Miksi pidän äänikirjoista?

Tapaan usein ihmisiä, jotka kertovat, etteivät kuuntele äänikirjoja. Yritän sanoa, että se on ihan ok, ei ole mikään pakko. Usein se kuuntelemattomuus kuitenkin ilmoitetaan tavalla, joka kuulostaa arvottavalta: että äänikirja ei ole ”oikea kirja”, he lukevat vain oikeita kirjoja.

Vastaavasti on ihmisiä, jotka kertovat jotenkin häpeillen kuuntelevansa mielellään äänikirjoja. Se johtuu ainakin osittain siitä, että kirjailijoiden tiedetään saavan äänikirjoista pienemmän korvauksen kuin painetuista kirjoista.

Itse sekä kuuntelen että luen. Iltaisin vuoteessa luen, ulkona kävellessäni kuuntelen. Sohvalla maatessani luen, kuntosalilla kuuntelen. Kirjat, joita kuuntelen, ovat ehkä hieman erilaisia kuin ne, joita luen paperilta, mutta en tee eroa sillä, kumpi tapa on toista parempi tai olisivatko nämä erityyppiset kirjat jotenkin toistaan ”hienompia” tai arvokkaampia.

Pidän äänikirjoista! Niiden kuuntelua ei todellakaan pidä pyydellä anteeksi.

Mikä niissä on niin hyvää? Monikin asia.

– Lukijan kannalta: edullisuus. Läheskään kaikilla ei ole varaa ostaa kirjoja, ainakaan useita kuukaudessa. Äänikirjoja voi kuunnella yhden painetun kirjan hinnalla monta, todella monta. Se on minusta hyvä asia. Jos joku ostaa kirjan, hän saa kotiinsa esineen. Jos joku lainaa kirjan kirjastosta, hänellä on kuukauden ajan luettavissaan kirja. Lainauksesta kirjailija saa (vuosittain hieman vaihdellen) noin 25 senttiä. Äänikirjan kuuntelu on minusta verrattavissa kirjastolainaan, vaikkei laina-aikaa olekaan rajattu.  

– Kirjailija saa äänikirjan kuuntelusta pienemmän korvauksen kuin painetun kirjan myynnistä, mutta nehän ovat aivan eri asioita. Itse olen kiitollinen jokaisesta ostosta, jokaisesta kirjastolainasta ja jokaisesta kuuntelusta. Saan niistä pienen korvauksen, mutta jos niitä on paljon, summasta kertyy mukava. On tietysti niitä kirjailijoita, jotka pelkästään näillä tuloilla yrittävät tulla toimeen, silloin se on eri asia. Minä olen vähän eri juttu, kun olen tottunut aina tekemään paljon ilmaista työtä (järjestöhommissa). Kirjojen kirjoittamisesta saa sentään jotakin!

– Äänikirjapalveluissa on isot valikoimat helposti löydettävissä. Äänikirjojen joukosta löytää yleensä haluamansa, vaikkei edes tietäisi mitä etsii. Ja jos tietää, sama juttu. Voi etsiä monin eri hauin. Kirjastossa tietysti kirjastonhoitaja auttaa, mutta läheskään aina sieltä ei löydy kaikkea mitä toivoisi. Entä sitten kirjakaupassa? Sieltä löytyvät lähinnä uutuudet! Ostaja on siis uutuuksien varassa, kuuntelijalla on rutkasti enemmän valinnan varaa.

– On paljon ihmisiä, jotka eivät voi lukea fyysisiä kirjoja. Näkövammaiset ovat heistä ilmiselvin joukko. Mutta myös liikuntavammaisen tai vanhuksen on hankala lähteä hakemaan luettavaa kirjakaupasta tai kirjastosta. Monen on lisäksi vaikea pidellä kirjaa ainakin makuuasennossa.

– Äänikirja on demokraattinen. Kirjat ovat siellä tarjolla suhteellisen tasapuolisesti riippumatta siitä, miten ison ja vauraan kustantajan kirjasta on kyse. Toki uutuuksia markkinoidaan äänikirjoinakin näyttävästi, joten on tietysti vaara, että pienten toimijoiden teokset jäävät varjoon. Mutta on sentään mahdollisuus!

– Palautteenantomahdollisuus. Kun ihminen ostaa kirjan kirjakaupasta, kirjailija saa ani harvoin tietää, mitä lukija siitä on ajatellut – onko hän edes lukenut sitä loppuun asti. Rohkeimmat kirjoittavat kirjailijalle henkilökohtaisesti (olen saanut aivan ihastuttavia viestejä ventovierailtakin lukijoilta sähköpostilla, messengerillä, jopa puhelimitse) mutta harva sitä rohkenee saati jaksaa tehdä. Äänikirjapalvelussa palautteen jättäminen on helppoa ja reaaliaikaista. Voi arvioida kirjan tähtien määrällä ja lisäksi sanallisesti, tai jättää arvioimatta. Pelkkä kuuntelu on jo viesti, kesken jättäminen toinen.

