Vapunpäivän retki Yli-Myllyn suojelualueelle on meille jo perinne. Matka ei ole pitkä, ja Yli-Myllyllä on syytä käydä muutenkin näin alkukeväästä katsomassa, miten paikat ovat selvinneet talvesta.
Viime vuosina olemme vappuisin tavanneet Yli-Myllyllä muitakin kulkijoita. Tänä vuonna tapasimme riihimäkeläisnaisen, joka oli osannut tulla paikalle Luonnonperintösäätiön nettitietojen perusteella. Häntä kiinnosti erityisesti kääpien valokuvaaminen, mutta kerroin hänelle myös paikan historiasta ja esittelin Höyläkoppelin niityn, Koirajoen ja vanhan myllyn ja lähteen paikat sekä mäyrien asuinsijat rinteessä.
Tuo tapaamamme nainen oli huolissaan, koska oli tullessaan nähnyt jonkin mönkijällä hakevan puita alueelta. Kyseessä on suojelualue, jolta ei tietenkään saa viedä mitään pois, etenkään lahoavaa puuainesta. Päädyimme kuitenkin siihen, että hakija oli suojelualueen ulkopuolella. Aluehan ei ole laaja.
Mikä Yli-Mylly? Olen kirjoittanut siitä aika paljon, yleensä paikallislehtiin. Yli-Myllyllä on myös olennainen osa pienoisromaanissani 'Lähteen rannalla elämä', joka ilmestyi 2019 sekä viime vuonna ilmestyneessä teksti- ja kuvakokoelmakirjassani 'Makasiini - maallemuuttajan tarinoita'. Tässä teksti, joka oli mukana Makasiinissa:
Lopella
sijaitsee kaksi Luonnonperintösäätiön omistamaa suojelumetsää. Toinen on Harjun
alue Launosissa, toinen Yli-Mylly Läyliäisten ja Pilpalan rajamailla.
Luonnonperintösäätiö
osti Yli-Myllyn vajaan kuuden hehtaarin pikkutilan Terttu Koskiselta syksyllä
2008. Terttu Koskinen oli vaalinut kotimetsänsä luonnontilaa vanhempiensa
kuoleman jälkeen. Tilalla vietettiin kesiä vielä 1980-luvulla.
Yli-Myllyn
kuuden hehtaarin suojelualueeseen mahtuu yllättävän monta erilaista kohdetta.
On kaunis, vanha pihapiiri rakennuksineen, on luonnontilaista lehtoa, vanhaa
tutkimusmetsää, harjumetsää, niittyä ja peltoa. On myös viehättävä puronvarsi,
jossa on sijainnut paja ja jonka uhrilähteeseen on tiettävästi uhrattu vielä
1910-luvulla.
Yli-Myllyn
metsä ei ole kauttaaltaan kovin vanhaa metsää, mutta paikoin tunnelma on
aarniomainen ja kulku tiheän puuston vuoksi vaikeaa. Metsä sijaitsee pienellä,
kauniilla harjulla ja sen rinteillä. Enimmäkseen siellä kasvaa kuusta, mutta
harjun rinteissä myös vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Haapoja aluella on runsaasti,
eri-ikäisiä, joukossa todellisia jättiläisiä. Koivu ja leppä ovat vallanneet
entiset pellot ja niityt.
Alueen läpi
virtaa Koirajoki, joka alempana kulkee luonnollisessa, kiemurtelevassa uomassa.
Harjun päivänpuoleisella rinteellä on pieni pihapiiri: päärakennus, aitta,
navetta, kauempana riihilato. Rakennukset tulivat kaupan mukana säätiölle ja
niitä yritetään hoitaa talkoilla. Yli-Myllyllä harjoitetaan siis paitsi
luonnonmaiseman myös kulttuurimaiseman hoitoa.
”Suomen koskemattomat
tai lähes koskemattomat metsät ja muut luonnonalueet sijaitsevat pieninä
saarekkeina eri puolilla maata. Alkuperäisluonto on tärkeä omana itsenään,
rauhaan jätettynä, ja juuri vanhoissa metsänytimissä elää valtaosa
uhanalaisista lajeista.
Luonnontilaisilla
metsillä on myös monen tasoisia merkityksiä ihmiselle, erityisesti
suomalaiselle, jonka juuret ovat edelleen oikeassa metsässä. Vapaasti
kasvavassa metsässä voi kukin omalla tavallaan jatkaa
ikivanhaa metsänkävijän perinnettä esimerkiksi
vaeltamalla, marjastamalla tai sienestämällä. Samalla
metsässä saattaa avautua harvinaisia mielen ja todellisuuden puolia -
suurten puiden katveessa ihminen siellä voi kohdata hiljaisuutta, joka muualta
on lähes täysin kadonnut, kauneutta joka saa pysähtymään”, kirjoittaa säätiö
nettisivuillaan.
Yli-Myllyn
alue laajeni hieman, kun Luonnonperintösäätiö osti puolen hehtaarin
määräalan Metsähallitukselta. Tutkimusmetsänä ollut alue sijaitsee Yli-Myllyn
suojelumetsän eteläpuolella.
Lisäalue
kasvaa komeaa, sammalpohjaista vanhaa kuusi- ja mäntymetsää ja on myös
maisemallisesti tärkeä osa suojelualueen kokonaisuutta. Juuri uuden
laajennuskohdan läpi kulkee historiallinen junaratapenger eli entinen
Hyvinkää-Karkkila-rata. Ratapohjan päälle on Lopen, Karkkilan ja Hyvinkään
yhteisenä hankkeena perustettu Pikkupässin pyöräreitti eli kevyen liikenteen kulkureitti,
jota pitkin pääsee kulkemaan pyöräillen, patikoiden tai osittain joskus
talvisin hiihtäenkin Hyvinkäältä Läyliäisten kautta Hunsalaan ja aina
Karkkilaan saakka. Suojelumetsä onkin yksi kiinnostava lisä reitin varren
nähtävyyksiin.
Yli-Myllyyn tullaan Hautahuhdantietä ja käännytään Vesikopintielle Läyliäisistä tultaessa oikealle, Pilpalasta tultaessa vasemmalle. Parkkipaikkoja ei ole, joten on suositeltavaa tulla paikalle kimppakyydeillä tai vaikkapa polkupyörällä. Autot jätetään metsän reunaan Vesikopintien Hautahuhdantien puoleiseen päähän ja jatketaan jalkaisin.
Hei, minulla meni mukavasti muutama tunti ihmetellen Yli-Myllyn upeaa metsää.
VastaaPoistaLöysin umpeenkasvaneelta "riihitieltä" kevätmalikan, jota ei kovin usein vastaan tule. Suomessa alle 50 havaintoa. Upeat riihen ympäristön näsiät ilahduttivat myös.
Oli mukava kuulla paikan historiasta, kiitos.
Teillä on mukava vappuperinne <3 Yli-Mylly on hienon näköinen ja kiinnostava alue. Me olimme vapun ihan kotosalla. Herkuteltiin, loikoiltiin sohvaperunoina ja käytiin kuntosalilla. Vaikka salilla käytiin, niin ei kyllä todellakaan mennyt tasan herkuttelun kanssa. Mutta vappu on kerran vuodessa vaan :D
VastaaPoista