Sataa!
Oli jo aikakin.
Tosin sade ei kestänyt kuin hetken, suurin piirtein kuvanottohetken ajan.
Kuvassa on muuten myös isokoskelopoikue, valitettavasti vain kaksi poikasta tällä kertaa.
Tämänkertaisessa omavaraisbloggauksessa ei ole varsinaista yhteisaihetta, mutta kaikkiahan puhuttaa nyt kuivuus. Meillä ei ole pelkoa kaivoveden loppumisesta, kun on hyvä porakaivo, onneksi. Työtä kuivuus toki teettää, kun lähes joka ilta pitää kastella. Mutta meillä on joki ja lampi (oikeastaan pieni järvi), jossa vettä kuitenkin riittää. Otamme kasteluveden pumpulla, ja pumpun suutinta pitää jo siirtää syvemmälle, vesi on niin alhaalla.
Tänä vuonna on hyvä kukintavuosi, vaikka kuivaa onkin. Vai voiko se johtua juuri siitä? Moni kasvi on jo kukkinut. Akileijaa olen yleensä kerännyt juhannuskimppuun, nyt ne kukkivat jo täyttä häkää. Mansikoita poimimme jo kauan sitten toukokuussa, toki kasvihuoneesta, mutta avomaalla mansikan kukinta on myös huikeaa. Omenat, syreenit, ruusut... kaikki.
Kanalarakennuksemme on näyttänyt surkealta pitkään. Kanathan lähtivät jo pari vuotta sitten, mutta tarha purettiin vasta nyt toukokuussa. Työssä apuna oli nuori amispoika keräämässä moponrassausrahoja. Hän sai urakakseen raaputtaa myös kaksi seinää kanalarakennuksesta maalausta varten. Jos työ olisi hoitunut, hän olisi todennäköisesti saanut myös maalausurakan. Mutta raaputus on yhä kesken. Työkalut ovat lojuneet tuossa jo kuukauden ja seinä repsottaa surullisen näköisenä.
Kasvimaat meillä ovat pienentyneet. Silti niissä riittää työtä.
Kuvassa ylhäältä alas riveittäin: kesäkurpitsa, herne, punajuuri, sipuli,
purjo, salaatit, retiisit, alimpana kesäkukkia.
Pihatien toisella puolella (ylemmässä kuvassa)
porkkanaa, tilliä, mangoldia, hernettä ja kehäkukkaa.
Pihlajatkin ovat hienossa kukassa (kuvanottokohdassa niitä ei näy). Kirsikat kukkivat hienosti, samoin omenat ja rusotuomipihlaja. Luumuissa kukkia oli niukemmin, mutta marja-aronia kukkii yhä komeasti. Nyt voi sitten jännittää, miten marjojen tulon käy ja ehtivätkö linnut ennen meitä.
Todennäköisesti ehtivät.
Kasvihuoneessa voidaan hyvin. Kuvassa näkyy valkosipulia, tilliä, vihannesportulakkaa, tomaattia, retiisiä, mansikkakoisoa, persiljaa, munakoisoa. Kurkut ja luffat tillien takana piilossa.
Mansikoita on poimittu jo pitkään, mutta lisää pukkaa.
Nämä ovat siis ahomansikoita, joita Lassi on suosinut kasvihuoneen seinustalla.
Eipä onnistuisi tuokaan, jos kasvihuoneessa olisi laattalattia.
Basilikaa, retiisiä, munakoisoa, paprikaa, tomaattia, vihannesportulakkaa, ahomansikkaa, mansikkakoisoa, kurkkua, luffaa, tilliä, pillisipulia, valkosipulia, persiljaa.
On mukavaa, kun voi kirjoittamisen lomassa käydä aina hetken kitkemässä.
Männyissä tuoksuu uusi alku lähti jo käsistä, nyt olen siirtynyt seuraavaan joulukirjaan.
Se sijoittuu tähän meidän kotitilallemme mutta vuoteen 1959.
Tämä oli kesäkuun päivitykseni Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaukseen.
Käy lukemassa myös muiden omavaraisbloggareiden päivityksiä. Linkit alla.
Meitä paimentaa Satu Tsajut-blogista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!