On kuukausittaisen omavaraisbloggauksen aika.
Meillä vain ei juuri nyt ole paimenta, joten saamme kirjoitella vapaasti kuulumisia.
Koetan kirjoittaa jotain.
Yläkuva kertoo talvilomareissustamme.
Omavaraistelijahan ei matkustele kauas.
Läheltäkin löytyy yleensä hienoja kohteita, jos tahtoo pois kotinurkista.
Me lähdimme ihan etelärannikolle asti eli Hankoon.
Siellä meillä on ystäviä: Suvi ja Timo ja Päivi - ja Suni.
Suni on tuo oikeanpuolimmainen koira kuvassa.
Kävelyretket tuulenpieksemillä rannoilla kuuluivat pikku lomasemme ohjelmaan.
Hienoja nuo kitukasvuiset männyt, ne näyttävät kuvassa kuin sivusuuntaan venytetyiltä.
Männyt ovat liittyneet elämääni nyt enemmänkin.
Sain valmiiksi käsikirjoituksen tulevaan romaaniini; sen nimi on Männyissä tuoksuu uusi alku ja se sijoittuu Hyvinkäälle sodanjälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan, tarkemmin sanottuna vuoteen 1946. Tai etupäässä Hyvinkäälle, paljon ollaan myös Pilpalassa ja sen lisäksi kirjassa käydään koiranhankintareissulla Helsingissä ja Hämeenlinnassa.
Romaani ilmestyy e-kirjana ja äänikirjana 24. heinäkuuta, painetusta kirjasta ei vielä ole tietoa.
Tässä äänikirjan kansikuva:
Sain tilastot viime vuoden kuunteluista ja e-kirjoista. Huh! Olipa ilahduttavaa. Niitä on kuunneltu paljon enemmän kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan, vaikka tietysti jo lukijapalautteet ja arvioinnit suoratoistopalveluissa ovat antaneet osviittaa.
Painettujen kirjojen myynti on ollut niukkaa, ja kirjastolainoista tulee tiedot vasta syksyllä.
Mänty-kirjan käsikirjoitus on vielä työstövaiheessa, mutta heti kun olin sen kustannustoimittajalle antanut, iski eroahdistus. Aikani kärvisteltyäni lähdin suunnittelemaan uutta kirjaa. Siinä on siirrytty ajassa 13 vuotta eteenpäin, vuoteen 1959 eli paljon on ehtinyt välillä tapahtua.
Viime vuonna Idan joulut -joulukirjat ilmestyivät sen verran myöhään, että niitä ei ehditty kovin paljon kuunnella ennen joulua. Tämä tuleva ilmestyy hieman aiemmin, jo marraskuun puolivälissä. Sen nimeksi tulee Joulu Sinervällä 1959.
Minulla on uusi harrastus! Menin mukaan tarinateatteriin ja myös yhteen (kahteen) opettajaporukan äitiaiheiseen esitykseen, joka on nyt keväällä. Aivan mahtavaa!
Yhdessä harjoitteessa tarinateatterin väki eläytyi minun tunteisiini, kun työstän kirjaani. Ohjaaja ensin haastatteli minua siitä, millaisia tunteita ja prosesseja olin käynyt läpi tulevaa kirjaa luodessani. Sitten nelihenkinen ryhmä esitti tuon prosessin kahdellakin eri tavalla "näyttämöllä". Oli hienoa katsoa ryhmän tulkintaa siitä, mitä olin kertonut. Kirjan kirjoittamistahan pidetään usein työnä, jota tehdään tietokoneen ääressä naputellen. Sitä se ei itselläni kuitenkaan ole, vaan suurimman osan hommasta teen ihan muualla: kävelyllä, sohvalla, uimalan altaassa, ihan missä vain. Ja koneen ääressä istuessanikin eniten aikaa kuluu lukemiseen ja tiedonhakuun - ja toki myös editointiin, muokkailuun. Itse kirjoittaminen on nopeaa, mutta se ei todellakaan riitä.
Tätä kirjoittaessani ulkona riehuu lumimyräkkä. Mitään viljelyyn liittyvää emme siis ole tehneet - no, olemme me sentään vähän puhuneet siitä, mitä aiomme kasvattaa. Mutta siihen on vielä aikaa.
Ehkä kuukauden kuluttua on jo jotain kerrottavaa viljelypuuhistakin.
Kuten sanottu, meiltä puuttui nyt paimentaja, ja kirjoittajia on tavallista vähemmän. Voit siis hyvin käydä lukemassa vaikka kaikkien päivitykset. Linkit alla.
Ja muistathan, että ilahdumme kommenteista!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!