Karjalaisevakoita muistetaan Hyvinkäälläkin

 Karjalasta evakuoitiin Hyvinkään seudulle noin 6000 ihmistä vuosina 1939 - 1945. 

He tulivat lähinnä Viipurin maalaiskunnasta ja Viipurin kaupungista. 

Viipurin kaupunkihan oli Suomen toiseksi suurin kaupunki. Maalaiskunnan puolella oli kuitenkin paljon maanviljelijöitä, ja he saivat viljelysmaita muun muassa Kytäjän, Ahdenkallion ja Sofiebergin kartanoiden maista. 

Karjalan konepaja Viipurista evakuoitiin myös Hyvinkäälle, ja sen mukana tuli paljon ammattitaitoista työväkeä. Karjalaiset perustivat myös kauppoja ja pienyrityksiä Hyvinkäälle, eli lisää elinvoimaa tuli sitäkin kautta. 

Vuonna 1991 Hyvinkään Karjala-seura ry pystytti Evakkokiven Pohjoispuistoon. Siinä se on päivittäisen kävelylenkkini varrella muistuttamassa karjalaisten evakkotiestä.
Muistomerkki on minusta hieno. Valaistuksia en yleensä kovasti kaipaa enkä kehu, mutta tämä näyttää hienolta syksyn pimeydessä. Muistomerkin suunnittelijasta lisää blogikirjoituksen lopussa.

 Ei sillä, etten sitä muistaisi muutenkin. 
Äitini tuli seitsenvuotiaana Muolaasta Suomeen vuonna 1939, ei toki Hyvinkäälle vaan hän joutui kiertämään eri paikoissa Länsi-Suomessa kunnes asettui Helsinkiin. 

Kirjoissani evakkous näkyy myös, lähinnä viimeisimmässä romaanissani Männyissä tuoksuu uusi alku, joka sijoittuu pitkälti Hyvinkäälle. Evakkokuvaukset ovat siinä kuitenkin lähinnä Lopelta. 

Olen päivitellyt ahkerasti tätä blogia nyt syksyllä. 
Nyt kirjoittelu täällä jää jälleen vähemmälle: sovin eilen uuden romaanin kirjoittamisesta.
Uusi Ida-kirja ilmestyy sitten vuoden kuluttua, ja se sijoittuu 1960-luvulle. 

Toki joulukuu lähestyy, ja olen jo luvannut tehdä tänne perinteisen joulukalenterin. 
Lupauksesta pitää tietysti pitää kiinni; huomasin juuri, että joulukalenterini on ilmestynyt vuodesta 2022. Kalenterissa avautuu siis uusi luukku joka aamu, ensimmäinen runsaan viikon kuluttua 1.12. Kaikki saavat osallistua vastaamalla, ja voittajille on luvassa palkintoja. 
 
***
Karjalaisten evakkotien muistomerkin suunnitellut Terho Sakki 
oli tärkeä hyvinkääläinen taiteilija (1930 - 1997). Kaupungin kotisivuilla on kerrottu hänestä enemmän, siteeraan tekstiä tähän. (Teksti on sellaisenaan lainattu, vain muutaman kielivirheen korjasin.) 

"Kuvanveistäjä Terho Sakki on oman sukupolvensa keskeisiä veistäjiä. Terho Sakki tunnetaan sekä julkisten monumenttien veistäjänä että taitavana mitalien tekijänä.

Hän syntyi Viipurin maalaiskunnan Vääräkosken kylässä Karjalan kannaksella. Sakin perheen evakkotaival monien asuinpaikkojen kautta päätyi Hyvinkään Kytäjälle. Terho Sakki opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen iltalinjalla vuosina 1952–1954 ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa 1954–1957 kuvanveistolinjalla.  Ensimmäisen kerran hänen teoksiaan oli esillä vuonna 1957. Vaimonsa Maijan kanssa Terho Sakki osti vuonna 1957 kodikseen ja työtilaksi Jalmari Ruokokosken aikoinaan rakennuttaman (1916) ateljeetalo Humalan. Myöhemmin he ostivat vielä vieressä olevan Tyko Sallisen ateljeetalon Krapulan. Taiteilija perheineen on huolella vaalinut tätä kulttuurihistoriallisesti arvokasta miljöötä. Terho Sakki on haudattu rakastamaansa kotikuusikkoon Humalan pihapiirissä.

Terho Sakki aloitti uransa silloin, kun abstrakti, ei-esittävä, taide löysi lopullisesti tiensä Suomeen 1950-luvun lopulla. Taiteilijan näkemyksen mukaan kuitenkin ”luonto on taiteen opettaja”, vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovat olleet useimmiten teosten lähtökohtana. Katkeamaton yhteys luontoon lapsuuden maalaismaisemasta saakka on ollut Sakille tärkeä taidetta kantava voima. Korkeina nousevat juhlalliset kuuset ja niiden muodostaman metsän läpi siivilöityvä valo tai veden liike kuten puron virtaava vesi ovat tärkeitä innoittajia taiteilijan veistoksille. Tämä tulee näkyviin Sakin teoksilleen antamissa nimissä Purot kalliossa, 1983, graniitti ja ruostumaton teräs (Kuopion yliopistollinen keskussairaala), Graniittikoski, 1983, graniitti (Ateneum), Valoa metsässä, 1981, pronssi (Hyvinkään taidemuseo).

Terho Sakki on tullut palkituksi lukuisissa kilpailussa ja on tehnyt paljon julkisia veistoksia. Tunnettuja julkisia veistoksia ovat tyylitelty, mutta selkeästi figuratiivinen runoilija Yrjö Jylhän muistomerkki Runoratsu-Sotaratsu, 1964, pronssi (Amuri, Tampere), pohjalaisten ja karjalaisten ystävyyttä kuvaava Heimotulet, 1965, pronssi (Seinäjoki, Kirkkopuisto), Ensimmäinen runo/Kalevala-muistomerkki, 1973, (Liisan puisto, Kalevan kirkko, Tampere), Soihtu, 1976, pronssi, (Turku) ja Kostamus-monumentti, 1985, pronssi (Karjala, Venäjä). Olympiavoittaja Lasse Virenin juoksijamuistomerkki (1994) on Kisahallin edessä Helsingissä. Vuodelta 1995 on akateemikko A.I. Virtasen pronssinen muistomerkki Helsingin Pitäjänmäellä. Sakin julkiset veistokset istuvat hyvin ympäristöönsä. Useiden veistosten ympäristösuunnittelu oli tehty yhteistyössä Hyvinkään kaupunginpuutarhuri Erkki Melajan kanssa. Veistos ja sitä ympäröivä puisto yhdistivät toisiinsa luonnon ja kulttuurin tuomalla ne osaksi urbaania asuinympäristöä.

Terho Sakki on ollut yksi tuotteliaimmista mitalintekijöistämme. Hän on muovaillut toista sataa mitalia. Tunnetuimpia mitaleja ovat itsenäisyyden juhlavuoden mitalit (1966, 1977, 1991). Terho Sakki on suunnitellut myös taidemaalari Tyko Sallisen 100-vuotismuistomitalin 1979.

Terho Sakki oli perustamassa Hyvinkään taidekoulua 1966 ja toimi siellä opettajana vuoteen 1978. Terho Sakki sai professorin arvonimen vuonna 1982."

Kommentit