Suuntana omavaraisuus elokuu 2026: Sadonkorjuu alkaa

Sadonkorjuun aika on käsillä.

Vielä emme paljonkaan ole säilöneet, mutta päivittäin syömme omia tuoretuotteita.

Kukkaloistosta nautin.

En ole varsinainen kukankasvattaja, mutta perennojen uskollisuus viehättää vuodesta toiseen,

ja jos jostain on tullut kesäkukkien siemeniä, niin toki yritän ne maahan laittaa.

Kehäkukat ovat välttämättömyys, onneksi ne siementävät itsekin itseään kasvimaan laidoilla.

Kuvan kimppu olisi ehkä kauniimpi pelkin kehäkukin ja ruiskaunokein, mutta laitoin siihen tuon harmaamalvankin. Piti oikein tarkastaa, mikä lajin nimi nykyisin on, sain sen aikoinaan häälahjaksi harmaamalvikkina. Se on kuitenkin siirretty malvikeista malvoihin ja sen tieteellinen nimikin on muuttunut (nyk. Lavatera thuringiaca). Kansanomaisia nimiä sille kuulemma ovat jätkänruusu, torpanruusu, poppeliruusu ja stokruusu. Ihana kasvi!

Perunoita ja porkkanoita laitoimme maahan maltillisesti, eli kovin pitkälle syksyyn emme niitä varmaan syö. Nyt on kuitenkin ihanaa, kun saa hakea tuoreet syötävät kattilaan.

Punajuuria en vielä ole nostanut kuin yhden. Valkosipulit, ne vähät, on nostettu. Salaattitarpeita on runsaasti ja monenlaista, kesäkurpitsoja, kurkkua ja tomaattia niin ikään paljon. Herneiden aika on jo ohi, ne söin suoraan suuhuni. Kasvihuoneessa oli jotain tuholaisongelmaa, joten hyvältä näyttänyt munakoisosato jäi sittenkin pieneksi. Paprikat ovat vasta kypsymässä. Ananaskirsikoita piisaa.

Luffia tulee kai parisenkymmentä.

Metsän sato on tietysti sitä aidointa omavaraisuutta. Toki kunnolliseen marja- tai sienimetsään joutuu täälläkin ajamaan autolla, mikä ei ole mukavaa.
Helpoin tapa säilöä olisi pakastus, mutta sehän kuluttaa sähköä. Tilakin pakastimessa on rajallinen, eikä useaa pakastinta kannata hankkia. Hilloamiseen tarvitaan hieman kaasua (meillä siis on kaasuliesi) ja sokeria, mutta sen jälkeen se on ilmaista. Hillo säilyy avaamattomana vaikka huoneenlämmössä, kunhan hilloaminen on tehty huolellista hygieniaa noudattaen. Purkit meillä tietysti kiertävät vuodesta toiseen samoina.

Sienistä valtaosan kuivaamme,

mutta niitä olemme poimineet tänä vuonna vasta ihan vähän. Vielä ehtii!

Vadelmaa olemme keränneet nyt kymmenkunta kiloa, mustikkaa emme vielä yhtä paljon.

Ihan nimeksi poimin viimeksi myös juolukkaa, lakkaa ja lillukkaa. Variksenmarjaa en ole Lopella tavannut. Puolukan ja karpalon aika on vasta myöhemmin.

Onneksi pölyttäjiä on edes jonkin verran, vaikka tuntuvat selvästi vähentyneen.

Se on oikeasti huolestuttavaa.

Olethan käynyt katsomassa perhospäivitykseni tältä viikolta?

Kuvasin siis paljon perhosia ja vähän pörriäisiäkin.

Kurkkua on tullut jo runsaasti. Tässä ensimmäiset säilötyt.

Kurkkusalaattia pitää tehdä piakkoin, se on kaikkien herkkua.

Vadelmia on tänä vuonna runsaasti.

Kannattaa lähteä pian puskaan - olipa niitä jo poimittuna tai ei.

Kesäkukkaloiston saaminen ei ole itsestäänselvyys. Kitkin penkkiä erinäiset illat, jotta nyt saan ihailla tätä monilajisuutta. Yleensä tyydyn luonnonkukkiin, mutta näitä kesäkukkaseoksia tarttui matkaan jostain messuilta.

Ovathan kylvetytkin kukat kauniita,

ja kimppujen teko on niistä huomattavasti helpompaa kuin luonnonkukista.

Tämä oli nyt elokuun omavaraispäivitys.

Käy lukemassa myös muiden omavaraistelijoiden blogeja, linkit alla.

Joko olet kuunnellut uuden kirjani äänikirjapalvelussa?

Sen nimi on Männyissä tuoksuu uusi alku, ja kuten arvata saattaa, sen sisältö liippaa monelta osin omavaraisteluakin. Paperisena se ilmestyy vasta syksyllä.

Meitä omavaraisbloggaajia paimentaa Satu Tsajut-blogista. Se löytyy tuosta kolmosvyöhykkeeltä.