Vielä saa nauttia kauniista syksystä.
Helsingin "tädit" tulivat taas muutamaksi päiväksi.
Tätejä he ovat vain Pepille. Meistä kaikista on mukavaa, kun he käyvät.
Käydään metsissä, nautitaan puutarhasta, istutaan rantanuotiolla.
Peppi pääsee pitkille kävelyille "tätien" kanssa.
Ja rantagrillille.
Suppilovahveroita oli enemmän kuin koskaan. Tämä kuva ei ole kovin edustava, oli parempiakin paikkoja, muttei tullut kuvattua. En kuvannut myöskään auton takaronkkia kotimatkalla. Se oli näkemisen arvoinen, kun neljän sienikorit täyttivät sen ääriään myöten.
Tiedätkö, mitä tässä kuvassa on? Koetapa arvata.
Rantaa on nyt raivattu, maisema on avartunut.
Vanha grillipaikka on otettu uudelleen käyttöön.
Tässä tuulee vähemmän kuin Sillankorvassa.
Meillä on sieniä nyt niin paljon, ettei enempää oikein kannattaisi poimia.
Eilen poimitut lähetin Helsinkiin ja käskin etsiä niille ottajan.
Täällä Pilpalassa en tiedä ketään, joka tahtoisi sieniä muttei pääse itse poimimaan.
Mitäkö teemme suppilovahveroille?
Putsaan, laitan kuivuriin ja Lassi sulloo ne jauhoksi purkkeihin.
Purkkiin menee korillinen.
Jauhoa voi lisätä lähes mihin ruokaan hyvänsä, mutta useinhan niiden käyttö vain unohtuu.
Tällaisia purkkeja meillä on rivitolkulla eri vuosilta.
Puolukoitakin on tarpeeksi, mutta niitä voisin kuitenkin vielä vähän poimia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!