Luutasuolla Pirkon kanssa

Aamu alkoi hienosti retkellä Luutasuolle. 

Pirkko-ystäväni käy siellä lähes päivittäin, minä joitain kertoja vuodessa. 

Kävelimme ensin jonkin verran, sitten menimme tulistelupaikalle lammen rantaan

juomaan kahvia ja syömään eväitä. 

Mikko ja Hannu olivat tuoneet hiehot (tai mitähän nautoja tällä kertaa olivatkaan tuoneet) juuri eilen paikalle, joten emme lähteneet niiden laitumen kautta metsänvartijan tilalle. Kävelimme muuten vain.

Laidunalueelle on kasvanut hienosti kissankäpälää, ahomansikkaa ja kangasajuruohoa.

Näkyy olevan yksi kielokin, ei kyllä pitäisi. Kieloa näkyi ylhäällä harjun kuivalla kankaallakin. 

Kielot ovat valtaamassa kaikki paikat. 

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi nähnyt kissankäpälää ainakaan tässä määrin. 

Suoalueella oli runsaasti lakkaa kukassa. 

Peppi oli reippaasti mukana.

Juuri kun pääsimme kahvittelupaikalle, alkoi sataa.

Emme välittäneet, ja loppuihan se sitten.

Jos ei kielo kuulunut paahdeympäristöön, ei ahomansikkakaan kuuluisi suomaisemaan. 

Mutta niitä minulla kuitenkin oli eväänä. 

Pirkko puolestaan tarjosi ihanaa, vastapaistettua piirakkaa. 

Luutalammen rannassa komeat suokukkakasvustot.

Kotiin päästyäni alkoi taas sataa. Kirkonkylällä tuli rakeitakin, Pirkko viestitti.

Ehdimme kuitenkin kokea hienon retken ennen sateita ja rakeita.