Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2021.

Piirakkaa!

Kuva
Järjettömän hyvää marjapiirakkaa Lassi teki. Ensin hän ajatteli sekoittaa puolukat ja mustikat keskenään, mutta minä kielsin. Siitä ei kerta kaikkiaan tule hyvää. Onneksi Lassi uskoi.  Tuli kaksi erilaista puolikasta, kumpikin herkullisia. Puolukat ovat superfoodia.  En jaa reseptiä, koska se oli suoraan netistä. Niitä on turha jakaa, katsokaa sieltä. Mutta täytteessä siis tuo tummempi on mustikkaa, vaaleampi puolukkaa. Katsokaa, miten väri vaihtui paistaessa! Heti kypsymisen jälkeen mustikkapuoli oli herkullisempaa, vaikka puolukka olikin hyvää.  Mutta yllätys: seistyään päivän ja jäähdyttyään puolukka olikin selvästi parempaa!  Romaanissani 'Lähteen rannalla elämä' päähenkilö eli erakko Salin eli lähes pelkillä puolukoilla. Ajatus ei ollut itse keksimäni, vaan tällä kylällä tosiaankin on elänyt mies, joka kuulemma söi vain puolukoita. Toinen tosiseikka on se, että kansalaissodan jälkeisiltä vankileireiltä vapautuneet kuolivat usein siihen, kun söivät liik

Kekriajan pähkinäinen pata

Kuva
Jos nyt saisin täytettäväkseni jonkun Ystäväni-kirjan, jossa kysyttäisiin lempiruokaani, vastaus olisi selvä: Pähkinäinen peura-kasvispata. Todennäköisesti se olisi yhtä hyvää ilman peuraakin, mutta kasvisversiota en ole vielä maistanut. Peura-kasvispadan teimme eilen. Nam! Resepti löytyy tämän postauksen loppupuolelta.  Chilejä ruuassa tietysti täytyy olla. Jos on vieraita, chilien määrää pitää tietysti sovitella toiveiden mukaan. Kuvassa Creola Sellaa, Lemon Dropia, Cheyennea, Apassia ja Hungarian Hot Waxia.  Kävimme metsälenkillä ja sanoin Lassille, että haen juureksia. Annoin vapaat kädet siitä, mitä hän niistä tekisi. Nostin kaksi porkkanaa ja neljä lanttua. Lantut olivat pienehköjä, mutta porkkanat sitten toista ääripäätä!  Punajuuret ja perunat olemme jo nostaneet, joten ne löytyivät kellarista. Maa-artisokkiahan voi nostaa vaikka talvella, jos sää sallii, ja porkkanat, lantut ja purjot säilyvät parhaiten maassa, kunnes pakkaset tulevat.  Vain toinen porkkano

Syksyn kuvia

Kuva
Eilen oli syksyn kylmin yö. Kasvihuoneessa tarvitaan jo lämmitintä, jotta viimeiset chilit ja tomaatit saadaan kypsiksi. Yhden yön takia niiden ei kannata antaa pilaantua, edessä on kuitenkin vielä lämmin jakso.  Eilen lenkillä ihmettelin pellosta törröttävää valkoista putkea. Lähemmäs mennessäni ymmärsin, että kyseessä oli joutsenen kaula. Eikä joutsen ollutkaan yksin, vaan pellolla lepäili kokonainen perhe. Kuvat otin kaukaa eikä niistä tullut häävejä; tämä kuva kuitenkin viehättää itseäni väreiltään ja syyspellon tunnelmaltaan.  Tänään sain nautiskella kasvihuoneessa tomaattien poiminnalla. Olen kasvanut kerrostalossa Helsingissä, joten tämä maalaiselämä sadonkorjuineen on minulle yhtä ihanaa elämystä. Poimia omenia puun alta! Napsia tomaatteja suoraan oksilta! Kaivaa perunoita maasta, vetää punajuuria naateista ylös, kerätä puolukoita pihan reunasta... tämä on ihan oikeaa elämää! Tätä muuten pohdin viimeksi eilen, kun luin tai kuuntelin jotain tekstiä siitä, kuinka ihmi

Vahva alku rajoitusten jälkeisille kulttuurikokemuksille

Tämä blogikirjoitus on poistettu. Sain sähköpostilla tiedon, että kirjoituksesta oli tehty ilmoitus. Helpointa oli vain poistaa koko päivitys. Sääli sinänsä: minähän vain kehuin elokuvaa. En oikeasti tiedä, ketä tai mitä tahoa kirjoitus häiritsi ja miksi. Käykää kuitenkin leffassa: Karkkilassa on hyvä elokuvateatteri. Itsekin menen taas, kunhan koronatilanteelta uskallan.

