Pääsin eilen opastamaan Yli-Myllyllä mukavaa joukkoa luonnosta kiinnostuneita eteläsuomalaisia. Kyseessä oli Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin perinnemaisemaryhmä, joka talkoilun lisäksi tekee retkiä eri kohteisiin. Yli-Myllyllä heistä, paristakymmenestä, oli aiemmin käynyt vain yksi.
Kolme päivää sitten oli Anu Kosonen tuonut pienen lammaslaumansa hoitamaan perinnemaisematyötä Yli-Myllylle. Oli hauskaa, että saimme rapsutella lampaitakin tässä yhteydessä.
Jaan tässä kiireideni lomassa nopeasti näitä kuvia. En ehdi kovin paljon keskittyä kirjoittamiseen, olen aikeissa lähettää tänään käsikirjoitukseni kustannustoimittajan käsiteltäväksi, eli viime viilaukset joulukirjaan olisivat ohjelmassa. Jotain kuitenkin kirjoitan.
Mikä ryhmä oli kyseessä? Vierailijaryhmä kirjoittaa omilla nettisivuillaan näin:
Uudenmaan piirin perinnemaisemaryhmä UUPE on hoitanut perinnemaisemia talkoilla jo vuodesta 2000 lähtien. Työtä tehdään eri kohteissa Uudellamaalla ja välillä vähän kauempanakin. Meillä on ”kummikohde” Porvoon Stensbölessä, jossa hoidetaan mm. pikkuapolloperhosen elinympäristöä komeissa maisemissa Metsähallituksen ohjauksessa.
Järjestämme myös retkiä mielenkiintoisille kohteille. Olemme osa Uudenmaan piirin toimintaa, mutta meillä ei kysytä jäsenkirjaa. Mukaan voi tulla, jos vapaaehtoistyö ja huhkiminen luonnossa luonnon hyväksi kiinnostaa!
Retken lomassa ehdimme hieman kitkeä ei-toivottuja lajejakin. Yli-Myllyhän on vanha torpparitila, jonka pihaan on viime vuosisadan loppupuolella tuotu puutarhakasveja. Niistä osa on sitten villiintynyt, kuten usein käy. Jättipalsamit on ollut helppo hävittää, lupiinit ovat hankalampia, mutta onneksi lampaat nyt syövät niitäkin. Kuvassa kitketään piiskuja.
Kasvillisuus pihapiirissä on muutenkin päässyt rehottamaan niin, että taloa tuskin näkyy niiden seasta. On ruusua, syreeniä, vaahteraa, pihlajaa ja muita puita, lisäksi sitten noita ruohovartisia monenlaisia.
Anu Kososen lampaat tekevät kyllä hyvää työtä.
Ne ovat terapialampaita eli erityisen ihmisystävällisiä.
Anulla, joka asuu melko lähellä, on ollut iso urakka rakentaa niille kestävä, kunnon aitaus pihapiiriin.
Metsään ei pihan kautta nyt pääsekään, vaan aitaus on kierrettävä kauempaa.
Mutta kiertäminen onnistuu mainiosti. Yli-Myllyllä kuten muillakin Luonnonperintösäätiön suojelualueilla saa vapaasti kulkea ja retkeillä, kunhan ei tee vahinkoa luonnolle millään tavalla.
Retkellä oli mukana Juha, joka on asiantuntija erityisesti hyönteisten suhteen.
Opimme yhtä ja toista uutta.
Itse kerroin lähinnä alueen kulttuurihistoriasta.
Evästauon pidimme Höyläkoppelin niityllä.
Martti Rajamäki bongasi yövilkan.
Mikähän olikaan se pieni perhonen, jonka Juha poimi tarkempaa tutkimista varten?
Unohdin jo nimen, mutta se oli pieni ja söpö.
Retkemme kesti kaikkiaan kolmisen tuntia.
Muut jatkoivat vielä Haapastensyrjään LUKE:n rotupuistoon. En katsonut, että he olisivat tarvinneet minua sinne mukaansa, vaan palasin muihin töihini. Rotupuisto on hieno, käymisen arvoinen kohde, ja siellä on kyllä kyltit eri kuusien ja muiden puiden kohdalla.
Toivottavasti retken loppukin oli osallistujien mielestä mukava!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!