Olipa meillä jälleen hieno juhannus!
Vähän kiire uhkasi tulla järjestelyissä. Ensimmäistä kertaa stressasin kukkakimppujen teossa. Maljakkojahan on lukuisia, ja kaikkiin kukkien poiminta ja asettelu vie aikaa.
Yksistään saunalla on neljä maljakkoa, sisällä talossa useita lisää.
Mutta vieraat lähtivät ensi töikseen kävelylle koiran kanssa,
joten ehdin silittää liinoja ja asetella kukkia.
Sitten aterian laittoon.
Mansikat kuohuviinin joukkoon haettiin kasvihuoneesta,
vaikka johan niitä alkaa olla avomaallakin.
Siis aho- ja ukkomansikoita,
puutarhamansikoitakin olen kasvattanut puolivilleinä takapihalla,
mutta ne eivät ole vielä kypsiä.
Ateria oli perinteinen juhannusateriamme.
Lassi graavasi ja savusti kalaa ja teki gubbröran.
Minä keitin perunat ja tein salaatin.
Salaattiainekset tulivat kaikki omasta puutarhasta ja kasvihuoneesta: retiisejä, vihannesportulakkaa, pillisipulia, persiljaa. Erikseen laitettiin tomaatti-basilikasalaattia, kun siitä eivät kaikki pidä.
Nam!
Ruoan jälkeen lähdimme yhdessä kiertelemään pihaa.
Metsän reunassa kannon päällä paistatteli päivää pikkiriikkinen kyy.
Se kohotti päätään, kun kuvasin sitä, mutta pysyi paikoillaan.
Väristä päätellen se oli naaraskyy.
No nyt tähän tuli kaksi lähes samanlaista kuvaa siitä. En jaksa vaihtaa.
Moni kammoaa kyitä, joten laitetaan perään rauhoittava kukkakuva.
Ei kyitä tarvitse kammota, varoa toki kannattaa.
Peppi on niin pieni koira, että kyynpurema olisi sille mahdollisesti vaarallinen.
Ei silti tulisi mieleenkään alkaa tappaa kyytä. Kerran yhden siirsimme autolla kauemmas.
Relax! Kukat(kin) ovat kauniita.
Ulpukat olivat tulleet kukkaan myös.
Yritin kuvata niitä, mutta eiväthän ne tässä näy.
Lassi nosti nipun keskenkasvuisia valkosipuleja.
Kaukana ovat ajat, kun valkosipulit täyttivät suurimman osan kesäämme ja erityisesti syksyä.
Nyt niitä on enää vähän. Kauniita ne ovat. Ja hyviä!
Illansuussa menimme Sillankorvaan ilta-aterialle.
Lassi esitti hurjaa. Tyyliin kuuluu, ettei hän oikein edes osaa tuota käsimerkkiä.
Hiilihankokin on viaton makkarahalsteri.
Ilta oli kaunis.
Eikö vain?
Näkyvän vastarannalta kuului laulua. Olikohan siellä jokin kuoroporukka juhannuksenvietossa?
Yhtään ei tietenkään häirinnyt. Nykyisin täällä päin ei ole remuporukoita juuri ollutkaan.
Aamulla heräsin varhain. Joutsenet olivat tulleet käymään.
Nehän pesivät Näkyvällä, mutta lähtivät sitten poikasten kuoriuduttua jonnekin.
Silloin tällöin ne käyvät moikkaamassa.
Lähdimme retkelle Räyskälän suuntaan. Siitä tein oman päivityksen, käy lukemassa sekin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!