Olipa hienoa päästä hyvähenkisille festareille eilisiltana.
Paikka ja tunnelma olivat aivan huippua.
Usko tulevaisuuteen koheni, kun näki paljon fiksuja, ihania nuoria.
Tai eiväthän ne oikeasti mitkään festarit olleet, privaattijuhlat ennemminkin.
Mutta esiintyjäjoukko ja järjestelyt olivat festaritasoa.
Musiikkitarjonnan aloitti Joonas Hauveli, joka oli itselleni uusi tuttavuus. Mainio laulaja-lauluntekijä! Tiedämme, kenen keikkatarjontaa kannattaa seurata; jos hän tulee lähiseuduille, ostamme varmasti liput. Näinhän se toimii, eka kerta on ilmainen.
Toisessa kuvassa esiintyy hyvinkääläisbändi I.N.K., jossa Lassi soittaa bassoa.
Progepunkki tepsi yleisöön ilmeisesti myös.
Äijät seuraavat nuorison soittoa.
Katsomo oli rakennettu mainiosti heinäpaaleista. Peppi keksi heti, että "selkänojan" päällä oli hyvä maata. Peppi viihtyi festareilla muuten hyvin, mutta se pelkää edelleen Haikua. Haiku-husky on kiltti, mutta se tuntuu vähän pilailevan Pepin kustannuksella. Ja ihmisten rapsutukset se haluaa kaikki itselleen. Onneksi Peppikin sai sentään paljon rapsutuksia festariväeltä.
Perjantai-illan päätti erinomaisen taitava bändi nimeltä Kaila. Se taitaa olla matkalla kuuluisuuteen, sen tasoiselta se kuulosti jopa omaan puukorvaani.
Nuoriso jatkaa vielä tänään. Heillä on tosiaankin huippuviikonloppu hyvän seuran ja hyvän musiikin parissa. Kateeksi käy. Minun nuoruudessani festarit olivat känniörvellystä.
Tai no, kävinhän sentään Woodstockissa, minä dinosaurus.
(Kertomus Woodstockin-reissultani löytyy tästä blogista vaikkapa hakusanalla Woodstock.
Tai no, voinhan laittaa linkinkin: Kajaanista Woodstockiin)
Mutta en voi sanoa nauttineeni siitäkään. Tällaisilla minifestareilla olisin viihtynyt. Ja viihdyin nytkin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!