Usvan kennel ja karjalankarhukoirat

Olin melkein unohtanut, miten paljon olen ollut tekemisissä myös karjalankarhukoirien kanssa. 

Olen iloinen siitä, että tulin käyneeksi myös legendaarisessa Usvan kennelissä aikoinaan. 

"Usvan ukko" eli Veikko Mielonen oli varmaankin merkittävin karjalankarhukoirien kasvattaja. Hän kasvatti koiria vuosikymmenien ajan aina jatkosodan loppumisesta saakka, ja vaikutti ratkaisevasti siihen, millainen rotu karjalankarhukoirasta tuli. 

Minä ja joku Usvan koira Enonkoskella kauan sitten. 

1980-luvun alussa tein melko laajan Itä-Suomen kiertueen kotimaisten rotujen kenneleissä yhdessä norjalaisten ystävieni Greten ja Gunin kanssa. Grete otti suomenpystykorvapennun Rajakan Tulin, josta tuli moninkertainen valio. Gun otti "heräteostoksena" karjalankarhukoirapennun, joka sai nimekseen Usvan Koira. Koirasta kasvoi "svaer og stygg", iso, ruma ja lihava, sitä ei käytetty siitokseen. 

Veikko Mielosen rouvan nimeä en muista, mutta muistan hänen ystävällisyytensä ja vieraanvaraisuutensa. Vuosikaudet pidin aarteena häneltä saamaani pitsiliinaa. (Lopulta se hajosi.)

Muistan, kuinka norjalaiset kauhistuivat, kun kahvipöytään katettiin Lotta-kupit. Niissähän oli hakaristit! Norjalaisten mielessä hakaristi luonnollisesti liittyi vain natseihin (me tiedämme, että merkillä sinänsä on pitkä historia, ja se ei ole ollut pelkästään natsisymboli). Norjassahan saksalaismiehityksen raskasta aikaa muistetaan yleisesti yhä (vastarintaliikkeen toimintaan liittyvät muuten myös koirat, ehkä joskus kirjoitan siitäkin). 

Veikko oli sotaveteraani ja rouva oli ollut aktiivinen lotta.

Karjalankarhukoiraa on pidetty "ainoana sotasaaliina, jota ei palautettu" itärajan takaa. Ilmauksen takana oli eversti Raappana, joka itsekin toi koiria Itä-Karjalasta. (Näistä kirjoitan myös kirjassani Männyissä tuoksuu uusi aika.) 

Olin unohtanut, että karjalankarhukoira on itse asiassa suhteellisen nuori rotu. Se hyväksyttiin roduksi ja sille tehtiin ensimmäinen rotumääritelmä vasta vuonna 1945. Suomenpystykorvahan on huomattavasti vanhempi. 

Karjalankarhukoirasta ei ole koskaan tullut erityisen suosittua sen enempää Suomessa kuin maailmallakaan. Se on aika juro ja leimallisesti metsästyskoira. Hirvikoirana sitä eniten käytetään, mutta jämtlanninpystykorva ja harmaanorjanhirvikoira ovat sitä suositumpia. 

Gun, Koira ja Veikko Mielonen Enonkoskella runsaat 40 vuotta sitten. 

Luin netistä vähän tietoja karjalankarhukoirasta maailmalla nykyisin. Kuulemma Euroopan ulkopuolella suurin populaatio on Kanadassa. Siitä löysin mielenkiintoisen tiedon: karjalankarhukoiria on käytetty Kanadassa karhujen karkottamiseen jo vuosikymmenien ajan. 

Maassa kiinnostuttiin koirien käyttämisestä tähän tarkoitukseen jo 1980-luvulla, ja karjalankarhukoira koettiin lopulta sopivimmaksi roduksi tehtävään. 

Karjalankarhukoiria on koulutettu toimimaan apuna sekä karhuasiantuntijoille että karhujen asuinalueiden lähellä eläville ihmisille. Koirien avulla ei metsästetä karhuja vaan niiden tehtävä on jäljittää, tarkkailla ja karkottaa karhuja sekä paikantaa näiden pesiä. 

 Tekniikkaa kutsutaan "karhujen paimentamiseksi"

Gun ja Koira. Koira muutti Osloon. Se sopeutui varsin hyvin kaupunkielämään ja eli melko pitkän elämän.