Ei sillä, että minulla varsinaista matkustushinkua olisi ollutkaan. Ainakin lentomatkailun olen päättänyt lopettaa jo vuosia sitten. Koskaan en siitä ole erityisemmin pitänyt, silti olen sitä tehnyt.
Olen lentänyt Amerikkaankin, mutta olen lentänyt myös kotimaassa, enää ei tulisi mieleenikään! Junalla on huomattavasti miellyttävämpää ja kätevämpää matkustaa kuin istua lentokentillä odottamassa ja päätyä sitten jonnekin kauas sieltä, minne oikeasti on menossa. Itse lentäminen on nopeaa (tarvitseeko sen aina edes olla nopeaa ja miksi?), mutta oheistoiminnot vievät aikaa ja vaativat vaivannäköä.
Mutta jos olisi ollut lentohinku, se olisi karissut viikonloppuna. Kuvat kertonevat.
Etsiskelyä, kiiruhtamista, tien kysymistä, loputtomia käytäviä, rullaportaita, hissejä, aikatauluja. Ulkona tietyömaita, telineitä, siltoja.
Alkoi kauhistuttaa ajatus, että joutuisi elämään ja päivittäin toimimaan tällaisissa ympäristöissä.
Mitä sellainen tekee ihmiselle? Minulle kolmen päivän pistäytyminen pääkaupunkiseudulla oli eksotiikkaa ja vaihtelua, mutta olin onnellinen päästessäni kotiin.
Tämä kuva aamusumuisesta pellosta ei ehkä ole kaikille maalaisromantiikkaa parhaimmillaan.
Joku voi kokea maiseman jopa pelottavana. Minä nautin.
Etsin kuitenkin loppuun vielä kuvan omasta kotipihasta.
Olen onnellinen ja etuoikeutettu saadessani asua täällä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!