Sisustusblogi

Kuva
Koska sisustusblogit ovat blogien aatelia, esittelen nyt huolellisesti ja ajatuksella sisustetun kauniin kodin Lopen Pilpalasta. Kodissa näkyy upealla tavalla yksityiskohtien taju, sisustuksellinen näkemyksellisyys sekä asukkaiden omat, persoonalliset harrastukset ja mieltymykset.  Päivitys sisältää upeita sisustusvinkkejä, ja luonnollisesti esittelyssä vinkataan myös, mistä mikäkin sisustuselementti on hankittu. Upea käpypalmu on löytö helsinkiläisestä roskakatoksesta.  Romanttiset pitsiverhot isäntäparin makuuhuoneessa ovat emännän äidin peruja. Ne ovat ilmeisesti kulkeneet suvussa aina 1980-luvulta.  Portaikon välitasanteen raanu on häälahja vuodelta 2008, ilmeisesti kirpputorilöytö Sotkamosta. Suukottelevat hevoset löytyivät oululaiselta kirpputorilta 1900-luvun lopussa kuten puhelinkin. Lasimaljakko on peritty isännän vanhemmilta.  Isännän musiikkiharrastus näkyy monissa eri kohteissa.  Seinätauluissa yhdistyy talon valtiattaren ammatti ja harrastus. Taulu on aito Marjo Junka, ja

Monenmoista meiltä

Kuva
Silloin tällöin tulee kyselyitä, mitä kaikkea meillä on nyt tarjolla. Koska kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen, listaan tarjolla nyt olevat tuotteet tähän ja voin vinkata kysyjät tänne.  Välillä olen laittanut tuotteita esille "verantapuotiin", mutta juureksia en sinne esille laita. Ne säilyvät paremmin maassa ja kellarissa.  Tällä hetkellä tarjolla olevat juurekset ja mukulakasvit: peruna porkkana punajuuri maa-artisokka lanttu Purjo on kasvanut tänä vuonna hyvin ja kasvaa yhä. Vain osa on nostettu. Valkosipulit on suurin piirtein kaikki myyty, mutta purjoja on.  Lisäksi tällä hetkellä on vielä vähän tomaattia kasvihuoneessa.  Chiliä on myös, eri lajikkeita.  Osa chileistä ja valkosipuleista on uponnut säilykkeisiin, joita olemme tehneet. Säilykkeet: Pohjolan kapris pikkupurkeissa Omenachutney pikkupurkeissa Omena-aroniahillo  Liekkiö-hilloke Liekkiö - tumma ja tulinen menninkäisen hillo on "lippulaivamme" nyt. Se on oman reseptim

Syksyn viimeiset kukat

Kuva
Eilen ulkona kukki vielä muutama apila ja kellokasvi. Myöhästyin niiden poimimisesta: yöllä oli syksyn ensimmäinen kunnon pakkasyö. Puutarhakukistakin keksin enää kolme kukkivaa.   Lyhtykoiso on ihana. Meidän lyhtykoisollamme on vielä erityinen merkitys: se tuli meille Lassin edesmenneeltä siskolta ja muistuttaa siis kukkiessaan aina Ilonasta.  Komeamaksaruoho on nimensä mukaisesti komea syksyn kukkija. Se ei pienestä pakkasesta hätkähdä.  Pikkutalvio, Vinca Minor. Minulla on kauan sitten ollut koira, jonka nimi oli Vinca.  Vertailun vuoksi kimppu päivälleen vuoden takaa. Tosin noista kolmesta kukkivasta kasvista kaksi eli krassit ja rucolat ovat kasvihuoneesta. Kolmas on harmaamalvikki. Nämä eivät ole kukkia. Halusin vain ottaa kuvan aamun jäisistä marjoista marja-aroniassa. Meidän aroniamme on vartettu pihlajaan, joten se kasvaa puumaisena. Työkaverit toivat sen 13 vuotta sitten, ja se alkaa olla niin iso, että ylimpien marjojen poimiminen on vaikeaa.

