Eilispäivä vierähti Keskiaikafestareilla Hämeenlinnassa.
Päivystin Luonnonperintösäätiön teltalla Maagisessa kylässä ja sain seurailla Maagisen torin tapahtumia. Välillä pääsin toki kiertelemään muillakin teltoilla, kun Lassi oli tuuraamassa.
Kiehtovin ohjelmanumero, jota pääsin seuraamaan, oli Näkymättömien tavaroiden huutokauppa. Oletin, että kyse olisi ollut vähän vastaavasta kuin se leikki tai harjoite, jota olen harrastanut lasten kanssa koulussa ja aikuistenkin kanssa kielikursseilla. Siinä annetaan toisille näkymättömiä lahjoja ja jutellaan niistä - vastaanottajahan saattaa saada ihan eri esineen kuin minkä lahjoittaja oli antanut. Mutta tämä huutokauppa ei ollut ihan samanlainen. Tässä tarjolla olevat esineet nimettiin ihan sanallisesti, ja yleisö sai sitten tarjota niistä mitä halusi tai mitä itse kullakin sitten oli tarjottavanaan.
Esimerkkejä myytävistä ja niistä maksettavista hinnoista: Äänetön laulu, 10 lohikäärmeen nahkaa, tanssiva kana, jättiläisen varpaankynnet vuodelta 1300, näkymätön alushame, viisi eläimen karvaa, hammaspeikon pora, yksisarvinen lohikäärme. Suosikkini oli "kaksi hyvää muistoa". Jäi vaivaamaan, etten mennyt kysymään, millä hinnalla hän olisi myynyt ne minulle, sillä haluamaansa tavaraa hän ei niillä saanut eli ne jäivät hänelle itselleen.
Oli myös taistelu, jossa kaksi ruttotohtoria otti mittaa toisistaan.
Tuli mieleen kouluajat Nyhkälän koulussa, jossa levisi hysteeriset mitat saanut ruttotohtori-pelko.
Viidesluokkalaiset olivat ilmeisesti oppineet jotain ruttotohtoreista historian tunneilla ja levittivät tiedoillaan kauhua alaluokkien oppilaissa. Teetti työtä saada pelkoepidemia laantumaan.
Mutta ehdottomasti suloisinta ja kiehtovinta, mitä näin, oli nuori peikkotyttö tai maahinen.
Hän tuli teltallemme juttelemaan äitinsä kanssa. Syntymäpäivälahjaksi tuo viisas ja tunteva nuori olento oli toivonut yksinomaan ikimetsää eli lahjoituksia Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa suojeluun arvokkaita luontokohteita.
Maahiset eivät käytä kenkiä, eivät sateellakaan.
Päivä kyllä lämpeni, ja iltapäivän puolella aurinkokin hieman pilkotteli.
Edellinen ilta oli minulla kulunut Hunsalan työväentalolla elokuvaillassa.
Helsinkiläinen nuori elokuvaentusiasti Alex Day esitelmöi ikimuistoisesta Aku Korhosesta.
Lopuksi katsoimme yhdessä elokuvan Sillankorvan emäntä vuodelta 1953.
Tuo elokuva on kuvattu osittain naapurikylällä, Läyliäisillä, ja siellä Forsbackan tilalla.
Sain tavata myös tuon tilan omistajan. En ollut edes tiennyt, että tila on edelleen olemassa.
Itse asiassa se voi oikein hyvin, ja siellä vietettiin häitä juuri samaiseen aikaan,
kun me katsoimme siellä kuvattua elokuvaa.
Alex Dayn esitelmä sisälsi myös pätkiä elokuvista, joissa Aku Korhonen esiintyi. Tapio Kesälahti huolehti hienosti tekniikasta, ja klipit tulivat juohevasti osaksi luentoa. Näimme pätkiä elokuvista SF-paraati (1940), Lapatossu (1937), Yövartija vain (1940), Valkoiset ruusut (1943) ja Vieras mies (1957). Esitelmä oli todella tasokas, mielenkiintoinen ja lopulta jopa koskettava.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!