– Ekologiset syyt. Äänikirja kuluttaa energiaa sekä valmistusvaiheessa että jatkuvasti koko elinkaarensa ajan. Mutta painetun kirjan tuottaminen kuluttaa sitä myös, ja lisäksi kuluu puuta (metsiä!), vettä, polttoainetta kuljetuksiin jne. Olen neuroottisuuteen asti paperinsäästäjä, siksi valtavat kirjavarastot ovat minulle kauhistus. Miten mieletön määrä yli jääneitä kirjoja tuhotaankaan, kun aktiivinen myyntiaika on ohi! En tiedä, paljonko, mutta tiettävästi todella paljon. Eihän niitä vain voi säilyttää loputtomiin. Pahimpia ovat valtavat, painavat kuvateokset, jotka on painettu hyvälaatuiselle paperille. No, niitä äänikirjat harvoin korvaavatkaan.

– Äänikirjojen buumi on lisännyt kirjallisuuden kulutusta. Monet klassikot ovat kokeneet uuden tulemisen, uudet käyttäjäryhmät ovat löytäneet kirjat ja pystyvät niitä nyt paremmin käyttämään, kun niistä on tehty äänikirjoja. 

Haittapuoliakin äänikirjoilla tietysti on. Se on oma aiheensa, mutta sivuan muutamaa.

Mainitsin, että kirjailija (ja kustantaja) saa äänikirjoista reaaliaikaista palautetta. Se on tietysti myös kauheaa, sillä kuka tahansa voi mistä tahansa syystä lytätä kirjan. Ei tarvitse edes perustella! Omat kirjani eivät ole (vielä?) joutuneet varsinaisesti sellaisen kohteeksi, mutta toki jokainen heikko arvosana saa miettimään syytä. Sehän voi olla ihan mikä tahansa: kauna, kateus, väärä kirjavalinta, väärä kuunteluhetki. Saattaa olla, että toisella kertaa sama lukija olisi kirjasta pitänytkin. Itselle tulee mieleen yksi kommentti, joka jäi mieleen yksinkertaisessa rehellisyydessään: ”Ei nyt napannut tämä.” Ei siis napannut sillä hetkellä, ehkä joskus toiste olisi ”napannutkin”.

Kirjailija laittaa työhönsä yleensä valtavasti voimia ja aikaa. Monet kirjat ovat vaatineet vuosien työn. Siksi kielteiset palautteet saattavat jopa suistaa epätoivoon ja ainakin tyrehdyttää luomisvoiman pitkäksi aikaa. Näinhän on takavuosina käynyt monelle lehtikritiikin lyttäämälle kirjailijalle. Nykyään kirjoja ilmestyy niin suuret määrät, että lehtikritiikin saaja voi olla ylpeä ankarasta ja kielteisestäkin kritiikistä, kun vaihtoehto olisi hiljaisuus.

Toisena ikävänä puolena voisi mainita äänikirjan lukijan merkityksen. Kuuntelijat eivät siis arvioi vain kirjailijan tuotosta vaan kokonaisuutta, jonka muodostaa myös lukijan ääni ja lukutapa. Se saattaa vaikuttaa arviointiin myönteisesti tai kielteisesti. Kirjailija harvoin edes itse päättää lukijaa. On surullista, jos kohdalle sattuu sopimaton lukija tai ylipäänsä sellainen, jota kuuntelijat eivät mielellään kuuntele. Puhumattakaan siitä, jos äänitykseen on jäänyt jotain vikaa. (Itse olen tässäkin kohtaa todella onnekas: Erja Manto on huipputekijä.) 

Omat kirjani ovat saaneet suurimman yleisön äänikirjoina.

Painetut versiotkin niistä on silti olemassa. 

Itse kukin saa valita. Mainostettu niitä ei ole juurikaan. 

Ne löytyvät Bookbeatista, Storytelista, Nextorysta. 

(Ehkä Podimosta ja Spotifystakin, mutta niistä en tiedä itse mitään.)

Nämä mainokset ripustin kunnan joulumyyjäisissä oman markkinapöytäni reunaan. 

Markkinapöydällä pidin esillä Lopen Syrjä-seuraa, Ikimetsän ystävät ry:tä ja Hunsalan työväentaloa. 

Oli mukavaa, että jonkin verran kirjojakin meni kaupaksi. 

Lisäksi syntyi mukavia keskusteluja muun muassa äänikirjojen lukijoiden kanssa. 

Ne virittivät minut kirjoittamaan tämän blogipäivityksen. 

(Nämähän ovat niitä sijaistoimintoja, joilla siirrän uuden romaanin kirjoittamista. 

Minun pitäisi nyt keskittyä vain siihen. Mutta kun se on niin vaikeaa!)