Vappubrunssilla Yli-Myllyllä

Vapunpäivän retki Yli-Myllyn suojelualueelle on meille jo perinne. Matka ei ole pitkä, ja Yli-Myllyllä on syytä käydä muutenkin näin alkukeväästä katsomassa, miten paikat ovat selvinneet talvesta. 


Yli-Myllyn harjun rinteessä eläinten polut risteävät. 


Rakennukset ovat jälleen vuotta vanhempia ja rähjääntyneempiä, mutta pystyssä ne ovat pysyneet.

Nautimme eväämme perinteisesti yläpihalla.



Viime vuosina olemme vappuisin tavanneet Yli-Myllyllä muitakin kulkijoita. Tänä vuonna tapasimme riihimäkeläisnaisen, joka oli osannut tulla paikalle Luonnonperintösäätiön nettitietojen perusteella. Häntä kiinnosti erityisesti kääpien valokuvaaminen, mutta kerroin hänelle myös paikan historiasta ja esittelin Höyläkoppelin niityn, Koirajoen ja vanhan myllyn ja lähteen paikat sekä mäyrien asuinsijat rinteessä. 

Tuo tapaamamme nainen oli huolissaan, koska oli tullessaan nähnyt jonkin mönkijällä hakevan puita alueelta. Kyseessä on suojelualue, jolta ei tietenkään saa viedä mitään pois, etenkään lahoavaa puuainesta. Päädyimme kuitenkin siihen, että hakija oli suojelualueen ulkopuolella. Aluehan ei ole laaja. 

Mikä Yli-Mylly? Olen kirjoittanut siitä aika paljon, yleensä paikallislehtiin. Yli-Myllyllä on myös olennainen osa pienoisromaanissani 'Lähteen rannalla elämä', joka ilmestyi 2019 sekä viime vuonna ilmestyneessä teksti- ja kuvakokoelmakirjassani 'Makasiini - maallemuuttajan tarinoita'. Tässä teksti, joka oli mukana Makasiinissa: 

Lopella sijaitsee kaksi Luonnonperintösäätiön omistamaa suojelumetsää. Toinen on Harjun alue Launosissa, toinen Yli-Mylly Läyliäisten ja Pilpalan rajamailla.

Luonnonperintösäätiö osti Yli-Myllyn vajaan kuuden hehtaarin pikkutilan Terttu Koskiselta syksyllä 2008. Terttu Koskinen oli vaalinut kotimetsänsä luonnontilaa vanhempiensa kuoleman jälkeen. Tilalla vietettiin kesiä vielä 1980-luvulla. 

Yli-Myllyn kuuden hehtaarin suojelualueeseen mahtuu yllättävän monta erilaista kohdetta. On kaunis, vanha pihapiiri rakennuksineen, on luonnontilaista lehtoa, vanhaa tutkimusmetsää, harjumetsää, niittyä ja peltoa. On myös viehättävä puronvarsi, jossa on sijainnut paja ja jonka uhrilähteeseen on tiettävästi uhrattu vielä 1910-luvulla. 

Yli-Myllyn metsä ei ole kauttaaltaan kovin vanhaa metsää, mutta paikoin tunnelma on aarniomainen ja kulku tiheän puuston vuoksi vaikeaa. Metsä sijaitsee pienellä, kauniilla harjulla ja sen rinteillä. Enimmäkseen siellä kasvaa kuusta, mutta harjun rinteissä myös vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Haapoja aluella on runsaasti, eri-ikäisiä, joukossa todellisia jättiläisiä. Koivu ja leppä ovat vallanneet entiset pellot ja niityt. 

Alueen läpi virtaa Koirajoki, joka alempana kulkee luonnollisessa, kiemurtelevassa uomassa. Harjun päivänpuoleisella rinteellä on pieni pihapiiri: päärakennus, aitta, navetta, kauempana riihilato. Rakennukset tulivat kaupan mukana säätiölle ja niitä yritetään hoitaa talkoilla. Yli-Myllyllä harjoitetaan siis paitsi luonnonmaiseman myös kulttuurimaiseman hoitoa.

”Suomen koskemattomat tai lähes koskemattomat metsät ja muut luonnonalueet sijaitsevat pieninä saarekkeina eri puolilla maata. Alkuperäisluonto on tärkeä omana itsenään, rauhaan jätettynä, ja juuri vanhoissa metsänytimissä elää valtaosa uhanalaisista lajeista.

Luonnontilaisilla metsillä on myös monen tasoisia merkityksiä ihmiselle, erityisesti suomalaiselle, jonka juuret ovat edelleen oikeassa metsässä. Vapaasti kasvavassa metsässä voi kukin omalla tavallaan jatkaa ikivanhaa metsänkävijän perinnettä esimerkiksi vaeltamalla, marjastamalla tai sienestämällä. Samalla metsässä saattaa avautua harvinaisia mielen ja todellisuuden puolia - suurten puiden katveessa ihminen siellä voi kohdata hiljaisuutta, joka muualta on lähes täysin kadonnut, kauneutta joka saa pysähtymään”, kirjoittaa säätiö nettisivuillaan.

Yli-Myllyn alue laajeni hieman, kun Luonnonperintösäätiö osti puolen hehtaarin määräalan Metsähallitukselta. Tutkimusmetsänä ollut alue sijaitsee Yli-Myllyn suojelumetsän eteläpuolella.

Lisäalue kasvaa komeaa, sammalpohjaista vanhaa kuusi- ja mäntymetsää ja on myös maisemallisesti tärkeä osa suojelualueen kokonaisuutta. Juuri uuden laajennuskohdan läpi kulkee historiallinen junaratapenger eli entinen Hyvinkää-Karkkila-rata. Ratapohjan päälle on Lopen, Karkkilan ja Hyvinkään yhteisenä hankkeena perustettu Pikkupässin pyöräreitti eli kevyen liikenteen kulkureitti, jota pitkin pääsee kulkemaan pyöräillen, patikoiden tai osittain joskus talvisin hiihtäenkin Hyvinkäältä Läyliäisten kautta Hunsalaan ja aina Karkkilaan saakka. Suojelumetsä onkin yksi kiinnostava lisä reitin varren nähtävyyksiin.

Yli-Myllyyn tullaan Hautahuhdantietä ja käännytään Vesikopintielle Läyliäisistä tultaessa oikealle, Pilpalasta tultaessa vasemmalle. Parkkipaikkoja ei ole, joten on suositeltavaa tulla paikalle kimppakyydeillä tai vaikkapa polkupyörällä. Autot jätetään metsän reunaan Vesikopintien Hautahuhdantien puoleiseen päähän ja jatketaan jalkaisin.

  

Kommentit

  1. Anonyymi4.5.21

    Hei, minulla meni mukavasti muutama tunti ihmetellen Yli-Myllyn upeaa metsää.
    Löysin umpeenkasvaneelta "riihitieltä" kevätmalikan, jota ei kovin usein vastaan tule. Suomessa alle 50 havaintoa. Upeat riihen ympäristön näsiät ilahduttivat myös.
    Oli mukava kuulla paikan historiasta, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Teillä on mukava vappuperinne <3 Yli-Mylly on hienon näköinen ja kiinnostava alue. Me olimme vapun ihan kotosalla. Herkuteltiin, loikoiltiin sohvaperunoina ja käytiin kuntosalilla. Vaikka salilla käytiin, niin ei kyllä todellakaan mennyt tasan herkuttelun kanssa. Mutta vappu on kerran vuodessa vaan :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!