Lähiruokapäivää vietettiin lauantaina 10.9.2022. Olemme osallistuneet päivään jo usean vuoden ajan. Niin nytkin.
Meillä on Lähiruokapäivänä tilamyyntiä ja pop up -ravintola. Tarjolla on erilaisia keittoja ja piirakoita.
Suolaisina piirakoina oli tällä kertaa porkkana-sipuli-tomaattipiirakkaa sekä suppilovahveropiirakkaa. Makeina oli erilaisia marjapiirakoita. Oli myös vegaanisia ja gluteenittomia ja laktoosittomia, vaikkei niitä yleensä kukaan kysykään.
Ravintolapöydät ovat ulkosalla. Yksi on myös verannalla. Tänä vuonna hankimme kaksi telttakatostakin ihan tätä varten. Hankin myös monenlaista muuta, mikä nyt vähän harmittaa. On nimittäin aika työ säilytellä kaikkea koko vuoden ajan parin kerran tarpeen vuoksi. On monta valkoista pöytäliinaa, erilaisia lautasia, lusikoita, kuppeja, mukeja, laseja, kannuja, sokerikkoja ynnä muuta.
Meillähän ei kertakäyttöastioita käytetä. Siitä en tingi, mutta silti vähän tuo tavaroiden säilöminen tympäisee. Ai niin, ostimme myös kaksi isoa, kallista kahvitermosta. Olisivat saanut jäädä ostamatta. Muut hankinnat sentään olivat halpoja kirppislöytöjä, mutta termarit olivat ihan uusia. Ne vain eivät ole kovin toimivia, mikä hämmästyttää suuresti. Mutta ei auta harmitella, hankittu mikä hankittu.
Tämä ei suinkaan ollut ainut tilapäivämme tänä vuonna, vaan osallistuimme myös Avoimet maatilat -päivään heinäkuussa ja Poikkea meille! -päivään elokuussa. Ehdottomasti paras oli Avoimet maatilat, silloin kävijöitä oli paljon.
Päivien järjestäminen sujuu jo monella tapaa rutiinilla. On etu, että päiviä on useita: tänä kesänä jätimme pöydät, penkit, tuolit ja matot autokatokseen odottamaan seuraavaa tapahtumaa. Se säästi työtä ja vaivaa.
Päivien järjestämisessä on oikeasti todella paljon työtä. Jos laskisi tuntipalkan, se jäisi minimaaliseksi. Mutta rutiini helpottaa. Tällä kertaa muistin ajoissa liinojen silityksen, kukkakimppujen teon, käsienpesupaikat ja monta muuta asiaa. Mutta lopussa tulee silti aina kiire. Muun muassa myyntipöydän asetteluun en oikein koskaan ehdi paneutua kunnolla. Tällä kertaa muistin maa-artisokat, mutta eihän niistä kukaan tiennyt, kun en ollut tehnyt niille mainoskylttiä.
Warren Woima -yhtye esiintyi taas puoliltapäivin. Ihanaa, kun miehet huolehtivat kokonaan musiikkipuolesta niin luotettavasti.
Iltapäivän puolella yksi perhe kyseli, milloin soitto alkaa. No, soitto oli jo päättynyt. Pikku tytön iloksi miehet kuitenkin pistivät pystyyn uuden, akustisen konsertin. Pieni fani äitinsä ja isoäitinsä kanssa sai kuullakseen Hämä-hämä-häkkiä, Muumilaaksoa ja muita lemppareitaan. (Sain luvan julkaista kuvan, kunhan kasvot eivät näy.)
Meidän Lassi ja Warren Woiman keulahahmo Olli Karikorpi kiinnittivät Lähiruokapäivä-pinssit hattuihinsa iltapäivällä, kun kukaan ei enää ollut näkemässä.
Sunnuntaina pidimme rääppiäiset, eli lähiruokapäivä jatkui. Tässä linkki:
Ja tässä vielä linkki kirjoitukseeni, jonka aiheena on lähiruoka ylipäänsä:
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!