Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut sisustuksesta. Alkukesällä kyllästyin lopulta rantasaunamme rähjäisyyteen ja ajattelin, että on viimein aika tehdä sille oikeasti jotain. Onhan sitä mietitty ennenkin, ammattilaisapuakin on suunniteltu, mutta lopulta päädyin siihen, että pahemmaksi se ei enää voi mennä, vaikka tekisimme kaiken itse.
Meillä on täällä Solstrandissa kaikenlaista vanhaa roinaa, joten lähtökohta oli se, että juuri mitään uutta ei hankita. Päätös piti: ainut hankinta oli alennuksesta löytynyt keltaraidallinen matto. Se on kevyt ja siksi helppo kuljettaa puistella ja nostaa pestäväksi. Lisäksi tilasimme purkillisen keltaista pellavaöljymaalia. Muut maalit oli valmiiksi.
Harmikseni en älynnyt tai ehtinyt ottaa "ennen"-kuvia tilasta. Lassi oli nopeampi ja oli jo ehtinyt purkaa vanhan kaapin ennen kuin tulin paikalle. Tietysti asia oli yhdessä suunniteltu ja olin sen itse tyhjentänytkin.
Tämä kuva kertoo ehkä jotain lähtökohdasta. Pesuhuoneen ilme oli 1980-luvulta ellei kauempaakin. Paikkahan on ollut helsinkiläisen seurakunnan leirikeskus, joten saunassa oli kymmenittäin muovikoukkuja ja nimilappuja. Nimilapuista jopa muutama oli yhä jäljellä muistona. Harkitsimme myös vanhojen, eriväristen, muovisten koukkujen laittamista takaisin seinille, mutta hylkäsimme ajatuksen. Ovat ne sen verran muovisia ja kirjavia, että eivät houkutelleet. Joku, jonka tilaan ne sopivat, voi hakea ne pois, säästössä ovat.
Yksi tilasuunnittelun lähtökohdista oli vanha kaappi, jonka Lassin ensimmäinen appiukko on itse aikoinaan rakentanut. Se on ollut alatalossa kaiken roinan seassa oikeastaan käyttämättömänä parikymmentä vuotta. Vaimohan kuoli 19 vuotta sitten ja kaapin rakentanut isäkin lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Nyt kaappi sai sille kuuluvan arvon.
(Kuva näkyy olevan vähän vino. Anteeksi, en suorista.)
Luotokirvisen kuva löytyi niinikään alatalosta. Kuva on alunperin Magnus von Wrightin maalaama, mielestäni se sopii tuohon. Olen säästellyt sitä kolmisenkymmentä vuotta. Puisen linnun saimme häälahjaksi vuonna 2008.
Tämä lampetti kuului itseoikeutetusti myös pukuhuoneeseen. Anni Lilius-Tahkokallio toi sen Helsingistä Anjuta von Esseniltä, joka tahtoi antaa sen meille lahjaksi. Lampetti oli kuulunut hänen äidilleen, joka asui täällä joitain vuosia 1950-60-lukujen taitteessa. Lampetti oli Anjuta von Essenin mukaan ollut täällä Sinervänkoskella takkatuvassa, mutta täällä ei tiettävästi ole tuolloin ollut takkatupaa. Jossain täällä se kuulemma kuitenkin on ollut. Lue lisää tuosta ajasta:
Seiniä kiertävät naulakkolaudat otimme alas, poistimme koukut ja maalasimme laudat englanninpunaisella pellavaöljymaalilla. Uusiksi koukuiksi laitoimme ainakin nyt ensi alkuun yksinkertaiset valkoiset metallikoukut, joista yksi näkyy kuvassa. Voi olla että vaihdamme ne vielä taottuihin tai joihinkin muihin.
Peilin Lassi on tehnyt vanhaan ikkunanpokaan vuosia sitten; olimme sen jo ehtineet unohtaa. Nyt se löysi paikkansa, tosin se täytyy yrittää siirtää alemmas. Tuo katonraja on sille väärä paikka. Tuoli on alatalon yläkerrasta ja vanha pesukomuutti Solstrandin vanha - en tiedä, miten vanha. Sehän saattaa olla jopa alkuperäinen, yhtään en tiedä.
Verhot ovat seurakunnan aikaiset. Nekin olen säästänyt, vaikken ajatellut, että niitä koskaan Solstrandissa käyttäisin. Nyt ne kuuluvat juuri tuohon!
Matto ei ole ihan samaa sävyä kuin tuo keltainen pellavaöljymaali, jota tilasimme ja jolla maalasin penkit. Mutta minun silmääni se ei häiritse.
Eilisellä ensisaunonnalla ja sen jälkeisellä istuskelulla huomasin, että pöytä tuohon penkin viereen täytyy vielä tuoda. Laskutilaa tarvitaan. Sopiva pöytä on olemassa.
Pukuhuoneen remontti valmistui kuin valmistuikin juhannukseksi! Muutama muu homma jäi sen takia tekemättä - meillähän täällä Solstrandissa on muutenkin kädet täynnä työtä koko ajan - mutta ei harmita! Olen uuteen pukuhuoneeseemme todella tyytyväinen. Nyt sitten pitäisi käydä saunan muiden osien kimppuun. Nälkä tunnetusti kasvaa syödessä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!