Pelargonit kukkivat upeasti verannalla.
Aivan kuin ne luulisivat yhä olevan kesä.
Meillä on ollut kiireinen sadonkorjuuaika.
Eilen nostimme perunat, porkkanat ja punajuuret.
Toissapäivänä keräsin taas useita ämpärillisiä omenia, ja tänään ehdimme tehdä hilloa.
Edelliset satsit puristimme mehuksi.
Pari ämpärillistä valmiiksi poimittuja omenia jäi nyt käyttämättä,
ja puussa ja maassa on yhä saman verran kuin tavallisesti koko kesänä yhteensä.
Muut puut saimme käytettyä tyhjiksi, mutta niistä suurimman oksilla roikkuu yhä ehkä satoja hedelmiä.
Enempää emme niitä aio käyttää, niitä on säilötty jo satoja kiloja.
Enempää ei voi hillota, kun purkkeja ei ole.
Nyt jo piti ottaa käyttöön nuo epävarmat patenttikorkilliset, joita emme yleensä ole käyttäneet.
Eilen laskin, paljonko eri hillo- ja säilykepurkkeja kellarissa on.
En kerro määriä, koska teen niistä joulukalenterikysymyksiä.
En kerro edes sitä, montako uutta purkkia tuli tänään.
Sen voin kertoa, että käsiteltyä, valmista omenamateriaalia
meni hillokattiloihin yhteensä yksitoista kiloa.
Porkkanoista osa oli myyrien puremia. Siis porkkanoiden päissä oli hampaidenjälkiä.
Ei siinä mitään: kun leikkaa sen kohdan reippaasti pois ja keittää porkkanat, niin ne ovat ihan käyttökelpoisia, joskaan säilöä niitä ei varmaan kannata. Lisäksi vahingoittunut porkkana kehittää solukkoonsa erityisen paljon ligniiniä, ja siksi porkkanoiden keittäminen pehmeiksi kestää erityisen pitkään. Mutta mitenkään vaarallista se ei ole.
Poikkeuksellisesti säilöimme osan porkkanoista pakastettuna.
Keitimme ja survoimme niitä, niistä on sitten helppo tehdä porkkanalaatikot joulun alla.
Osasta tuli hyvää porkkanakeittoa, söimme sitä vielä tänäänkin.
Tässä ovat vuoden 2026 viimeiset kellariinlähtijät, niin uskomme.
Siis viimeiset hillo- tai säilykepurkit.
Purjot ovat vielä kasvimaalla nostamatta, eli ne vielä menevät kellariin.
Sieneenkin tahtoisin, joten ei ole varmaa, ettei kuivasieniäkin vielä tule.
Kuivasienten purkkien ei tarvitse olla yhtä tiiviitä kuin hillopurkkien,
joten sienille sopivia purkkeja meillä kyllä on.
Lassin mielestä sieniä on kellarissa jo liikaakin, ja tottahan se on.
Mutta kun sienestys on niin ihanaa!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!