Suuntana omavaraisuus osa 1

Joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggareita on lyöttäytynyt yhteen ja kirjoittaa kerran kuussa Suuntana omavaraisuus -päivityksen sovitusta aiheesta. Tämä on minun ensimmäinen päivitykseni tähän yhteispostaukseen. 

Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9. Kukin kirjoittaa siis suurin piirtein samasta aiheesta, mutta käsittelee sitä tietysti ihan omalla tavallaan. Postauksien lopussa on aina linkit muiden kirjoittajien postauksiin, siis myös tämän päivityksen lopusta löytyvät linkit muihin blogeihin. 

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Valkosipulit ja maa-artisokat talvehtivat lumen alla
ja niiden vihreät varret ovat valmiina nousemaan maasta heti kevään koittaessa. 

Pidän tuosta yhteispäivitysten ideasta ja erityisesti pidän sarjan nimestä. En ole koskaan väittänyt, että olisimme omavaraisia, vaikka aika moni sitä termiä meistä käyttää. Tuskin täydellinen omavaraisuus olisi nyky-Suomessa edes mahdollinen, mutta tavoitteena se on hyvä. 

Me täällä Solstrandissa olemme melko omavaraisia vihannesten osalta ja tietysti sienten ja muiden keräilytuotteiden. Sen sijaan viljapeltoja meillä ei ole, joten kaikki viljatuotteet pitää ostaa. Lisäksi ilman muuta ostettavia ovat suola, etikka, sokeri, hunaja (ainakin toistaiseksi), kahvi, tee, maitotuotteet ja banaanit. Eivätkä ne omat vihanneksetkaan säily ihan kevääseen asti, joten joulun jälkeen täytyy pikku hiljaa hankkia tuoretuotteitakin kaupasta, siltä osin kuin säilykkeet eivät riitä. 
Toki me paljon säilömmekin. Ylijäämää myös myymme. Tässä kuvassa on Lähiruokapäivän myyntipöytää säilykkeineen ja kasviksineen. 

Ihan muutama sana vielä meistä uusille lukijoille ennen kuin siirryn tämänkertaisen aiheen pariin. 

Olemme Marika ja Lassi Tudeer ja asumme pienellä Solstrandin tilalla Lopen Pilpalassa. Tilan päätuote on valkosipuli, sen lisäksi viljelemme tietysti kaikkea mahdollista muuta. Meillä on kaksi koiraa ja pieni kotitarvekanala. Lassilla on ikkunaentisöintiverstas, mutta hän ei juurikaan enää tee töitä muille, kurssittaa kyllä. Itse teen jonkin verran opettajan töitä, me molemmat opetamme myös Lopen opistossa erilaisia lyhytkursseja. Lisää meistä voi lukea kotisivuiltamme www.tudeer.fi

Tammikuun yhteiskirjoituksen aiheeksi on määritelty seuraava:


Suunnitelma 2022 + varhaiset esikasvatettavat


Viljelytöissä meillä päävastuu on Lassilla, jolla on puutarhurin koulutus. Minä tietysti esitän mielipiteitäni ja autan kykyjeni mukaan.  

Kohta alkaa olla aika aloittaa esikasvatus. Valkosipulit uinuvat lumen alla ulkona. Ne on laitettu maahan jo lokakuun lopussa. Seuraavaksi on toiseksi tärkeimmän tuotteemme aika päästä multaan: chilin. Chilejä kasvatamme todennäköisesti taas useita eri lajikkeita, mutta tärkein niistä on Lemon Drop, jota syömme itse ihan päivittäin. 

Viime kesän lehtikaalisatoa haettiin puutarhasta vielä muutama viikko sitten. Kuvassa näkyy jäistä lehtikaalia, joka on menossa raakana Lassin aamiaispuuroon. Lehtikaali on mainio vihannes, ja tänä vuonna aiomme laittaa sitä myös esikasvatukseen, vaikka sen voi myös suorakylvää. Aiemmin meillä ei ollut mitään ongelmia lehtikaalin kasvatuksessa, mutta viime kesänä tuholaisia oli runsaasti. Niistä pääsi tuhkalla ja mekaanisesti nitistämällä, mutta nitistettäviä oli sadoittain. 

Muita esikasvatettavia tulee todennäköisesti olemaan purjo, tomaatti, kurkku ja yrtit eli ainakin persilja, timjami ja basilika.

Hirveän tarkkaan emme ole vuosittaisia viljelysuunnitelmia tehneet. Viljelyyn vaikuttaa tila, siis viljelykierron rajoitukset, aiemmat kokemukset eri lajeista ja sattuma, esimerkiksi se, mitä siemeniä on saatavilla. Sen olen Lassille sanonut, että tahdon tänä vuonna mansikkakoisoa eli ananaskirsikkaa. Se on lempihedelmäni! 

