Rannan Arvi muistelee 2: Herrojen polut ja Hunsalan paanat

”Ei sitä enää hätkähdä, vaikka tulis presidentti" miettii Arvi Ranta. 

"Entinen maalainen… oli hyvä, jos kerran elämässään näki metsänhoitajan. Karkkilassa oli semmoinen Lokki, se oli Kymi-yhtiön 2-alueen päällikkö. Kaikki vapisi, ku tiesi, että se oli tulossa tarkastamaan metsille ja työmaille. Siinä meni pinot uusiksi, että saatiin tarkkaa ja tasasta”, Arvi muistaa.

Arvi Ranta istuu Pilpalan Solstrandin keittiössä tammikuussa 2023 ja miettii maailman muuttumista elämänsä, runsaan 70 vuoden aikana.

Ennen herra oli herra ja auktoriteetteja kunnioitettiin. Varsinkin maaseudun pieneläjä tunsi vähäpätöisyytensä. Arvi on tehnyt työuransa tukkitöissä ja viljelijänä.

Arvi Ranta muistaa myös ’herrojen polut’

”Salmiolta ainakin lähti yksi semmonen herrojen polku. Siinä kuorittiin pintamaat pois ja tehtiin niin kuin pitkospuut, että Lokki ja muut herrat pääsi kulkemaan.” Salmion kartano Salonkylällä oli yksi ”herrojen remupaikka” paikka, mihin isokenkäiset kokoontuivat metsästysreissuilleen.

Arvi Ranta toimi aikanaan 30 vuotta Salonkylän Pienviljelijäosaston puheenjohtajanakin. 2010-luvulla PVO muutettiin kyläyhdistykseksi, ja sitä suunniteltaessa Arvi ”hyppäsi ajoissa pois”. Hänen isoisänsä oli nimittäin ollut perustamassa pienviljelijäosastoa, eikä Arvi halunnut olla sitä lakkauttamassa.

Minkä isoisä hankkii, sen pojanpoika hävittää, kyllähän sää sen sanonnan tiedät. Minä en viitsinyt olla se, joka hävittää”, Arvi Ranta sanoo.

Arvi Ranta syntyi Ruotsinkylän torpassa Salonkylän Joensuussa Lopella. Samassa talossa hän asuu yhä. ”Synnyinpaikka se on, ja toivottavasti on kuolinpaikkakin”, Arvo sanoo.

Arvo muistelee vanhaa lorua, joka kertoo tonttinsa rajalinjan kulun: ”Ojajoensuusta Paasikkaantöröön, Paasikkaantöröstä Mutinperän mustaan kiveen...”

”Se oli kuusimetrinen, korkea kivi. Ja luolatörö oli se, missä asui Paasikkaan Törö. Ruotsinkylän nimihän tuli siitä, kun Ruotsin kuningas omisti kaikki maat. Jotkut luuli että se tuli siitä, kun Rautakosken ruukilla oli ruotsalaisia, mutta eihän ne ihan ruotsalaisia olleetkaan, vaan vain ruotsinkielisiä, rantaruotsalaisia.”

14-vuotiaana Arvi oli ensimmäistä kertaa isänsä mukana puoli talvea metsässä, sen jälkeen joka talvi. Käytännössä jokaisella pienviljelijällä oli talossa hevonen, ja sillä tehtiin tukinajoa lähinnä talvisaikaan. Tukinajo ja metsätyöt ylipäänsä olivat elintärkeä lisätienesti Länsi-Lopen väestölle.

”Siinä Hunsalan paanalla oli kova liikenne”, Arvi Ranta muistaa ja tarkoittaa hevosten vetämien tukkirekien kuljetusta seudun metsistä Hunsalan asemalle aina Kerityn takametsistä asti. Hunsalasta tukit lastattiin junaan, osa jäi myös Pilpalan sahalle. ”Kymmeniä hevosmiehiä oli rivissä lastaamassa, mutta kolahdustakaan ei kuulunut, oli niin kallisarvoinen se tukkilasti.”

”Oli se pitkä matka Kerityltä Punelialle ja sieltä alas. Mutta huolto pelasi. Viiden kilometrin välein sai kahvetta ja pirtukupin. Mutta se loppui jo sota-aikana, en minä ehtinyt siihen mukaan. Isä ehti jonkun reissun tehdä.”

Istumme Solstrandin keittiönpöydän ääressä muistelemassa. Juuri kun Arvi on kertonut Mäensyrjän Jalmarista, jolla oli Verhossa pirtukauppa ”ihan semmonen pieni vaan”, soittaa Pirkko Arola. Hän tietää kertoa lisää Mäensyrjän Jallusta.

”Vanha Verhon talo oli rakennettu 1910-luvulla, nyt se on jo purettu. Saunan alta löytyi purkamisen yhteydessä tislauslaitteet”, Pirkko Arola kertoo.

Pirkko kertoo myös, että viereisessä Ollin talossa asui usein tukinajajia, ja heille Jalmarin vaimo Maija piti kahvikojua. He myös myivät marjoja ja kyläläisten pyytämiä lintuja Helsingin torilla. Maijalla oli taiteellisia harrastuksia, hän muun muassa ohjasi näytelmiä Pilpalan Liitontalolle. 

Arvi ja Pirkko pohdiskelevat, mahtoivatko Mäensyrjät olla muualta kylälle tulleita. Siitä ei kuitenkaan ole tietoa. ”Tuli niitä ihmisiä tänne ennenkin muualta, oli Hellstenin Kallekin, jota Humppilan Kalleksi kutsuttiin. Hyvin juurtuivat tuohon Tevännön mäkeen Hellstenitkin”, Arvi toteaa.

Lue lisää Arvin muisteluita: 

Arvi Ranta muistelee osa 3:

Kommentit