Huh huh!

Tässä blogipäivityksessä on aluksi kuvia kesältämme ja syksyltämme lyhyiden kuvatekstien kera. Lopussa pohdin sitä, miten olemme aikamme tänä vuonna käyttäneet ja miten yritämme toimia ensi vuonna. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy osa omenasadostamme, joka oli tänä vuonna erityisen suuri ja hyvä. Pakkohan omenista oli tehdä kaikenlaista. On niitä vielä käyttämättäkin, sellaisinaan, sekä keittiössä että kellarissa. 

Kevään ensimmäinen hyödynnettävä asia oli kuusenkerkät, joista teimme hilloa. Sen jälkeen oli vuorossa voikukannuppujen säilöntä. Muut kevään villivihannekset käytettiin etupäässä suoraan tuoreena. 

Valkosipulisato oli pienempi kuin vuosiin. Jonkin verran myimme tuoreena, osa meni soseisiin ja säilykkeisiin, mutta suurin osa jätettiin itselle käyttöön. 

Kesäkuussa kävin lähes päivittäin poimimassa ruusun terälehtiä. 

Niistä tuli ihanaa hilloa raparperin kanssa. 

Niin, ja ruususiirappia myös.

Chilien aika oli myöhemmin. Kasvatuksessa oli nyt neljää lajiketta, tässä Apachea.

Jonkin verran tuotteita myin tuoreina, mutta ostajien tavoittaminen on vaikeaa. 

Kesällä sadonkorjuu oli ilo kaikkine väreineen. Nuo vihreät raidalliset tuossa keskellä ovat myös tomaatteja samoin kuin punaiset ja keltaisetkin. Toisen reunan tulenlieskat ovat Red Stripey -chilejä.

Tässä ollaan jo syksyssä. Vuorossa juuresten nosto. 

Myös pihlajanmarjavuosi oli nyt erinomainen. Pakko niitä oli kerätä ja säilöä, sillä joka vuosi pihlajanmarjoja ei tule. Osa valmistettiin säilykkeiksi myyntiin, osa itselle tulevien vuosien varalle.

Purkkeja oli paljon ja monenlaisia. Niiden kuljetus markkinatapahtumiin ja esillepano siellä on aina oma urakkansa, samoin kuin seisominen niitä esittelemässä. Jotkut tekevät tätä ihan työkseen, kunnioitukseni heille. 

Syötävien lisäksi Lassi kasvatti pesusienikurkkuja. Tässä ne ovat jo suunnilleen korjuukypsiä. Poiminnan jälkeen ne mäiskitään, kuoritaan, pestään, huuhdellaan ja kuivataan. 

Sen jälkeen mietitään, mitä niillä sitten tehdään. 

Chilejä säilöttynä. Onneksi ne säilyvät pitkään, sillä tavallinen ihminen tuskin saa tuollaista purkillista käytettyä edes vuodessa. 

Lajikkeet olivat Apache, Lemon Drop, Red Stripey ja Amarillo. Tai on kai niillä pidemmätkin nimet, en enää jaksa muistella niitä kaikkia tarkasti. 

Chilien säilöntä on... niin, hidasta ja joskus tuskallista. 

Opinpa käyttämään hanskoja pilkkoessa, kun yhden yön valvoin tulisin käsin. 

On ollut aikamoinen vuosi. Mitä olemme tehneet?

Kaivaneet maata ja kasvihuonetta, kylväneet, kastelleet, kitkeneet, kastelleet, taas kitkeneet, lopulta korjanneet satoa maasta, pensaista, puista, metsistä... 

Kuorineet, pilkkoneet, keittäneet, kehittäneet reseptejä. Tilanneet purkkeja, pesseet niitä, keittäneet kansia ja desinfioineet lasipurkkeja uunissa. (Me tyhmät desinfioimme uudetkin purkit, uudelleenkäytettävistä puhumattakaan.) Täyttäneet kuumilla keitoksilla, keksineet nimiä, laatineet etikettejä, liimailleet niitä. 

