Suuntana omavaraisuus: syyskuu 2026

Syyskuu on täällä!

Ruokaa on yli oman tarpeen.

Olen huhuillut somessa ja livenä, että meiltä saisi tulla hakemaan yhtä ja toista.

Harva on tullut.

Tämä tyyppi tarkkaili meitä kivipengerryksestä.

Tontillamme on varmaan aika paljonkin kyitä, mutta eipä niitä yleensä huomaa.
Muutaman kerran olen nähnyt tänä kesänä.

Kurkkua, tomaattia, basilikaa ja kesäkurpitsaa on yllin kyllin. Munakoisoja on pitänyt opetella valmistamaan ja syömään. Paprikaa tahtoisin nuotioruokana, mutta en ole vielä saanut.

Onneksi kasvukausi maalämpökasvihuoneessamme on pitkä, joten vielä ehtii.

Sadonkorjuujuhlat pidimme tavanomaista aikaisemmin, jo elokuun puolella.

Ne olivat mukavat, mutta todennäköisesti viimeiset tällä konseptilla.

Kaikki roudaus ja eritoten ruokien laitto on Lassille liian iso urakka.
Ehkä ensi kesänä pidämme jotain vastaavaa nyyttäriperiaatteella ja kenties enemmän ulkotiloissa.

Ihan kokonaan tällaista perinnettä ei sentään voi lopettaa heti ensimmäisten 20 vuoden jälkeen.

Näinä aikoina päivät täyttyvät ennen muuta säilönnästä.

Ja tietysti marjojen ja sienten poiminnasta.

Hilloaminen ja säilöntä eivät meillä ole mitään parin purkin täyttöä pikkukattilasta. Käytössä on vähintään 10 litran kattila, ja säilöntäpurkit täyttävät kaksi tasoa uunissa.

Olemme säilöneet kurkkusalaattia, hapankurkkua, omenaa, mustikkaa, herukkaa, karviaisia, luumua, puolukkaa, sieniä, mitähän muuta? Paljon on vielä säilömättä. Osa tietysti säilyy kellarissa keittämättäkin: perunat, punajuuret, porkkanat, kesäkurpitsat, sipulit.

Välillä tulee ihan kiire syödä kaikkea ennen kuin ne menevät pilalle. Nyt on niin uhannut käydä munakoisojen ja paprikoiden kanssa. Olemme syöneet pyörtyneitä imaameja ja täytettyjä paprikoita. On ihanaa, kun aterian kaikki ainesosat ovat itse kasvatettuja. No, ihan kokonaan koskaan ei. Tässäkin oli juustoa, ja rasvat ovat aina kaupasta. Sisuksena oli tuossa kantarelleja, sipulia, valkosipulia ja tomaattia, lisukkeena perunaa ja porkkanaa, salaatissa tomaattia, kurkkua, salaattia, persiljaa, sipulia, chiliä - mitähän unohdin?

Elokuussa ilmestyi äänikirjana tuorein romaanini Männyissä tuoksuu uusi alku.

Järjestin suuret juhlat trilogian valmistumisen kunniaksi, ja ne tietysti työllistivät.

Mutta oli se sen arvoista. Seitsemänkymmentä ihmistä, ruokaa, puhetta, musiikkia. Lassi ja Teemu soittivat ja taitavat Olli Ikonen ja Erja Noroviita lukivat otteita kirjoista. Erja Manton ääntäkin kuulimme, vaikka hän ei livenä paikalle ehtinytkään.

Nyt perjantaina jätin seuraavan käsikirjoituksen. Se on mielestäni paras tähänastisista kirjoistani. Ehkä niin pitääkin aina ajatella. Mutta kyllä se on. Joulu Sinervällä 1959 tulee syksyllä painettuna ja marraskuun alussa äänikirjana.

Kirjoissa on edetty ajassa, ja sitä myöten myös omavaraisuuden osuus niissä on aikaa myöten vähentynyt, tosin sotavuosina omavaraisuusaste taas kasvoi. Mutta tässä tulevassa on pula-aika jo takana, ja kaupasta saa ostettua kaiken, vaikka melko maalaismaista elämää päähenkilöt yhä elävät.

Nyt on hyvä omenavuosi. Hilloa syntyy monenlaisina variaatioina!

Niin, toki syksyyni on muutakin kuulunut.

Hunsalan työväentalo sai valtakunnallisen tunnustuksen korjaustöistään ja Syrjän asioitakin on pitänyt vähän hoitaa. Syksyn lähestyessä myös Hyvinkään kulttuurielämä virkistyy omalta osaltani sekä kirjallisuus- että teatterihommilla. Mutta ne eivät liity näihin omavaraisuusasioihin, joten ei niistä tässä sen enempää.

Tässä tämänkertaiset kuulumisemme.

Käythän lukemassa muidenkin omavaraisbloggaajien päivitykset.

Meitä paimentaa Satu Tsajut-blogista, ja tässä on suorat linkit muiden syyskuisiin teksteihin:

Pilkkeitä Pilpalasta

Hae tästä blogista

Suuntana omavaraisuus: syyskuu 2026

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 3

Kasvuvyöhyke 6

Kommentit

Lähetä kommentti