Eilen tein hilloa, jota en ennen ole tehnyt.
Alla kuva raaka-aineesta.
Joko tiedät, mistä on kyse?
Siis mitä hedelmiä nämä ovat?
Itse en olisi tiennyt.
Ne ovat kvitteneitä, tarkemmin sanottuna japaninruusukvitteneitä.
En siis ole ennen nähnyt enkä varsinkaan käsitellyt sellaisia.
Ne kuitenkin kasvavat ihan Suomessa, ovat vain melkoisen harvinaisia.
Niissä on selkeästi erottuvat, helposti poistettavat siemenet, mutta emme kyllä ottaneet talteen. Tuskin koskaan alamme kasvattaa kvitteneitä, ja jos hinku tulee, niin eiköhän taimiakin löydy. Siemenet menivät kompostiin.
Pari sanaa kvittenistä.
Ne ovat hyvin C-vitamiinipitoisia ja jonkun mielestä kai maistuvat vähän sitruunalta. Siitä voi olla eri mieltä, mutta kuulemma ne mureuttavat lihaa eli sikäli sopivat liharuoan kaveriksi (meillä ei lihaa juuri syödä). Kuulemma kvittenihillo on mainiota myös juustojen kera.
Raakana niitä ei voi syödä. Ne ovat kovia ja pahanmakuisia!
Hillotessa ne piti ensin pestä (pinnassa on outo vahakerros, joka tarttuu vähän käsiinkin) ja sitten pilkkoa, jotta sai poimittua siemenet pois sisältä. Keittäminen ei sentään vienyt pitkään, pehmenivät melko nopeasti. Laitoin mukaan myös porkkanaa, se ei tietenkään ollut välttämätöntä. Porkkana pehmeni eli kypsyi suunnilleen samassa ajassa. Sen jälkeen soseutin sauvasekoittimella ja lisäsin sokerin. Kvittenissä on pektiiniä eli hillosokeri ei olisi välttämätöntä, mutta meillä ei nyt ollut muuta, ja onhan siinä säilöntäainetta. Ohjeiden mukaan lisäsin myös vähän sitruunahappoa, kun sitruunaa tai sitruunamehua meillä ei ollut. Sillä on oma hyvä vaikutuksensa hilloon, kuulemma.
Sokeria tarvittiin aika paljon, koska noissa itsessään sokeria on hyvin vähän. Sen sijaan japaninruusukvitteneissä on kuulemma erittäin korkea fenolipitoisuus. Fenolit ovat antioksidantteja ja hillitsevät tulehduksia. Lisäksi niissä on lukemani mukaan poikkeuksellisen paljon A- ja E-vitamiineja sekä kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rautaa.
Tosin en usko, että kukaan syö niitä niin paljon, että sillä olisi kovin suurta merkitystä.
Hillo -- tai hyytelö tai marmeladi, miksi sitä nyt kutsuisi -- ei maistunut kovin ihmeelliseltä. Ei pahalta muttei niin kauhean hyvältäkään. Tosin Lassin mielestä se oli hyvää illalla jäätelön kanssa ja aamulla puurossa.
Ainakin se on kaunista, eikö vain!
Minä odotan vuosi sitten istuttamani kvittenien kasvua ja hedelmiä. Keväällä oli yksi kukka...
VastaaPoistaKiva kokeilla kaikenlaista! Eiköhän se vielä ala tuottaa hedelmääkin. Käsittääkseni kvittenin hedelmistä tulee punainen hillo, ruusukvitteneistä keltainen.
PoistaOstan vuosittain muutaman purkillisen omena-ruusukvittenihilloa, jota kälyni tekee Vaasassa myytäväksi Yhteisvastuun hyväksi. Hillo on todella hyvää, omenanpehmeää ja ruusukvittenin kirpeää.
VastaaPoistaMarjo V.
Joo, uskon että on hyvää. Nyt on omenaa käytetty täällä niin paljon, ettei houkuttanut laittaa omenaa tähän satsiin.
Poista