhe lähtee Pilpalasta joulunviettoon naapurikylään Yli-Myllylle.
Joulusaunassa käydään Koirajoen rannassa.
Sauna on mitä todennäköisimmin ollut tuohon aikaan samalla paikalla missä nyt on sauna,
mutta tämä nykyinen - ei enää toimintakunnossa oleva - ei toki ole niin vanha.
Tuon ajan sauna olisi ansainnut varmaan enemmänkin kuvausta sen lämmittämisestä.
Sitä pohti myös tavatessamme yksi ensimmäisistä kirjan lukijoista, Raimo Salmela.
Raimolta olen saanut paljon arvokasta tietoa kirjoihini muutenkin, mistä olen kovin kiitollinen. Kirjoitin lämmityksestä lähinnä sen, että miehet kävivät vuorotellen lisäämässä puita saunan pesään. Kertalämmitteiseen saunaan puita ei lisätty enää saunomisvaiheessa, mutta lämmittäessä yksi pesällinen tuskin riitti. Joitain kertoja puita varmasti piti lisäillä ennen kuin kivet olivat tarpeeksi kuumat.
Kirja on fiktiivinen kuten Ida-sarjan muutkin kirjat, tietysti, mutta ne tapahtuvat aidoilla paikoilla. Johonkinhan kirjat aina sijoittuvat, tapahtumapaikat ovat täysin keksittyjä lähinnä joissain fantasiakirjoissa. Ainakin minun kirjoissani eletään oikeissa paikoissa ja myös iso osa ympärillä tapahtuvista asioista on aitoja tuon ajan tapahtumia. Tässä vuoden 1917 kirjassa kerrotaan muun muassa Suomen itsenäistymisestä, 8-tuntisesta työpäivästä ja vähän lähestyvästä kansalaissodasta, josta toki tuolloin ei kukaan vielä varmasti voinut tietää.
Mutta Idan viimeiseksi jouluksi isänsä kanssa tämä joulu jäi.
Seuraavana vuorossa on vuoden 1923 Pilpalaan sijoittuva Lähteen rannalla elämä, joka oikeasti on ensimmäinen romaanini. Saunalla on siinä hyvinkin keskeinen osa heti aloituskappaleesta lähtien ja monesti sen jälkeen. Kyseinen sauna on suuri, kaksikerroksinen sauna, jossa vielä tuolloin käytiin yhteissaunassa.
Kirjassa Salin-erakko lämmitti ja kunnosti saunan kylpemiskuntoon
ja pakeni sitten ihmisarkana itse paikalta.
Sauna oli puodin ohella toinen kyläläisten kohtaamispaikka,
jossa kerrottiin kuulumisia ja juoruja.
Joulu Pilpalassa 1924 sijoittuu seuraavaan vuoteen.
Siinä Iita saunoo vasta synnyttäneiden naisten kanssa Nevalainen-nimisten naapurien pikkusaunassa. Iita tarkkailee äitejä, jotka hellästi mutta varmoin ottein kylvettävät pienokaisiaan.
Hän on ottanut saunareissulle mukaan mollamaijansa, mutta löylyyn nukkea ei voi ottaa.
Vuonna 1927 - 1928 Ida (nyt siis jo Ida) on yhteiskoululainen ja asuu koulukortteerissa Högforsissa. Kirjan nimi on Pilven varjot vaeltavat. Saunoja kirjassa mainitaan useita, vaikkei varsinaisia saunomiskohtauksia olekaan. Fagerkullassa on maksullinen sauna, jossa on miesten ja naisten vuorot erikseen. Myös Idan kortteeripaikassa, lehtori Grannäsin luona Vaahteratalossa on tietysti sauna.
Myös Hiilin saunassa käydään sekä jouluna että juhannuksena ja muulloinkin.
Vuosi 1935 on Idalle erilainen. Joulu Helsingissä 1935 sijoittuu pääkaupunkiin, mutta siinäkin käydään saunassa. Ida asuu Helsingissä Vuorimiehenkadulla, mutta hänellä on tapana käydä Yrjönkadun uimahallissa, joka on Suomen ensimmäinen uimahalli.
Uimahallin saunassa Ida jutustelee toisen saunojan kanssa ja tulee kertoneeksi olevansa lääketieteen opiskelija. Hän kertoo, että kalliit lääketieteen opinnot ovat mahdolliset ulkopuolisen rahoittajan avulla. Sitä hän ei vielä tiedä, että opintojen jatko on pian vaakalaudalla, kun kansanedustajarouva katoaa.
Toistaiseksi viimeinen osa Ida-sarjassa on Joulu kotirintamalla 1943.
Siinä eletään, kuten nimikin kertoo, sotavuotta. Ida pääsee Helsingistä äitinsä luo joulunviettoon Pilpalaan, jossa myös hänen lapsensa ovat sotaa paossa, samoin kuin ystävättäret Valpuri ja Fiina. Joulusaunaan mennään tuttuun Hiilin saunaan. Tavat ovat kuitenkin jo sen verran muuttuneet, etteivät naiset ja miehet enää sauno yhdessä.
Ida-sarjan seuraava osaa muhii jo vahvasti mielessäni.
Sen verran voin ehkä paljastaa, että se sijoittuu osin Hyvinkäälle,
mutta edelleen myös paljolti Pilpalaan.
Eiköhän ole myös selvää, että siinä käydään saunassa!
Mutta tapahtuuko saunassa jotain erityistä, sitä en vielä tiedä - tai en ainakaan halua paljastaa.
Idan joulut -kirja ilmestyi painettuna jo kesällä ja sen voi lainata kirjastosta tai tilata vaikka tästä:
Äänikirjana se ilmestyy joulun alla.
Mainostaminen on minusta ikävää ja noloa, mutta ilman sitä tieto kirjoistani leviää turhan hitaasti. Äänikirjat ovat kyllä saaneet paljon kuulijoita ja kehuja, mutta kirjastolevitys on ollut vähän nihkeää puhumattakaan kirjojen tilaamisesta.
Kuitenkin esimerkiksi Idan joulut -kirja maksaa tilattuna vain 16,95 euroa.
Tervetuloa kyselemään ja kuulemaan lisää kirjoistani Hyvinkään kirjastoon maanantaina 17.11.
tai Lopen kirjastoon tiistaina 25.11. Kirjat voi hankkia myös suoraan minulta. Esimerkiksi tuo joulukirja sopii mainiosti myös joululahjaksi!











Seuraavaa kirjaasi odotellen. Sauna oli ennen oikein monitoimihuone. Kotonani saunassa tehtiin monia asioita; palvattiin lihaa, padassa sianrasvasta saippuat, keitettiin valkopyykki, taisi siellä miehet juomansakin valmistaa.
VastaaPoistaNo niinpä! Sinulla varmaan olisi paljonkin saunatarinoita kerrottavaksi? Vielä vanhempaan aikaan saunassa myös synnyttiin ja kuoltiin... (Itse asiassa minulla kyllä on yksi ystävä, joka kuoli saunaan, voi itku. Ei muistella sitä nyt. Luulen, että hän kuoli onnellisena, mutta liian varhain.)
PoistaSauna-aihe herättää aina keskustelua! Uimahallin saunassa olen kuullut hyvin vanhan naisen laulavan hyvin vanhoja saunalauluja/ loitsuja. Minäkin osasin yhden:"Repu, repu rieska, älä kyykytä kyllään..."
VastaaPoistaHyviä löylyjä Idalle jatkossakin!
Oi, kyllä! Ja taidan jo tietää, mitä saunassa tapahtuu seuraavassa kirjassa.
Poista