Onnea, Erja ja Syrjä!

Erja Noroviita ja Syrjä-seura palkittiin eilen. 

Erja sai Lopen kunnan vuoden kulttuuriteko -palkinnon 

ja Syrjä-seura Vuoden kylätoimintateko -palkinnon. 

Palkinnot jaettiin Lopen kunnantalolla juhlassa, jossa yleensä on palkittu urheilijoita ja vuoden Kunnon Kuntalainen. Nyt ensimmäistä kertaa palkittiin siis myös kulttuuria ja kylätoimintaa. 

Ja kulttuuri ja kylätoimintahan yhdistyvät Syrjässä.

Syrjä on kulttuuritalo, museo, kohtaamispaikka. Se on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus ja ympäristö, jonka kunnostus talkoilla on yhteistoiminnallisuutta ja yhdessä tekemistä, vapaaehtoistyötä parhaimmillaan. Työ jatkuu vuodesta toiseen niin kulttuuritapahtumien järjestämisenä kuin talon entisöimisenä ja kunnostamisenakin. Kaikki tehdään talkoilla, paitsi tietysti ne erityistä ammattitaitoa vaativat työt, joihin on palkattava ulkopuolinen. Sellaisia ovat esimerkiksi nyt ajankohtainen katon kunnostus. 

Työtä Syrjässä ja Syrjän puolesta on tehty jo vuosikausia, mutta mistään ei olisi tullut mitään ilman Erjaa. Niinpä Erja, jos kuka, ansaitsi kulttuuritekopalkintonsa, vaikkei työ pelkkään vuoteen 2025 olekaan rajoittunut. Erja on Syrjän sielu, hengennostattaja, ideoija, keskushahmo, joka jaksaa paneutua iloisen toiminnan lisäksi myös niihin kaikkiin ikäviin hankehakemuksiin ja talousasioihin, jotka vain on pakko hoitaa, vaikkei yhtään huvittaisi. Erjalta luontuvat nekin. 

Syrjän lisäksi Erja on kyllä vuosien mittaan ehtinyt tehdä muutakin kulttuurin saralla, Lopellakin. Hän on ihanaääninen lausuja ja innostava opettaja. (Hän muuten myös luki ensiversion kirjastani Lähteen rannalla elämä äänikirjaksi vuosia sitten. Lopen kunta julkaisi sen tuolloin kesälahjana kuntalaisille. Sittemmin kirjojeni lukijana on toiminut toinen Erja, Erja Manto.) 

Tämän kuvan otti eräs tilaisuudessa niinikään palkittu mies, jonka nimeä en nyt muista (anteeksi!). 

Ehdin jo poistaa tämän kännykästäni, kun Erja ei ole tässä yhtään edukseen, mutta antaa nyt olla täällä kun tuli se tänne laitettua. Kuvassa on mielestäni hienot värit.

Sekä Erja että Syrjä-seura saivat ihastuttavat kukkakimput. 

Seuran sihteeri Mea Perälä ei päässyt paikalle, joten minä vastaanotin seuran kimpun ja sain sen myös kotiini. Eihän sitä oikein Syrjäänkään olisi voinut viedä, kukapa siitä siellä olisi iloinnut. 

Tilaisuus oli juhlava, vaikkei kunnan valtuustosali kovin juhlavannäköinen paikka olekaan. Väkeä oli myös paljon, sillä erilaisia palkittaviakin oli runsaasti. Kunnan väki jakoi kunniamainintoja, mestaripyöräilijöiden, -hiihtäjien ja -kävelijöiden arvonimiä, palkintoja esimerkillisille nuorille sekä vuoden 2025 menestyneimmille urheilijoille. Lisäksi jaettiin Lastikka Järki-Stipendit sekä arvonimet Vuoden Nuori 2025 (Mauno Tuomi) ja Kunnon kuntalainen 2025 (Kari Kuparinen). 

Kutsuimme kiitospuheissamme Erjan kanssa tietysti kaikki käymään Syrjässä. Erillistä kutsua ei tietenkään edes tarvittaisi, sillä Syrjä on kaikkien paikka, sinne ovat kaikki tervetulleita. Edes loppilaisiin ei kutsu rajoitu, Syrjään saa tulla ja on tultu eri puolilta Suomea. Eikä ole edes pakko jäädä talkoilemaan, vaikka talkoissa usein on erityisen viihtyisää ja mukavaa. Hauskaa on Syrjän muissakin tapahtumissa, olipa niiden aihe sitten kuvataide, musiikki, luonto, kirjallisuus, runot tai teatteri, tai vaikkapa lastentapahtumat. 

Vuoden nuoren, Mauno Tuomen, kutsuimme henkilökohtaisesti vaikkapa esiintymäänkin Syrjässä. 

Kakku oli hyvää.

Juontaja Silja Saranen kysyi Erjalta, miltä tällainen huomionosoitus tuntui. 

"Nololta", vastasi Erja. 

Onhan niin, että palkittavia riittäisi kunnassa runsain mitoin. Niin moni tekee vapaaehtoistyötä kuka missäkin: urheiluseuroissa, kyläyhdistyksissä, muissa yhdistyksissä, tapahtumissa... Monia en esimerkiksi minä varmaan edes tiedä. Erja nosti puheessaan esiin vapaaehtoistyön rahallisen arvon. Vaikka työ yhteiseksi hyväksi on ennen muuta mielekästä muista kuin rahallisista syistä (toisten hyväksi toimiminen tekee hyvää itsellekin, yhdessä tekeminen on hauskaa ja antoisaa, vapaaehtoistöissä oppii monenlaisia taitoja jne.), sille voidaan myös laskea hinta.  Esimerkiksi Syrjässä tehdyn talkootyön rahallinen arvo liikkuu kymmenissä tuhansissa vuosittain.

Silti suuri osa vapaaehtoistyöstä jää huomiotta, usein jopa sen tekijöiltä itseltään. Kun talkootöitä listataan, harvoin kehdataan merkitä tunteihin kaikkea sitä aikaa, mikä töiden tekemiseen oikeasti on kulunut, puhumattakaan sitten esimerkiksi niiden suunnitteluista, ryhtymisestä ja matkoista. 

Mutta nyt siis palkittiin ainakin osa tekijöistä. 

Tässä kunnan perustelut Lopen Syrjä-seuran palkitsemiselle:

Lopen kunta palkitsee Syrjä-seuran vuoden kylätoimintateosta 2025.
Syrjä-seura huomioidaan merkittävästä työstä suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimisesta. Heidän panoksensa kotiseututyöstä on kohdentunut Syrjän vanhan talon entisöintiin.
Syrjä-seuraa huomioi myös Kulttuuriperinnön Tuki ry myöntämällä yhdistykselle sen toiminnasta Muuriankkuri -laatan.

Erja Noroviidan palkitsemisperusteet Lopen kunnan muotoilemina: 

Lopen kunta palkitsee Erja Noroviidan vuoden 2025 loppilaisesta kulttuuriteosta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Aino Kallaksen (1878–1956, o.s. Krohn) kuolemasta.

Erja Noroviita on tehnyt poikkeuksellista kulttuuri ja kotiseutu työtä Syrjän vanhan talon ja Aino Kallaksen perinnön vaalimisessa. Erja tuo Aino Kallasta esiin sanoin ja teoin. Syrjässä on maakunnan pienin museo, Aino Kallas museo.