En halunnut laittaa kanojen kuvaa ensimmäiseksi kuvaksi, koska kananmunien suhteen emme tavallaan ole omavaraisia. Emme tosin koskaan joudu ostamaan munia kaupasta, mutta kanojen rehun, kauran ja kalkin joudumme aina ostamaan. Tietysti kanat syövät kesäkaudella oman tilan vihreää ja talveksi kuivaan niille maitohorsmaa, vadelmaa ja nokkosta. Mutta myös sähköä kuluu pakkasilla lämmitykseen ja valaistukseen. Kotitarvekanalan munat ovat siis kaukana ilmaisista tai edes halvoista. Kaupasta saisi munia murto-osalla omien munien hinnasta, mutta niinpä ne ovatkin aivan eri tuotteita. 

Tunnistatko yrtin? Sitruunamelissa se siinä on lumipuvussaan. Sitruunamelissa ja mäkimeirami kasvavat hyvin, sääli että niillä on niin vähän käyttöä. 

Olen pitänyt tätä blogia nyt vajaan vuoden. Hyvin usein tekstit koskettavat tavalla tai toisella omavaraisuutta, kirjoitanhan yleensä meidän elämästämme täällä Solstrandissa. Omavaraisuuteen liittyviä blogikirjoituksia ovat olleet esimerkiksi seuraavat: 


Jatkossakin tämä meidän omavaraisuuteen pyrkivä elämäntyylimme on varmasti blogin yleisin aihe. Juuri tänään kokeilimme ensimmäistä kertaa yhtä oman pihan ruoka-ainetta, männynkäpyjä. Yllätyimme! Ja huomenna aiomme tehdä linnuille talipalloja peuran rasvasta. Mutta niistä molemmista siis lisää myöhemmin. 

Ja tässä sitten linkit muiden omavaraiskirjoittajien tammikuun blogipäivityksiin: 


Kommentit

  1. Onpa hienoa, että sitruunamelissa talvehtii siellä! Meillä ollut tähän mennessä vähän kehno tuuri sen kanssa. Upean näköinen tuo teidän myyntipöytä. Ja tuo on ihan totta, ettei kanojen kanssa ihan helpolla pääse omavaraiseksi. Minusta sekin on jo hieno juttu, jos saa osan rehuista hankittuna lähituotantona, tai jonkun paikallisen tuottajan kautta ostettuna. Mutta täysin omavaraisesti hankala pitää kanoja, jos ei ole omaa viljan viljelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä tuolle sitruunamelissalle. Tuoksupussit? - Kanojen itse tehtyä rehua en tiedä kenenkään täällä myyvän (suurkanala kyllä tekee itselle, muttei myy), mutta kaurat sentään saamme ostaa lähiviljelijältä.

      Poista
  2. Hyötykasviyhdistyksen kaaliverkko on pelastanut mun kaalit ötököitä jo parina vuonna ja se saa myös kestävyydestä multa täydet pisteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Tuota pitää varmaan kokeilla tai ainakin tutustua. Ei kai siihen tartu muut eläimet? Kaaleja viljelisimme mielellämme enemmän muutenkin, mutta tuholaistorjunta on ollut ongelma.

      Poista
    2. Ei tartu muut eläimet. En pysty käyttämään mitään mihin voi jäädä muut eläimet kiinni.

      Poista
  3. Hyvältä kuullostaa! Mutta ...männynkäpyjä, kerroppa lisää 🙂 Etkö käytä melissaa mausteena tai yrttisuolassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmu vähän on keksitty sille mausteena käyttöä. Yrttisuolan teko on ollut mielessä.

      Poista
  4. Sitruunamelissa on minullekin vähälle käytölle jäävä. Mahtaako se toimia kuivattuna yrttiteessä 🤔

    VastaaPoista
  5. Ihana saada teidät mukaan kirjoittajaporukkaa :)

    Satu-Tsajut

    VastaaPoista
  6. Hyvä tietää tuo asia kanoista. Olen haaveillut muutamasta kanalasta, mutta epäröinyt kun olen arvellut että siinä on itselle liikaa työtä. Tämä vahvistaa epäilyksiäni että ehkä se ei kuitenkaan ole se itselle sopiva omavaraistelun suunta, ainakaan ympärivuotisesti.
    Meillä taas kuluu oreganoa melko paljon esim pitsaan ja pastakastikkeeseen, siitä syystä olen harkinnut nimenomaan mäkimeiramin lisäämistä omaan yrttivalikoimaan.
    Männynkävyt kuulostavat eksoottisille. Tosin ostin itse juuri ennen joulua Citymarketista pinjamännyn käpyjä :D en ole vielä ehtinyt niitä kuumentaa jotta siemenet saataisiin käyttöön. Mahtaako mainitsemasi kävyt olla juuri nimenomaan pinjankäpyjä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen haaveillut siis muutamasta KANASTA, en muutamasta kanalasta :D

