Jos et vielä tiennyt niin luepa nyt:
Hunsalan työväentalo sai tämänvuotisen Hyvän korjauksen tunnustuspalkinnon.
Palkinto luovutettiin juhlavasti työväentalolla avoimien ovien tilaisuudessa sunnuntaina 13.9.2026.
Palkinnon vastaanotti talon omistajatahon eli Hunsalan työväenyhdistys Kajastuksen puheenjohtaja Olli Ikonen, joka on kuvassa vasemmalla. Olli Ikonen on viime vuodet ollut talon kulttuuritoiminnan ja myös koko korjaustoiminnan vetäjä eli vastannut siitä, että kaikki on sujunut hienosti. Toimijaporukka on ollut äärimmäisen pieni, joskin se nyt on onneksi ehkä hieman kasvamassa.
Kuvassa keskellä puolestaan on palkinnon luovuttajatahon eli Seurantalojen neuvottelukunnan puheenjohtaja Mikko Härö. Oikealla on raatiin niinikään kuulunut Kotiseutuliiton rakennustutkija Jari Heiskanen. Kolmas raadin jäsen oli arkkitehti, rakennusperinnön dosentti Ida Kalakoski Tampereen yliopistosta. Kuvassa punaisessa paidassa olen minä eli Marika Tudeer. Sylissäni on hieno Seurantalot-kirja, joka oli yksi osa palkinnon fyysistä osaa. Saimme myös pienehkön "korjausavustuksen", joka meille tietysti on merkittävä, sekä lehtiä ja kassin. Avoimien ovien päivämme oli osa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä.
Kirjoitin aiemmin palkinnon perusteluista ja muusta siihen liittyvästä. Tässä linkki siihen:
Mikko Härö toimi eläköitymiseensä asti Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluiden osastojohtajana. Palkinnon luovutuspuheessaan hän puhui kansalais- ja työväentalojen, ylipäänsä seurantalojen pitkästä historiasta Suomessa. Niiden synty oli osa 1900-luvun alun ensimmäistä uutta kansanliikettä Suomessa. Kansalaissota seurauksineen keskeytti dramaattisesti työväentalotoiminnan, ja moni talo menetettiin lopullisesti. 1920-1930-luku oli puolestaan suojeluskuntatalojen nousun aikaa.
Härö kertoi työväentalojen moninaisuudesta. Hunsalan talo edustaa pieniä maaseututaloja, kun toisena ääripäänä on Helsingin työväenyhdistyksen upea, suuri Paasitorni. Talon koko ei siis ollut ratkaiseva palkinnon saajaa mietittäessä. Härön mukaan Hunsalan työväentalo on pieteetillä, rauhallisesti ja harkiten korjattu talo.
"Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa korjata työväentaloa. Talossa ovat tärkeitä tunnelma, rakenteet, historialliset ja toiminnalliset erityispiirteet. Tässä talossa ne yhdistyvät pahuksen hienosti. Täällä on upea näyttämö, lavasteet ja puffetti. Kiitos teille kaikille, jotka olette vuosien varrella tehneet työtä tämän talon hyväksi. Saitte tuhon torjutuksi", Härö kiitteli.
"Tällaisena päivänä tuntee onnistuneensa työssään. Teillä oli hyvä hakemus ja kokonaisuus ratkaisi. Kaikilla 33 hakijalla oli hyviä korjauksia, mutta tässä talossa ratkaisevia ovat henki ja historia. Talolla on ollut nousuja ja laskuja ja nyt on käsillä uusi aikakausi. Sadan vuoden jälkeenkin tämä talo toimii", Härö sanoi. "Olennaista on, että tämä on ei-kaupallista toimintaa ja elävä osa Suomen historiaa."
Härö kertoi, että seurantaloja, joihin työväentalotkin luetaan, on Suomessa noin 2500. Tarkkaa lukua ei tiedetä. Seurantalojen rakennuskanta on vanhempaa kuin Suomessa yleensä. Suomen rakennuskantahan on poikkeuksellisen nuorta, mihin on useita syitä.
Rakennustutkija Jari Heiskanen tarkasteli Hunsalan työväentaloa pitkään niin sisältä kuin ulkoa ja antoi myös joitain arvokkaita ajatuksia talon kunnossapitoon ja ulkoasuun. Esimerkiksi muutama vuosi sitten hankittu ilmalämpöpumppu kannattaisi "maisemoida" lautaverhoiluin ja maalata myös sisäosiltaan. Heiskanen kuitenkin korosti, että tällaiseen taloon ajan kerrostumat kuuluvat. On ymmärrettävää, että esimerkiksi talon vanhat sisäänkäynnit eivät ole säilyneet sellaisinaan, vaan on täytynyt rakentaa uusi kuisti.
Yli puolet Suomen rakennuksista on valmistunut vasta 1980-luvun jälkeen. Suomessa on erittäin vähän ennen toista maailmansotaa rakennettuja taloja. Syitä on ainakin neljä: Ensinnäkin tietysti sodat, joissa rakennuksia tuhoutui ja poltettiin. Lisäksi Suomi on ollut pitkään köyhä maatalousyhteiskunta, jonka talot eivät yksinkertaisesti ole aina säilyneet. Kolmanneksi kaupungistuminen on ollut Suomessa historiallisen nopeaa: 1960-1970-luvulla muutettiin laajalti maalta kaupunkeihin ja maaseudun talot jäivät rapistumaan. Kaupunkeihin rakennettiin nopeaan tahtiin elementtilähiöitä, jotka eivät aina ole olleet kovin pitkäikäisiä.
Erittäin suuri syy vanhojen talojen puuttumiseen on se, ettei Suomessa vanhoja rakennuksia ole aina osattu tai haluttu arvostaa. Vanhan korjaamista on pidetty liian kalliina ja epämuodikkaana.
Siksi jokainen vanha talo on säilyttämisen arvoinen. Historiaa ei voi ostaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!