Olin talvesta asti suunnitellut kirjoittajapäivää tänne meille.
Tai mitäpä paljoa suunnittelemista siinä oli, odottanut kuitenkin.
Erilaista järjestelemistä siinä silti oli.
Tein ilmoituksia ja jaoin niitä eri porukoille.
Nimellisesti päivän järjestäjä oli Kirjoittajayhdistys Janaki ry.
Janakilaisia mukana oli kuitenkin vain yksi, siis minun lisäkseni.
Olimme etupäässä verannalla, lisäksi kiertelimme puutarhassa ja kirjoituspaikkansa sai tietysti itse kukin valita itse. Sää suosi, ei ollut kuuma mutta sadekin tuli vasta juuri kun lopettelimme.
Janakilla on ollut tapana järjestää kirjoittajakahviloita eri paikoissa kesäisin kerran kuussa.
Minä en muistanut, että kirjoittajakahvilat kestävät yleensä vain kaksi tuntia ja niissä on vain kahvitus. Edellinen kirjoittajatapaamiseni kesti koko viikonlopun, ja nytkin olin suunnitellut useita erilaisia kirjoitustehtäviä, vaikka tiesin kyllä, ettei tällä kertaa ihan koko päivää viivytä. Neljä tuntia kuitenkin.
Tässä syntyy tarinaa, johon oli annettu valmiiksi paikka, aikakausi, tarkempi ajankohta ja jokin lisäjuttu, kullekin omansa. Tarinoista tuli hienoja. Osanottajat kertoivat raamien auttavan suuresti tarinan kehittelyssä.
Ruokien suunnittelussa ja valmistelussa tietysti oli myös työtä.
Lassihan se kokki on, mutta yhdessä mietimme, mitä ruoat olisivat.
Pääruokana oli peurakeitto erilaisen leipävalikoiman kera, lisukkeena kurkkusalaattia ja pähkinä-basilika-levitettä. Kahvien kanssa oli savukalapiirakka ja raparperipiirakka.
Tarjoilut saivat kiitosta.
Ensimmäinen tehtävä oli annettu jo ennakkoon. Omakohtaisten raapaleiden avulla tutustuimme toisiimme, kukaan meistä ei tuntenut kaikkia muita ennalta.
Toisena tehtävänä oli esineen tai paikan tarina minä-muodossa. Kohteet olivat hauskan erilaisia: oli vanha harava, sauna, silta, mansikka ja rannan grillipaikka. Niillä oli paljon kerrottavaa elämästään.
Portailla oli hyvä kirjoittaa, olivatpa ne sitten puutarhassa...
...tai takasisäänkäynnillä.
Ruokaa olisi ollut isommallekin porukalle.
Puolet niin piirakoista kuin keitoistakin jäi syömättä, mutta onneksi meillä on pakastin.
Tässä on syntymässä tarina pariskunnan riidasta talviaikaan.
Eletään kivikaudella, joten riitaa ei syntynyt rahasta vaan ruoasta.
Kohta luetaan tarinat ja keskustellaan niistä.
Juttu jatkui ruokapöydässä.
Porukka viihtyi hienosti yhdessä, keskusteltavaa riitti.
Neljä tuntia kului nopeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!