Ystävämme Kati jäi eläkkeelle.
Saimme kutsun mahdottoman mukaville juhlille Riihimäen Ö-talolle.
Ö-talolla on aina kiva käydä, olipa sitten kyseessä konsertti, kirjoitussessio, myyjäiset tai juhlat.
Nyt Olli oli laittanut hienot tarjoilut, ja muusikoista ei ollut pulaa!
Toinen toistaan taitavampia soittajia ja laulajia astui "lauteille".
Harmi, että Katia itseään emme päässeet kuulemaan, hänellä oli flunssa.
Mutta soittihan hän sentään yhdessä kokoonpanossa viulua, jos oikein muistan.
Virtolainen Villit pillit oli aivan mahtava nelihenkinen kokoonpano,
joka esitti lähinnä 1960-luvun musiikkia. Hauskoja!
Basisti puuttui, muttei sitten puuttunutkaan. Siinähän se meidän Lassi istui ja soitinkin löytyi.
En ollut edes tiennyt, miten taitavasti Lassi pystyi soittamaan nuoteista ihan vieraita kappaleita.
Soittorupeama venyi pitkäksi, kun kokoonpanojakin oli useampia.
Ilta venyi paljon pidemmäksi kuin olimme olettaneet.
Villit pillit soittivat myös Muksujen Liisankadulla.
Kaksi juna-aiheista lauluakin oli ohjelmistossa.
Tämä kokoonpano olisi hauska saada esiintymään Hunsalan työväentalolle!
Beautiful photos of this magnificent retirement celebration 🍾 👏
VastaaPoistaI will be 70 this month. Thank you for sharing. ❤️ Warm greetings from a retired lady living in Montreal, Canada ❤️ 😊 🇨🇦
Thank you!
PoistaLuin äskettäin kirjasi Männyissä tuoksuu uusi alku. Kiitos, pidin siitä kovasti. Samalla mietin, kuinka paljon sota vaurioittaa ihmisiä juuri tälläkin hetkellä. Pitkään edellinen sota vaikutti meihin suomalaisiinkin ja nyt samat tunnelmat ovat taas yllämme. Toivotaan rauhaa ja iloitaan itse kukin arkisista hyvistä asioista!
VastaaPoistaIhana kuulla, että pidit kirjasta! Kyllä, ajatus sotien aiheuttamasta tuhosta myös ihmisten mielissä on ahdistava, surullinen ja pelottavakin. Kirjassani Erland selvisi sittenkin vähin vaurioin, vaikka jollain tavalla ne pysyvät varmasti loppuiän. En kuitenkaan halunnut kirjoittaa ankeaa ja toivotonta kohtaloa kenellekään. Erlandin tilanne oli poikkeuksellisen hyvä: oma lääkäri vieressä, joka ymmärsi, hoiti ja huolehti. Jonkun mielestä hän selvisi jopa liian helposti, mutta tiedän, että moni myös pääsi aineista eroon. Miksipä yksi heistä ei olisi ollut juuri Erland, jonka elämä muilta osin oli niin hyvää. Toisin oli monella muulla, myös nykyisin. Mutta en tahdo lisätä kirjoillani ihmisten ahdistusta, vaan vaikka pyrin kertomaan myös ikävistä asioista, tahdon ennen muuta korostaa myötätuntoa ja toivoa ja ajatusta siitä, että kannattaa uskoa kaiken menevän sittenkin hyvin. Jos menettää toivon, menettää kaiken.
Poista