Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2021.

Kieppi, kiehkura, kukkavarsi, skeippi - tuoreen valkosipulin aika on nupuillaan

Kuva
Valkosipulia itse viljelevät pääsevät usein nauttimaan tuoreesta sadosta jo kesäkuun lopussa. Silloin nimittäin poistetaan kasveista kukkavarret eli nuput, joita myös skeipeiksi kutsutaan. Jos niiden antaisi kasvaa paikallaan, niihin kehittyisivät itusilmut. Itusilmut voi kerätä syksyllä talteen ja kasvattaa niistä uusia valkosipuleita, mutta se kestää pitkään. Toisaalta niiden kehittyminen vie voimaa pääkasvilta, ja mullan alla kehittyvä sipuli jää pienemmäksi. Joka tapauksessa itusilmuja tulee aivan liikaa, eli vähintäänkin osa skeipeistä kannattaa leikata pois.   Jotkut leikkaavat tai taittavat nuo ihanuudet suoraan maahan. Suurin osa nykyisin jo ymmärtää, että skeipit ovat mitä mainiointa, hyvää ja terveellistä ruokaa, jota ei tietenkään kannata heittää haaskuuseen. Käyttö vaatii tietysti pientä vaivannäköä, sillä skeipit ovat tuoretuote, ja harva pystyy käyttämään niitä kaikkia ihan tuoreena. Jos valkosipulia on kasvatuksessa yhtään enempää, täytyy keksiä keinoja skeip

Täydellinen kesäpäivä

Kuva
Tämä päivä on ollut oikeastaan täydellinen kesäpäivä.  Aamu alkoi rauhallisesti koirien ulkoilutuksella ja kanojen moikkauksella. Hesarin lueskelun ja koirien ruokinnan jälkeen kävin uudelleen koirien kanssa ulkona ja palasin sitten käsittelemään eilen leikkaamiani valkosipulinskeippejä. Ne ovat gourmet-herkkua, valkosipulinkasvatuksen sivutuotteita. Kyse on siis nupuista ja kukkavarsista, jotka poistetaan tähän aikaan vuodesta yksitellen jokaisesta kasvista. Niitä kutsutaan skeipeiksi (engl. garlic scapes), kiepeiksi, kiehkuroiksi tai miksi milloinkin.  Vasemmalla pilkotut varret, oikealla nuput.  Tänä vuonna tosin meillä on yhdeksää eri kantaa valkosipulia, ja onnekseni huomasin varsin monen niistä olevan sellaisia, jotka eivät tee kukkavartta ollenkaan. Pääsin siis vähällä. Niitä tuli kolme korillista. Tarkoitus on vielä tänä iltana säilöä ne: osan murskaan pestoa varten öljyyn, osan säilön liemeen. Osa tietysti syödään tuoreena, muun muassa tämänpäiväisessä sala

Kukkakimppukisa

Kuva
Juhannuksen kunniaksi perustin kukkakimppukisan. Osallistujia eli kimppuja on viisi, toivottavasti äänestäjiä tulee enemmän. Äänestä siis suosikkiasi kommentoimalla! Kuvat eivät ole kovin kummoisia, mutta eivät ole kimputkaan. Ei välitetä nyt siitä! Juhannuksemme on ollut mukava. Laitan tähän kuvan myös eilisillasta. Nyt kuitenkin ukkostaa ja sadepäivän ratoksi keksin kuvata eilen tekemäni kimput.  1. Valkoista 2. Alpit ja kellot  3. Solstrandin värit  4. Häälahjavaasi  5. Perinteinen 

Peppi kotiutuu

Kuva
Peppi on nyt ollut meillä lähes viikon. Kotiutuminen on sujunut oikeastaan yllättävän hyvin. Peppi on utelias ja kiltti, eikä ollenkaan niin arka kuin oli luultu. Jostain syystä se ei pidä kiinniottotilanteesta, mutta kun se on sylissä tai muuten lähellä, se on rauhallinen ja tyytyväisen oloinen.    Se tuntuu melkein tuntevan jo nimensä. En tiedä, miten sen papereissa oleva nimi Pepan lausuttaisiin serbialaisittain ja hoitopaikassa sitä kutsuttiin Pepsuksi, mutta nyt se jo reagoi Peppi-nimeen. Onneksi namit maistuvat, joten luoksetuloa on helppo harjoitella. Tänään käytiin katselemassa autoja ison tien varressa. Se oli vain mielenkiintoista. Eilen ukkosti kovasti. Toinen koiramme, Tikki, pelkäsi kuollakseen, vapisi ja raapi ja läähätti, mutta Peppi loikoili tyytyväisenä. Se ei myöskään pelkää autoja, vaikka saisi toki vähän pelätäkin. Itse asiassa se tuntui tulevan myös sisälle autoon ihan mielellään.  Pepin turvavarustus on runsas. Kaulapannasta läh