      Poista
    2. Hei Rhia, hauskaa kun kirjoitit! Kanat ovat kivoja ja helppohoitoisia, jos niille vain on tarjota hyvät tilat. Suosittelen kyllä kanoja kaikille, joilla on a) halua ja kykyä hoitaa eläimiä hyvin b) asianmukaiset tilat, siis mahdollisuus rakentaa ulkotarha ja riittävän lämpimät (lämmitettävät) sisätilat.
      Olen kirjoittanut kanojen hoidosta aika perusteellisesti kirjassani 'Makasiini - maallemuuttajan tarinoita'. Saattaa löytyä kirjastostasi, en tiedä missä asut.
      Meidän oregano on ihan mautonta, en tiedä miksi. Viihtyy ja leviää, mutta ei se kyllä miltään maistu.
      Männynkävyt ovat ihan meidän omasta pihasta. Pinjahan on mänty... epäilen, että marketin pinjankävyt olisivat ihan suomalaisia, mutta voivathan ne tuontitavaraakin olla. Tänään viimeksi söin yhden, kun söin keittoa, en huomannutkaan kun jo sitä pureskelin. Ihan pehmeää ja ok-makuista! Siis sellaisenaan... mitä ajattelin siemenillä tehdä?

      Poista
    3. Piti vielä sanoa, että itse en kannata kesäkanojen ottamista ja pitämistä. Järjestä vain kunnon tilat ja ota kanat itsellesi pysyvästi! Tosin totuus on, että halvemmalla saat munat kaupasta, mutta sehän on ihan eri juttu.

      Poista
    4. Voipi olla että kanojen pitäminen jää haaveeksi ainakin toistaiseksi. Meillä on talon remontointi vasta alussa ja se on todennäköisesti etusijalla ennenkuin mitään muuta ryhdytään rakentelemaan. Meillä ei valitettavasti ole talvilämmitykseen soveltuvaa piharakennusta johon kanoja voisi ottaa, tilan vanha navetta on purettu edellisen asukkaan toimesta jo vuosia sitten. Pitääpä tutkia löytyisikö tuota kirjaa meidän lähikirjastosta täältä Kiikoisista tai Sastamalasta.
      Siis tarkoitatko että syötte ihan tavallisia männynkäpyjä kokonaisena, siis sellaisena vihreänä nuorena tiiviinä? Pinjan siemenet syön luultavasti salaatissa sellaisenaan tai paahdettuna esim sosekeiton päällä. Käpyjen alkuperämaata en huomannut kaupassa katsoa, eikä sitä tietoa löydy Cittarin sivuiltakaan, mutta en usko niiden olevan suomalaisia kuitenkaan.

      Poista
    5. Älä turhaan kiirehdi. Hankit pikku hiljaa tietoa ja mietit sitten rauhassa esimerkiksi millaisia tahdot. Olisi kiva jos pyytäisit kirjastoa tilaamaan kirjan ellei heillä ole. Siinä on paljon muutakin asiaa, tietoa löytyy vaikka kotisivuiltamme. Rakentamiseen liittyen on mm sisähuussi- ja ikkunaentisöintiasiaa.
      Kyllä, mönnynkävyt syötiin tosiaan kokonaan! Ensin ajattelimme että ne olisivat vain mausteena, mutta ne olivat ihan pehmeitä ja hyviä.

      Poista
  7. Kiva saada uusia bloggaajia omavaraistelijoiden joukkoon!

    Sitruunamelissa on joskus meillä talvehtinut, mutta sitten kuoli pois. Nyt laitoin viime kesänä taas kasvamaan. Saas nähdä, miten käy!

    Kanojen pitoa ei tosiaan kai voi sanoa omavaraisuudeksi, jos alkaa sitä syvällisemmin miettimään. Oikeastaan mitään eläinten pitoa. Mutta jos ajattelee taas kanojen tuottamia munia ja hautomia tipuja muista näkökulmista, niin itse ainakin puollan niiden pitoa omavaraisemmassa elämätavassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, ilman muuta. Jos vain ihminen jaksaa ja kykenee eläimistä huolehtimaan, niin kanat ovat niitä helpoimpia. Etuna on muun muassa se, ettei ruokahävikkiä synny juuri lainkaan. (Tosin esillä ollutta ruokaa ei saa kanoillekaan syöttää, eikä maaeläimen lihaa ollenkaan...)

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luokanopettajan vinkit

Kanojen ruokinnasta

Kehitteillä uutta yhteisöllisyyttä