Ylpeydellä kylästä

Eilen vietettiin Avoimet kylät -päivää. Lopellakin tapahtui monenlaista.

Läyliäisillä oli Immin päivän markkinat, joiden yllätysohjelmana Hämeen kylät ry. julisti Läyliäisten kylän Hämeen Vuoden kyläksi 2022. Kyseessähän on arvonimi, jonka Pilpalan kylät (Hunsala, Pilpala ja Teväntö) saivat viime vuonna. 
Minulla oli ilo ja kunnia olla mukana raadissa, joka valitsi meidän kylillemme seuraajan. Valinta oli kovin helppo. Tosin tällaisissa valinnoissa yleensä otetaan historia huomioon sikäli, etteivät palkitsemiset aina menisi samoille suunnille. Kanta-Hämeessä on 150 eri kylää, joten on tietysti hassua, että naapurikylät voittavat peräjälkeen. Mutta olisi ollut epäreilua, jos Pilpalan viimevuotinen voitto olisi estänyt Läyliäistä voittamasta nyt. 
Yksi vähän ikävä juttu näissä palkitsemisissa on, että ne pitää pitää salaisuutena aina julkistamiseen saakka, ja itse päätöskin tehdään vasta myöhään keväällä. En siis voinut mainostaa asiaa etukäteen. Veikkaan, että aika monelta meni juhlistaminen ohi vielä paikallakin, vaikka puhujilla olikin äänentoistolaitteet käytössään. Puhujina olivat Hämeen kylien, kunnan ja maakuntaliiton edustajat ja sitten minä vielä onnittelin Pilpalan puolesta. 

Viime vuonna meidän vastaavassa tapahtumassamme läsnäolijoille tarjottiin kahvit ja kakut. Se olisi ollut Läyliäisissä hankalaa, joten he olivat päätyneet tarjoamaan pehmikset. Pehmiksen sai kadun toiselta puolelta lipukkeella, joita oli jaossa Hämeen kylien ständillä. 

Tässä linkki kuvaukseen meidän viimevuotisesta juhlasta: 
https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2021/07/yhta-juhlaa-tai-kolmea-osa-2-pilpala-on.html

Vuoden kylä -tiettelin julkistaminen tapahtuu siis vasta kesällä, ja näin ollen tittelin hyödyntäminen jää vähän vajaaksi. Jos voitosta tiedettäisiin ja sen voisi julkistaa jo heti tammikuussa, ehdittäisiin asiasta ottaa enemmän hyötyä irti.


Pilpala sai viime vuonna melko paljon huomiota julkisuudessa. Sitä yritettiin hyödyntää myös uusien asukkaiden saamisessa. Minäkin mainostin eilen myyntipöydälläni Pilpalan kyliä samalla kun myin Syrjä-seuran hyväksi pihkavoidepurkkeja. Tuotto siis menee Syrjän talon remonttiin. Myyntipöydälläni oli myös kirjoja, villivihannessäilykkeitä, taimia ja maa-artisokkaa. 

Pöytäni vain sijaitsi alueen perimmäisessä nurkassa ison vaatemyyjän takana, joten kovin monta kävijää ei pöydän ääreen eksynyt. Siskoni tuli puoliltapäivin Helsingistä ja soitti sitten minulle kysyen, joko olin lähtenyt, kun ei minua löytynyt alueelta mistään. 

Mutta ehkei yleisöä muillakaan ständeillä ollut kovin paljon. Useimmat myyjät alkoivat purkaa kojujaan ja lähteä paikalta jo aikaa ennen tilaisuuden päättymistä, kun ei väkeä ollut. Yritin sinnitellä loppuun asti, mutta aloin sitten pakata kymmentä vailla. Sain kyllä myytyä kolme pihkavoidepurkkia, kaikki maa-artisokat, muutaman taimen, pari kirjaa ja säilykepurkinkin, joten ihan turhaan en lopulta ollut pöytääni pystyttänyt. Kiitos kivoille ostajille!

Kotona ehdimme syödä kosken rannassa ja käydä kävelyllä koirien kanssa. Siskoni lähti kotiinsa Helsinkiin ja minä ja Lassi Liitontalolle karaoketanssien makkaranmyyntiin. Avoimet kylät -päivän tapahtumia olivat Pilpalassa Liitontalon karaoketanssit, verkkotapahtumana Pilpalan-Hunsalan kyläkävely Citynomadissa ja vielä kyläpodcast Youtubessa.  

Lassi piti siis makkarakojua Liitontalon pihalla. Minä myin osan aikaa myin lippuja, joita menikin illan mittaan harvinaisen paljon! Väki oli nyt hienosti liikkeellä, saimme kivasti tuottoa Liitontalon ylläpitoon. Ja ihmisillä tuntui olevan hauskaa. 

Eiliseen mahtui vielä muutama muu ilahduttava asia. Läyliäisillä perääni juoksi lukija, joka kysyi, milloin viimein saadaan jatkoa Lähteen rannalla elämä -kirjaan. Hän sanoi, että Lähteen rannalla elämä on yksi parhaita kirjoja, mitä hän on koskaan lukenut, ja hän lukee paljon. 

Kerroin, että tarinan jatko on kyllä elänyt mielessäni, mutta kirjoittaminen ja kirjaksi saaminen on iso urakka. "Jaksan kyllä odottaa, kunhan se vain tulee", sanoi hän. Se tietysti lämmitti mieltäni. 

Eilen julkaistiin myös ensimmäinen osa Hämeen uutta kyläpodcast -sarjaa. Siinä Lassi ja minä puhumme suhteestamme ruokaan, viljelyyn ja villivihanneksiin, maallemuuttoon ja kanojen hoitoon. Kyläpodcastin teosta kirjoitin blogissa keväällä, linkki kirjoitukseen tässä: 

Hauska yhteensattuma, että tuossa postauksessa ollaan myös sekä Läyliäisillä että Pilpalan Liitontalolla. Toistanko itseäni? Elämä toistaa itseään? 

Kyläpodcast on tosi pitkä. Äänitimme siihen myös kukon kieuntaa, sadepisaroita ämpärissä, tulen rätinää, askelia hiekkatiellä ja linnunlaulua. Ne oli tarkoitettu "sivunvaihdoiksi" eli väliääniksi, mutta jostain syystä Iida ei ole saanut niitä mukaan, sääli. 

Ja sitten vielä linkki tuohon podcastiin. Katsotaan, onnistunko linkittämään sen: 
https://www.youtube.com/watch?v=QJWaga0JKVI

Eipä tainnut tulla linkkinä. Mutta se löytyy helposti vaikkapa Googlen kautta näilläkin tiedoilla: Hämeen kylillä - Jakso 1 - Villiä ja kasvatettua lähiruokaa.

Kerro ihmeessä, jos jaksat kuunnella sen ja mitä tykkäsit! Muutkin palautteet ilahduttavat. Jaksoitko lukea tämän blogikirjoituksen loppuun asti? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luokanopettajan vinkit

Kanojen ruokinnasta

Muistoissamme: siskoni Tiia