Peppi tuli taloon

Kuva
Meidän Tikki sai koiran. Tikkihän on ollut nyt muutaman viikon yksin, kun Tinka kuoli. Tänään haimme Peppi-koiran kotiin. Peppi, papereissa Pepan, on syntyjään Serbiasta. Se asui isossa talossa noin 170 muun koiran kanssa - en ymmärrä miten. Sitten koiria alettiin vähentää ja etsiä niille sijoituspaikkoja. Pepan pääsi Unkariin ja sieltä sitten Suomeen asianmukaisten tutkimusten ja rokotusten jälkeen. Suomessa se on ollut 8 viikkoa kotihoidossa. Sitä ei ole kyselty, varmaankin siksi, että sen kuvattiin olevan hyvin arka. Kun menimme sitä katsomaan, yllätyimme. Ei se niin pelokas ollutkaan kuin olisi voinut kuvitella. Tänään haimme sen kotiin. Matka sujui hyvin, koira oli tietysti puettu kuin joulukuusi. Sillä oli valjaat ja niissä ylimääräinen jarrupala sekä talutin kiinni minun vyölaukussani. Lisäksi sillä oli kaulapanta ja siinä toinen remmi. Autossa se oli kiinni takapenkin turvaremmissä turvavöissä, vaikka se istui sylissäni. Tällaiset turvatoimet rescue-koir

Kesätyöläisen viimeinen ilta grillaten

Kuva
Meillä on tänä kesänä ollut suuri onni saada töihin avuksi nuori koulupoika. Hän on ollut ahkera ja aikaansaava, palkkansa arvoinen. Ruokakin on hänelle maistunut, oli se sitten kalaa, riistaa tai lihankorviketta. Viimeisenä iltana grillattiin rannassa. Onneksi ilta ei jää kokonaan viimeiseksi, vaan poika tulee töihin viikon kuluttua taas.  Auringon laskiessa pannulla oli vasta tomaatit, sipulit ja makkarat, mutta tuli sinne sentään vielä muutakin. Grilliruoka maistui meille kaikille. Toivottavasti poika ei jäänyt nälkäiseksi, ainakin hän sai vielä toisen lautasellisen.  Hyönteisiä oli paljon vedessä ja veden yllä. Onneksi niitä on. On kuvassa lintukin, vaikkei sitä heti huomaa. Taitaa olla koskelo.   Mies hevosena. Kyllä siinä nälkä tulee. 

Alkukesän kukkaloistoa

Kuva
Valkoinen syreeni on hääkimppukukkani. Mansikka on saanut levitä talon takaseinustalle ihan itse. Varsinaista mansikkamaata meillä ei ole, mutta aho- ja ukkomansikoita tulee ilmeisesti tänäkin vuonna hyvin. Lehtoakileija on runsastunut meillä paljon. Tämä siniliila on tavallisin, mutta on niitä valkoisina, sinivalkoisina ja vaaleanpunaisinakin. Sammalleimujen sekaan on avautumassa myös ketoneilikkaa. Olen aina pitänyt ruohosipulin kukista, vaikka tietysti ne pitää poistaa jo nuppuina, jos puskasta tahtoo syödä ruohosipulia. Nämä saavat kasvaa kukkapenkin reunassa. Juhannusruusut ovat hieman aikaisessa, jos nimeä ajattelee. Saksankurjenmiekan aika alkaa olla ohi. Osa kukkii vielä. Ystävämme Mikko Ranta-Huitti kertoo, että hänen äitinsä kutsui tervakukkaa Kristuksen sandaalinnauhoiksi. En tiedä miten yleinen nimi se on ollut. Päivänkakkara on kestokaunokki. Tämän pionin pelastimme

Grillattuja männynkerkkiä ja suppilautaileva koira

Kuva
Kesä alkoi lauantaina. Oikeasti se alkoi jo aikaa sitten, mutta vasta kun koulu loppuu, tuntuu ihan oikeasti kesältä.  Lauantaina oli ihanan lämmintä ja aurinkoista, onni kaikille puutarhajuhlia viettäville. Meillä ei ollut mitään kovin erikoista, mutta istuimme ensin Marjon kanssa yläpuutarhassa kiviterassilla ja sitten joen rannassa Lassin sukulaispariskunnan kanssa. Emme olleet koskaan ennen heitä tavanneet, ja olipa todella kiva tavata.  Lassi grillasi kasvismakkaraa, sipulia, tomaattia, paprikaa ja munia. Tomaatit ja sipulit ovat vielä kaupasta, kun omat ovat vasta tuloillaan. Paprikaa emme ole edes kasvattaneet. Kananmunat ovat tietysti omien kanojen. Päällimmäisenä on männynkerkkiä. Salaatissa oli valkosipulinversoja, oreganoa, voikukkaa, poimulehteä, vihannesportulakkaa. vuohenputkea ja ruohosipulia sekä balsamicoviinietikkaa. Oma chili kruunasi kaiken, ja herkullista oli!  Illalla sitten sytytettiin rautagrilli joenrantaan ja korkattiin kuohujuoma kesän kunniaksi. Ensimmäistä