Tänä vuonna keksimme tehdä Lähiruokapäivästä kaksipäiväisen. Ruokaa nimittäin jää aina yli, ja se on ihan mahdottoman surullista. Viimeksi yritimme kutsua ystäviä syömään sunnuntaina ja heitä tulikin, mutta silti ruokaa oli liikaa ja sitä meni haaskuuseen.
Sunnuntaiaamu valkeni ihanan aurinkoisena sekin. Sää siis suosi molempia päiviä, ihan mahtavaa!
Jätimme ulos kaksi ruokailupöytää ja lisäksi siellä oli vakiopaikkamme "Sillankorva" ja yläterassi, joissa myös olisi voinut ruokailla tai kahvitella. Mutta kaikki kävijät istuivat verannalle, ja sehän oli tietysti meille helpompaa.
Vieraita kävi puolenpäivän aikaan ihan mukavasti. Osa tuli ostoksille, osa syömäänkin. Viimeiset tunnit sain kuitenkin odotella väkeä ihan yksikseni. Mikähän siinä on? Ei se toki haitannut, odottelin neljään ja sitten aloimme kuljetella kalusteita alataloon.
Onneksi meillä on nykyisin mönkijä ja peräkärry.
Ennen jouduimme kantamaan kaikki kalusteet yksitellen hartiavoimin.
Maa-artisokat jäivät pieniksi tänä vuonna.
Enkä osannut niitä myydäkään, ei tainnut oikein kukaan huomata niiden olemassaoloa.
Onneksi Mikko haki ne seuraavana päivänä: Mikko ymmärtää hyvän päälle.
Myyntipöydän perustin etuportaiden tasanteelle.
Ehkä jatkossakin kannattaa tilapäivät järjestää kaksipäiväisinä. Ehkä siinä vähän säästää työtä.
Pöytäliinoistamme osa on Marskin Majan vanhoja pöytäliinoja.
En tiedä, osaavatko ihmiset arvostaa valkoisia liinojamme pihapöydissä, mutta itse tahdon käyttää niitä, vaikka niiden pesussa ja silityksessä onkin iso työ.
Tässä liina näyttää vähän ryppyiseltä, vai näyttääkö? Se on ollut tuossa yli yön, kuva on otettu aamulla.
Tässä linkki varsinaisesta päivästä kertovaan päivitykseen:
Linkki lehtikirjoitukseeni lähiruoasta:
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!