Koirannimiä

Melkein harmittaa, etten kasvata koiria. Pennuille on niin hauskaa keksiä nimiä! 

En siis tarkoita kutsumanimiä vaan niitä papereissa lukevia. Olen aina ihastellut kekseliäitä nimiä, sellaisia kuin aikoinaan elokuussa syntyneen afgaanipentueen: Elosalama, Elotuuli, Elovilja... Ja sitäkin vanhemmalta ajalta saksanpaimenkoira Jopas Jotakin tai pointteri Paddie-Mutta. (Nämä tulivat ulkomuistista, rodut saatan muistaa väärin.) 

Millaisia nimiä itse pennuilleni annoin? Muistankohan edes? R-pentue liittyi musiikkiin: Rock'n'roll Kid, Reggae Digger, Ragtime Jack, Ratiritirallaa ja Ripaska. Kennelnimeni oli Roady, se oli ikään kuin adjektiivi sanasta Road, tie, ja viittasi kulkemiseen. Rotuhan oli siperianhusky. K-pentueessa oli Kafru, Korni, Kreisi, Kelmi ja Kliffa. Pennut syntyivät Helsingissä, joten nimet olivat slangia. Yhtä lukuunottamatta niiden nimet jäivät kutsumanimiksikin, vain Kelmistä tuli Konna (koska omistajarouvan nimi oli Helmi). 

Sitten oli W-pentue: Wow, Whoopee, Witch Watch, Wee Weep ja muistaakseni jokin Willow-alkuinen. Ja samaan aikaan Y-pentue: Yep, Yippee, Yahoo, Yelling Haije, Yaz Hatce. 

Koneellani ei ole kuvia vanhoista kasvateistani. Viimeisin rotukoirani oli Oliver, skotlanninhirvikoira. Nämä ovat rescue-koiria. Oikeanpuolimmainen muistuttaa kovasti andalusianrottakoiraa, mutta rekisteröity se ei ole. 

Tavallistahan oli, että pentueen jäsenet saivat nimet samalla alkukirjaimella, mutta kirjaimen sai tietysti päättää itse. Tai voisihan olla toisinkin: lehmillä pitää tiettynä vuonna olla tietyllä kirjaimella alkavat nimet. Koirankasvattajat monesti aloittivat A:sta ja etenivät aakkosittain. Se tietysti helpotti muistamaan, milloin mikäkin koira oli syntynyt ja mitkä olivat samasta pentueesta. 

Tuo aakkosittain alusta alkaminen johti kuitenkin siihen, että oli valtavan paljon A-kirjaimella alkavia koirannimiä. Toisaalta heti perässä tulivat hankalat B, C ja D. Halusin itse toimia toisin ja hyppäsin heti aakkosten loppupäähän. 

Kirjoitan imperfektissä, koska en tiedä, ovatko käytänteet enää samoja. En jaksa edes katsoa. 

Oli mielessäni, että ehkä seuraava pentue alkaisi H-kirjaimella. Mutta sitä ei koskaan tullut. En ole Norjaan muuton jälkeen kasvattanut yhtään pentuetta. 

H olisi kuitenkin herkullinen. Siihen kuuluisivat sellaiset kuin

Homssantuu, Hepsankeikka, Heitukka,  Hempukka, Hienohelma.

Tai kenties luonnetta ilmaisevat

Hulivili, Hupakko, Hissukka, Hikipinko (sopisi rekikoiralle tai vinttikoiralle) 

Tai sitten huudahdukset kuten 

Hepskukkuu, Hellanlettas, Hipheijaa, Hiphurraa, Heisulivei, Heleijaa 

Tai lisää huudahduksia: 

Huhhahhei, Hiiohoi, Hellurei 

Tai vaikkapa:

Hampuusi, Hamppari, Hantlankari, Hellanduudeli

Tai miten olisivat:

Halivilivoo, Höpökömpiäinen, Herttileijaa

Tällaiset nimet eivät tietenkään olisi kutsumanimiä. Useimmiten koiran nimi rekisteritodistuksessa on eri kuin käytännössä. Rekisteriin nimen ilmoittaa kasvattaja, omistaja saa sitten kutsua koiraansa millä nimellä tahtoo. Mutta on sellaisiakin nimiä, jotka sopivat hyvin myös kutsumanimeksi, H-kirjaimella neljän pennun pentueen nimet voisivat olla vaikkapa:

Hilla, Halla, Hellu ja Halli. Kaikki tarkoittavat jotakin, mutta ovat lyhyitä ja "suuhun sopivia". 

Pidän siis nimistä, joilla on merkitys. Kaikkien pentuesisarusten nimien ei tarvitse edes alkaa samalla kirjaimella, niillä voi olla jokin muu yhteinen tekijä, josta sisarukset tunnistaa. Ne voivat vaikkapa olla tanssityylejä, taivaankappaleita tai mausteita. 

Tässä ihana Oliver. Sen pentueessa nimet olivat skotlantilaisia kartanoita, Oliver oli Montrouse. Jos skotin kaltainen rotu olisi olemassa pienempänä, saattaisin vielä sellaisen hankkia, mutta jättikoiraa en ota. Syitä on useita. 

Mutta ei minulle enää tule koiranpentuja. Todennäköisesti ei edes itselleni saati että teettäisin pentueita. Nimet ovat siis vapaasti käytettävissä!