Kirjoittaneet tuotekuvauksia ja laatineet mainoksia. Sitten seisseet siellä sun täällä tiskien takana. Pitäneet kylttiä tienvarressa ja odottaneet, että joku tulisi ostamaan tuorevihanneksia tai säilykkeitä. 

Miksi kaikki tämä? Sitä me itsekin olemme miettineet. Kai se sitten oli jotenkin hauskaakin. Yhteistä tekemistä, kuten Lassi sanoi. Aika ajoin tosiaan oli mukavaa, aika ajoin taas pakkotahtista puurtamista. Kasvatushommathan pitää hoitaa aina ajallaan, samoin sadonkorjuu. Kovin pitkään ei voi odotella jatkojalostuksenkaan kanssa - tuotteet pitää käsitellä tuoreina, silloin kun ne ovat parhaimmillaan. 

Hävikin välttäminen on ollut se suurin syy. Siis siinä vaiheessa, kun tuotteet on kasvatettu tai poimittu, ne on myös voitava jotenkin käsitellä ja säilöä, muuten ne menevät haaskuuseen. Oman kellarimme hyllyt ovat täynnä monenlaista, mutta kaikkea emme mitenkään saa itse syötyä. Siksi olemme tehneet noita soseita ja soosseja, sörsseleitä ja säilykkeitä, hilloja ja kuivatuotteita. 

Tämä kaikki siis on täyttänyt suurimman osan vuodestamme. Juuri mitään muuta emme ole ehtineet. 

Ensi vuonna osaamme toivottavasti toimia toisin. Kyllä kesästä pitäisi voida myös nauttia. Ottaa iisisti, käydä melomassa, vaellella luonnossa, käydä konserteissa ja kesäteattereissa... mitä näitä on. 

Ensi keväänä yritämme laittaa kasvamaan vain sellaista, mitä uskomme itse saavamme käytettyä. Varmasti ylijäämää tulee, mutta toivottavasti ei yhtä paljon kuin tänä vuonna. Marjassa ja sienessä käyntiä tuskin osaamme vähentää, mutta viljelyala tulee vähenemään. 

Ehkä ensi kesänä pääsisimme vaikkapa käymään jossain, jossain kauempana kuin Karkkila tai Hyvinkää. 

No, loppuun vielä mainostus. Näitä soseita ja sörsseleitä on yhä myymättä. Ensi lauantaina niitä voi ostaa Pilpalan joulutuvasta entiseltä koululta kello 14-16. Mutta kotiinkin voimme tuoda akselilla Loppi - Riihimäki - Hyvinkää - Karkkila. Tarjolla on myös niitä luffia eli pesusieniä sekä kirjoja. Kaikki sopivat mainiosti joululahjoiksi, että vink-vink vain. 

Ai niin että mitä on? Makeista hilloista jäljellä on kriikunahilloa, Inka-omenahilloa ja ruusunterälehtihilloa. Suolaisista tarjolla on yhä Pohjolan kaprista (pihlajanmarjoja liemessä), kurkku-sipulisalaattia, Omppulaukkaa, Kiitolaukkaa, Paaran pusua, Tumma tuli -hilloa ja sitten erilaisia chilejä sekä liemessä että kuivattuna.

Pesusieniä voi ostaa kokonaisina tai puolikkaina ja kirjat ovat vanhat tutut Lähteen rannalla elämä, Makasiini - maallemuuttajan tarinoita sekä Ida, yhteiskoululainen.  Lähteen rannalla elämän uutta versiota minulla ei ole myynnissä, sen voi tilata kirjakaupasta tai netin kautta tai kuunnella äänikirjana. 

Laitetaanpa sitten vielä puhelinnumero, josta voi kysellä lisää ja mahdollisesti tilata: 044 55 22 555. Siis yhteensä viisi viitosta ja kaksi kakkosta. Se on minun numeroni. 

Olisipa hauska yllätys, jos joku soittaisi!  

Tässä suora linkki toiseen aihetta sivuavaan päivitykseen, jonka tein tämän päivityksen jälkeen:

Tilapäivistä ja tapahtumista