Puutarhassa näyttää nyt tältä. Sinne on turha mitään istuttaa.
Sen sijaan sisällä on käsillä taimikasvatus eli siementen kylväminen esikasvatusruukkuihin.
Kuvassa on meidän vanha kasvihuoneemme. Siis sen paikka. Jäljellä ovat vain kasvilavat ja kastelujärjestelmän letkut. Itse kasvihuone kuskattiin kokonaisena naapuriin viime syksynä. Kastelujärjestelmä päätynee samaan paikkaan, kunhan ne saadaan nyt jäisestä maasta irrotettua.
Monilla viljeltävillä kasveilla on pidempi kasvukausi kuin minkä niille Suomessa ulkona voi tarjota. Siksi useimmilla puutarhaviljelijöillä on kasvihuone tai useampia.
Moni hankkii ensin pienen ja huomaa sitten pian, että tarvitsee isomman.
Niin kävi meillekin, vaikkei se ensimmäinen ihan pienikään ollut.
 |
| Meidän rantaa. Kuva ei siis liity taimikasvatukseen mitenkään. |
Ensimmäisenä esikasvatukseen pannaan chilit. Tunnustan: se tapahtui meillä vasta viime viikolla. Seuraavaksi esikasvatukseen pääsevät tomaatit. Kurkun esikasvatus on vähän siinä ja siinä, sillä sen siirto on usein vaikeaa. Kurkku ehtii kyllä suorakylvönäkin. Sen sijaan luffa eli pesusienikurkku on pakko esikasvattaa.
Esikasvatukseen meillä laitetaan myös yrtit ja purjo, sen sijaan kaalit olemme yleensä ostaneet taimina. Mangoldi puolestaan ehtii mainiosti suorakylvönä ihan avomaalla.
Esikasvatuksesta on tietysti vaivaa ja jonkin verran rahanmenoakin. Lassi on hankkinut kunnollisia taimikasvatusruukkuja, vaikka sekalaisia pikkuruukkuja olisi paljonkin. Niiden käyttö vain olisi huomattavasti hankalampaa. Lisäksi meillä on taimille lämpöalusta ja kasvilamput. Ne kaikki sentään toimivat vuodesta toiseen, joten hankinnan jälkeen kustannuksia ei niistä tule.
 |
| Mikähän järki on ollut kirjoittaa taimilaatikoiden kylkeen laji? Luultavasti tekstit ovat perua ensimmäiseltä vuodelta, jolloin laatikoita käytettiin. Luulimme kai, ettei laatikoita voi käyttää uudelleen, mutta kyllä onneksi voi. Nyt siementen laji kirjoitetaan jäätelötikkuihin. Joskus olen uusiokäyttänyt muovisia aterimia, mutta puutikut ovat kauniimpia eikä haittaa, vaikka ne päätyisivät kasvimaalle. |
Yksi harmillinen kustannus on se, että siemenpussissa on aina liikaa siemeniä. Ja vaikka niitä yrittää kylvää maltillisesti, taimia tulee aina liikaa myös. Järkevintä olisi sopia toisen viljelijän kanssa yhteistyöstä: kasvata sinä tomaatintaimet niin minä kasvatan kesäkurpitsat ja niin edelleen. Jonkin verran olemme tietysti taimia antaneet ja myyneetkin, mutta vaihto toimisi vähintään yhtä hyvin.
Täytyy myös miettiä, tahdonko joitain kukkakasveja tänä vuonna. Niistäkin osa kaipaa esikasvatuksen, ainakin jos tahtoo kukkia ennen syksyä. Samettikukista pidän, krasseista en. Krassi näyttää aina vähän rähjäiseltä, ainakin minulla. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että luonto on täynnä upeita kukkia niitä sen erikseen kasvattamatta. Joitain kannattaa kuitenkin kasvattaa ihan kumppanuus- ja torjuntakasvina.
Taidan olla puutarhanhoidossakin hyödyntavoittelija. Amppelikukiksikin ottaisin mielelläni hyötykasveja. Mansikat ja tomaatit ovat kauniita amppeleissakin.
