Sunnuntaina saimme jälleen kerran nauttia upeasta kulttuurista Syrjän tuvassa.
Kuten Syrjä soi! -konsertin, myös tämän tapahtuman järjesti virallisesti Lopen kunnan kulttuuritoimi, mutta toki yhteistyössä Syrjä-seuran kanssa. Kyseessä oli "maistiainen" luentokonsertista, joka tarjoillaan Lopella 22. marraskuuta. Silloin tapahtumaan liittyy myös Juha Hurmeen luento kirjailija Aino Kallaksesta, jonka kuolemasta tuli tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Luentokonsertin nimi on Sade on ohi - Aino Kallaksen elämä ja runot.
Juha Hurme ei nyt elokuussa ollut mukana, mutta Marie Körkkö ja Aleksi Parviainen tarjoilivat laulusarjan Sade on ohi, jonka Aleksi Parviainen oli säveltänyt Aino Kallaksen runoihin.
Esitys on kiertänyt keväällä ja kesällä 2026 muutamassa paikassa, ainakin Helsingissä ja Kustavissa. Marraskuussa on siis vielä toinen vierailu Lopella, ja silloin mukana on myös Juha Hurme.
Olen saanut usein kuunnella Erja Noroviidan lausuntaa ja lukemista, mutta aina ne ovat yhtä sykähdyttäviä. Tämänkertainen oli todella vaikuttava. Erja aloitti lukemalla pätkän Aino Kallaksen muistelmia Syrjästä ja jatkoi sitten aiheeseen liittyvällä ja syvästi ajatuksia ja tunteita herättävällä novellilla.
Lassi joutui viemään minut Syrjään, koska hänellä oli bänditreenit Riihimäellä ja meillä on vain yksi auto. Tilanne osoittautui onnekkaaksi, sillä kun saavuimme perille, paikalta puuttui piano! Lassi lähti saman tien takaisin kotiin Aleksin kanssa hakemaan pianoa.
Muuten ei olisi soitosta tietenkään mitään tullut.
Mutta Marie Körkön ammattitaitoa, osaamista ja kokemusta tarvittiin, kun hän tuosta vain, kylmiltään pystyi soittamaan upean konsertin instrumentilla, jota hän ei ollut koskaan kokeillutkaan.
Syrjä-seura tarjoili yleisölle kahvia, teetä, kuivakakkua ja piparkakkuja.
Seura sai myös ainakin yhden uuden jäsenen. Jokainen jäsen on lämpimästi tervetullut ja tärkeä!
Tämä tarjoutui myös talkooavuksi - vielä hienompaa!
Nuottitelinekin löytyi yleisöltä eli Kirsi Jaakkolan autosta.
Asioilla on tapana järjestyä!
Sain kätevästi myös kyydin kotiin, kun Jiri Parviaisen täytyi palauttaa piano Solstrandiin.
Onnenkantamoinen tuo sähköpianon löytyminen teiltä ja Lassin apu. Ihan ihme! Ja nuottitelinekin ihan luontevasti Kirsi- muusikon takakontista! Ei mitään hämminkiä edes.
VastaaPoistaPidän noista sävellyksistä ja ihailen muusikoita. Kauniit, rankat, viiltävän kivun runot ovat saaneet äänen!