Suuntana omavaraisuus lokakuu 2026: huikea sieni- ja omenavuosi

On aika kuukausittaisen omavaraisbloggauksen!
Luonteva aihe sille on tietysti sadonkorjuu. 
Kaikki omenapuun omistajat, kenties muutkin, tietävät, että tämä on huikea omenavuosi. Omenia tyrkytetään sieltä ja täältä. Monen omenat jäävät niille sijoilleen mätänemään, mutta moni myös jakaa niitä ohikulkijoille (jos sellaisia on, meillä ei ole) tai tuttaville. 

Mekin olemme tehneet kymmeniä kiloja erilaisia omenahilloja. Rajan veti purkkien puute. Ei voi hillota, jos ei ole mihin sen hillon laittaa. 
Lopulta Lassi tilasi murskaimen ja mehustimen. Vielä niitä ei ole käytetty - tuon ison puun omenat ovat vielä kokonaan poimimatta. Mehu ei pitkään sellaisenaan säily, sitä pitää sitten juoda urakalla. Lisäksi sen voi pastöroida, mutta iso (ja kaasua tai sähköä kuluttava) urakka sekin on. Meidän aikeenamme on tehdä myös siideriä. Sehän kyllä säilyy (ellei tule juotua). 

Toinen, mitä on niin paljon kuin vain jaksaa poimia, on sienet. Piti hillitä itseään kantarellin poiminnassa, ja nyt olisi suppilovahveroita oikeastaan rajattomasti. Supsut ovat onneksi helppoja kuivattavia.

Kuvassa on keittiön kuiva-ainekaappi, tai siis osa siitä. Valtaosa hilloista ja kuivatuotteista on kellarissa, eiköhän uokin pidä sinne siirtää. Mitäs tuossa onkaan? Nokkosensiemeniä, suppilovahveroita, kantarelleja, mustatorvisieniä, korvasieniä, kuivattuja mustikoita, kuivattuja luumuja, tatteja... 

Tänä kesänä olemme saaneet Serafia-noidan mökin ulkoseinät maalattua. Tai siis enhän minä mitään maalannut, mutta maalattu ne nyt on. Sisustakin on siivottu: siellä on puutarhavaja, entinen kanala ja varastohuone (entiset Serafian keittiö, sauna ja makuuhuone 1800-luvulta). 
Aika paljon muutakin kohentelutyötä on saatu tehtyä nyt, kun viljelemme vähemmän ja tilapäiviä emme ole järjestäneet ollenkaan. 
Jotain sentään viljelemme: kuvassa näkyy aronia-, omena- ja luumupuiden lisäksi marjapensaita ja kasvimaalla kesäkurpitsaa, punajuurta, purjoa, sipulia, kesäkurpitsaa, salaattia. Porkkanat ja perunat eivät mahdu kuvaan. On siellä ananaskirsikkapuskakin takana. 
Syksyllä kasvimaahommia on vähemmän, mutta sadonkorjuu on yhä edessä. Työkaluja on ihan turha kuskata varastoon joka käytön jälkeen. 
Kasvihuone, jossa on maalämpöjärjestelmä (Ground-to-Earth), on yhä käyttökunnossa ja tuottaa tomaattia, paprikaa, munakoisoa ja kurkkua, vähän muutakin. Luffat on kerätty. 
Tässä vaiheessa pyytelen anteeksi, että teksti tähän blogipäivitykseen tulee vasta nyt maanantaina. Olin reissussa ja luulin voivani tehdä tämän kännykällä, mutta eihän se vain mitenkään onnistunut. Linkit toistenkin omavaraisbloggaajien päivityksiin tulevat siis vasta nyt. Siis: anteeksi!

Montakohan vuotta olen jo ollut mukana näissä kuukausittaisissa omavaraisbloggauksissa? Aika monta. Yhtäkään ei ole kokonaan jäänyt väliin, mutta osa on ollut aika hätäisiä. Niin tämäkin. Tekemistä on valtavasti. Eilen sain ruusukvitteneitä, niistä pitää keittää hilloa, ja timjamia, se pitää istuttaa yrttimaahan ja rinteeseen. Kirja pitäisi saattaa painokuntoon ja yksi teksti lähettää arvioitavaksi. Sen lisäksi muut asiat, joita en edes muista. 
Kasvihuoneen tuotteet ovat aina niin kauniita, että niitä tekee mieli kuvata, vaikka jokainenhan näkee sellaisia yllin kyllin kaupan heviosastolla. Näistä aineksista tuli kasvispataa. 
Ja sitten ne linkit. Kiitos taas Tsajut-Sadulle, joka jaksoi meitä paimentaa. 
Ja kiitos kaikille, jotka eivät hermostuneet siitä, että linkit tulevat vasta nyt. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!