Kävin kellarissakin etsiessäni siemeniä esikasvatusta varten. Siemeniä ei sieltä löytynyt, sen sijaan huomasin, miten valtavasti meillä on vielä viime syksyn hilloja ja säilykkeitä. Tässä saa pistää vauhtia, että saisi ne syötyä ennen uutta satokautta.
Tämä oli siis tämän kuun Suuntana omavaraisuus -yhteispäivitys. Joukko omavaraisuutta elämäntavassaan tavoittelevia bloggaajia kirjoittaa kerran kuussa yhdessä sovitusta aiheesta ja julkaisee päivityksen kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)
Käy lukemassa myös muiden päivityksiä! Niissä on usein myös hyviä vinkkejä. Muista myös, että me kaikki ilahdumme kommenteista! Tässä suorat linkit muiden päivityksiin:
Itse käytän niin vähän chiliä, että riittää kun kasvatan sitä joka toinen vuosi, mutta paprikan suhteen en ole koskaan onnistunut. Esikasvatan siis vain tomaatin, purjot ja kaalit sekä vihonviimeisenä kesäkurpitsan.
VastaaPoistaOn meilläkin chilistä ylitarjontaa nyt, kun Lassi ei sitä oikein paljon enää voi syödä. Mutta on ne vaan kivoja ja hyviä! Kaalin ja kesäkurpitsan taimia ostamme usein valmiinakin.
PoistaNuo lämpömatot ovat meilläkin vakiokäytössä. Samalla valmistajalla on tosi hyviä kasvatusalustoja, jotka kuitenkin ovat liian pitkiä lämpömatoille. Toivottavasti tekevät pidempääkin lämpömattoa tulevaisuudessa, niin ei tarvitse pelata tetristä niiden kanssa ;)
VastaaPoistaJoo. Vähän hirvittää tuollaiset sähköä vaativat apuvälineet omavaraistaloudessa, mutta puutarhurimiehen mielestä ne ovat tarpeen.
PoistaJa edellinen lämpömattokommentti oli siis multa. Kun ei vaan opi vaihtamaan tuota nimetöntä nimelliseksi ennen kun painaa julkaise :D
VastaaPoistaAh, aivan. Mutta käy se noinkin! Minultakin tuppaa unohtumaan. Kännykkä osaa tarjota nimeä, tämä pöytäkone ei. (Se, joka ei osaa, olen tietysti minä itse. Kai sen nimen tuohon jotenkin saisi vakionakin, en tiedä.)
PoistaTaimien vaihdon suunnittelu olisi kyllä näppärää, jotenkin sitä vaan aina hullaantuu niin ettei asiaa muista siinä kohtaa kun aloittelee kylvöjä...
VastaaPoistaNo niinpä. Ja sitten pitäisi tuntea lähistöltä sellaisia, jotka myös kasvattavat taimia. Me emme oikein tunne, ollaan niin syrjässä täällä.
PoistaTaimienvaihtopäivät ovat kivoja tapahtumia!
VastaaPoistaKyllä, niitäkin olen järjestänyt aiemmin. Mutta enää en uskalla: pelkään espanjansiruetanoita ja lehtokotiloita. Sisällä kasvatetuissa pikkutaimissahan niitä ei yleensä ole, mutta taimienvaihtopäiviin usein tuodaan ulkoa puutarhasta monenlaisia perennanjuuripaakkuja, ja niistä vieraslajit voivat levitä. Tietysti niitä voi saada taimitarhaltakin. Yleensä aina laitamme ostotaimet ensin karanteeniin ja katsomme, ettei mullasta lähde mitään porukkaa liikkeelle.
PoistaMeillä meni tänä vuonna esikasvatukseen chilejä. Monta vuotta on mennyt pienellä tai olemattomalla chilimäärällä, mutta nyt niitä on taas alkanut mennä kokkailuissa. Lisäksi tulen saamaan perennojen taimia tänä vuonna muutamalta ihmiseltä, niin on kiva viedä vaihdossa jotain taimia :)
VastaaPoistaSatu - Tsajut