Valkosipulin syysistutusten aika on nyt

Kuva
On taas se hetki vuodesta.  Valkosipulien istutus on siis käsillä. Miehet valmistavat maata. Minua tarvitaan onneksi vain kynsien irrottelussa ja maahan tökkimisessä sitten, kun kaikki on tehty valmiiksi. Minä laiskuri! Valkosipuli on työlästä kasvatettavaa. Tai kyllähän muutama sipuli kasvaa vaikka kukkapenkissä, mutta jos sitä kasvattaa ihan kunnolla, niin työtä riittää lähes ympäri vuoden. Jos taas pellot olisivat oikeasti isot, hommat hoituisivat koneilla. Meillä koneita ei ole. Maat ovat Lassin itse kasvimaiksi kuokkimat, ja maa on kivistä ja mäkistä. Kaikki tehdään yhä käsin. Onneksi vanha ystävä Hannu käy rankimpina aikoina auttamassa. Ensin maa siis pitää valmistella. Syksyn aikana rikkaruohot ovat vallanneet maan. Juurakot pitää poistaa ja sitten tuodaan kottikärryllä lantaa, joka sekoitetaan multaan. Onneksi läheisen Pelto-Seppälän tilan ihana vanhaisäntä Ari on taas tuonut lantakuorman traktorilla pihaan. Vastalahjaksi viemme aikanaan valkosipulia heidän puotiinsa. Lehmän

Ovatko kuivatut sienet kalliita?

Kuva
Myönnän, että olemme itsekin kauhistelleet joskus kuivattujen sienten hintoja. Satoja euroja kilo! Yhtään tarkemmin ajatellen tajuaa, että kilo kuivasieniä on valtava määrä.  Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että sienten ostamista ei ole tarvinnut edes harkita. Meillä on hyvät sienimaastot kohtuullisen lähellä ja meillä on terveyttä ja intoa liikkua metsässä. Sen sijaan sienten myyminen on tullut ajankohtaiseksi, kun kellarin hyllyt alkavat täyttyä sienistäkin. Siksi olemme pohtineet myös sienten hintoja.  Kuivattuja suppilovahveroita löytää kaupasta 200 euron kilohinnalla, toki esimerkiksi 350 euron kilohintojakin näkee. Kieltämättä se tuntuu paljolta. Mutta mitä sillä saa? Sadan gramman purkki maksaisi siis 20 euroa, ja siitä kyllä riittää todella pitkäksi aikaa.  Me mietimme asiaa myyjän kannalta. Ensin on laittauduttava sinne metsään. Jos on tiedossa varma sienipaikka, pääsee heti poimimaan. Useimmiten poimintaa edeltää kuitenkin etsiminen - huonoina vuosina koko

Syysloma alkoi

Kuva
Ensi viikko on syyslomaviikko. Itselläni syysloma oikeastaan alkoi jo eilen, koska perjantait ovat minulla vapaat. Vaadin Lassia lähtemään mukaani sienimetsään työpäiväni jälkeen ennen pimeän tuloa. Lassilla työpäivä oikeastaan vielä jatkui, joten hän raukka palasi verstaalle sieniretken jälkeen. Lassihan kunnostaa nyt Syrjän talon ikkunoita ja on huolissaan urakan suuruudesta.  Ensin sieniä ei oikein tuntunut löytyvän, mutta kunhan kuuntelin Lassia, löysimme huippuapajat. Suppilovahveroita riitti ja riitti! Ei kulunut kahta tuntiakaan, kun korit olivat täynnään ja puolukoille varaamani pikkuämpärikin kukkuroillaan.  Ja miten kauniita ne olivatkaan! Piti ottaa kuvia niistä suloisista kukkakimpuista.  Nyt yksi korillinen on kuivurissa valmiina odottamassa purkitusta ja toinen, isompi korillinen vielä perattavana. Eipä niissä juuri putsaamista olekaan, mutta halkaisen jokaisen ja varmistan, ettei sisään ole jäänyt etanaa tai mitään muutakaan.