Kuten sarjan edellisessä jaksossa kerroin, salaojaputkea löytyi yllättäen lähinaapurista. Lähinaapuri ei kuitenkaan ole niin lähellä, että olisimme olleet ennalta tuttuja. Mutta nytpä samalla tutustuimme! Putkea oli parikymmentä metriä eli juuri niin paljon kuin tarvittiinkin.
Vielä perjantaiaamuna salaojaputki oli autoni peräkontissa, mutta siitä se aamupäivän kuluessa siirtyi maan alle. Ei toki ihan itsestään...
Sen ympärille tarvittiin vielä suodatinkangas, jotta putki ja sen reiät eivät täyttyisi savesta. Suodatinkangas piti käydä erikseen ostamassa - tällaisia viivytyksiä aina sattuu. Suodatinkangasta emme puutarhassamme yleensä harrasta, sillä sehän ei nimestään huolimatta ole mitään kangasta vaan muovia, polypropeenia. Tähän tarkoitukseen se oli kuitenkin ainut vaihtoehto.
Tuon valkoisen salaojaputken tarve oli siis yllätys. Varsinainen ilmastointiputki sen sijaan oli tilattu jo hyvissä ajoin ja se saapui Kaukokiidon kuljetuksella.
Tässä salaojaputki on jo päällystetty "kuitukankaalla" eli polypropeenilla.
Perjantai-iltapäivänä jännitettiin, tulevatko eristelevyt luvatusti perille. Iltakuuden jälkeen ne onneksi tulivat. Valtava auto toi neljä kevyehköä pakettia pihaan.
Peräkärry sai töitä.
Illalla saapui myös pieni kaivinkone, sellainen, jota Lassi ajaa itse. Sillä kuskataan mursketta ja siirretään kuopasta nostettua multaa takaisin kuoppaan.
Tämä pieni kaivinkone on kätevä ja söpö. Lassi on vuokrannut sitä aiemminkin.
Linkit kasvihuoneen pystytyksen eri vaiheisiin tässä:
Onneksi teidän silta kestää raskaitakin kuormia
VastaaPoista