Lopen kunnan kulttuuritoimella on jo vuosia ollut hieno tapa kutsua koko kunnan kulttuuriväki koolle aina muutaman kerran vuodessa. Tällä viikolla kokoonnuimme Hunsalan työväentalolle.
Kokoontumiset ovat siis usein olleet kunnantalolla tai Kuntalassa, mutta sittemmin esitettiin toive, että ne olisivatkin eri kohteissa eri puolilla kuntaa, jotta paikat, erityisesti sellaiset paikat, joissa kulttuuritapahtumia järjestetään, tulisivat tutuiksi. Kerran tapaaminen oli Pilpalassa, ja viime keväänä esitimme kutsun pitää tämä syyskuun alun kokous Hunsalan työväentalolla. Silloin emme vielä tienneet talolle kohdistuvasta Kotiseutuliiton huomionosoituksesta.
Kävi ilmi, että vain pienenpieni osa nyt paikalle tulleista oli aiemmin käynyt Hunsalan työväentalolla. Oli siis syytäkin tulla. Tosin ensi viikon sunnuntaina meillä on avoimet ovet, joten silloinkin talolla käyminen olisi helppoa.
Niin, se huomionosoitus. Sen Kotiseutuliitto myönsi nyt kesällä Hunsalan työväentalolle: Hyvän korjaamisen palkinto. Kirjoitan siitä myöhemmin lisää.
Nyt Lopen kunta - tarkemmin sanottuna kunnan kulttuurituottaja Tuula Pirinen - kukitti Ollin Hunsalan työväentalon saaman palkinnon ansiosta, ja samalla myös Erja Noroviidan. Tänä kesänä nimittäin myös toisen vanhan rakennuksen, Syrjän, perinnekorjaustyö on saanut ansaittua huomiota: se sai Muuriankkuri-tunnustuksen.
Erja Noroviita ja Olli Ikonen.
Kahdella puheenjohtajalla on syytä hymyyn!
Taloilla on paljon yhteistä: ne ovat vanhoja, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, joita on viime vuodet kunnostettu etupäässä talkoovoimin. Toki ulkopuolista rahoitustakin on haettu ja onneksi saatu. Molempien talojen korjaustöissä pyritään nimenomaan säilyttämään, ei muokkaamaan ja muuttamaan.
Yhteistä taloille on myös se, että ne ovat toimivia kohteita, kulttuurikeitaita. Molemmissa järjestetään monipuolisia kulttuuritapahtumia etupäässä kesäaikaan. Talvilämmitystä niissä ei ole.
Nämä kaksi taloa ja yhdistystä ovat ne, joissa eniten nykyisin toimin. Ne työllistävät minua sekä käytännön talkootöissä että tietokoneen ääressä eri tavoin. Mutta näiden puolesta nimenomaan tahdon toimia. Niissä yhdistyvät monet minulle tärkeät asiat: kulttuuri, kulttuuriperintö, rakennusperinne, luonnovarojen säästö, paikallishistoria... On mukavaa tehdä yhdessä, vaikka toimijapula on ikuinen ja aina toivoisi useamman tulevan mukaan niin ettei työ kävisi kenellekään liian raskaaksi.
Sain illassa itselleni uuden arvonimen: olen kukkavastaava!
Siis tästedes olen Syrjän ja Hunsalan työväentalon kukkavastaava.
Olisi tosin helppoa, jos ei muusta sitten tarvitsisikaan huolehtia.
Kummankin talon aktiiviporukka on pieni, joten kaikkien panosta tarvitaan.
Kuvissa näkyy yksi Hunsalan työväentalon ylpeys: alkuperäiset näyttämökulissit.
Ne on maalannut S. Tanner, josta emme kuitenkaan tiedä mitään enempää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!