Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2022.

Mahlan juoksuttaminen

Kuva
Viime vuonna keräsin mahlaa naapurin kaataman koivun kannosta - naapurin luvalla tietysti. Nyt ostimme letkunpätkän, Lassi porasi reiän ja mahla juoksee pulloihin ja kanistereihin.  Rannan kaksi koivua oli tarkoitus kaataa jo talvella, mutta kaatajaa ei ilmaantunut paikalle. Kaataa ne kuitenkin täytyy, joten mahlan juoksutuksesta ei ole haittaa.  Tuskinpa suuri koivu juoksutuksesta muutenkaan juuri kärsii. Ehkä se voi aavistuksen hidastaa puun kasvua, mutta tässä tapauksessa se olisi vain etu.  Lupa mahlan ottoon on kuitenkin aina oltava maanomistajalta. Juoksutus ei siis kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, se on syytä muistaa.  Nämä ovat tietysti meidän omia koivujamme.  Olimme juoksutuksessa nyt hieman myöhässä sikäli, ettei siman teko mahlaan onnistunut. Ehkä ensi vuonna pitää muistaa ryhtyä juoksutuspuuhiin aiemmin. Mahla on kuitenkin hyvää sellaisenaankin. Se ei kuitenkaan säily muutamaa päivää pidempään, ellei sitä sitten pakasta.  Mahla maistu

Omavaraisjuomia

Kuva
Nyt on vappuaatto!  Meillä valuu mahla rantakoivusta ja kellarissa on iso määrä itse tehtyä simaa.  Räyh! Olisihan siellä kellarissa itse tehtyä viiniä ja siideriäkin, mutta ne taitavat jäädä tällä kertaa korkkaamatta. Oli nimittäin sen verran pitkät ja kosteat syntymäpäiväjuhlat viime viikonloppuna, että nyt otetaan rauhallisesti.  Siiderin Lassi on tehnyt omenoista ja viinin raparperista. Molemmat ovat melko happamia, joten jos olemme tahtoneet juoda makeamman drinkin, olemme lisänneet joukkoon kuusenkerkkäsiirappia. Se sopii mainiosti sekä itse tehtyyn viiniin että siideriin!  Solstrandin Rapsua eli raparperiviiniä ja kuusenkerkkäsiirappia. Rapsua ja kuusenkerkkäsiirappia yhdistämällä syntyy mukavan metsäinen pitkä drinkki.  Mutta tänä vappuna riittää tuore koivunmahla ja sima.  Kombuchaa ei Lassi ole vähään aikaan tullut valmistaneeksi.  Kombuchat ovat tällä hetkellä loppu. Viime vuonna niitä tuli tehtyä ja juotua useita korillisia. Kombuchankin

Pikaruokaa polentasta

Kuva
Ostin ensimmäistä kertaa polentaa. Aiemmin olen syönyt sitä kerran silloin, kun kiersin Alpeilla rekikoirakilpailun tiedottajana, mutta ensimmäistä kertaa hankin nyt esikypsennettyä polentaa ihan Suomesta. Ei varmaan jäänytkään viimeiseksi kerraksi.  Polentaa on kai monenlaista, mutta yleensä se tehdään maissista. Niin ainakin nämä minun syömäni polentat, italialaisesta maissista. Niitä myydään eri muodoissa: jauhona tai esikypsennettynä. Minä ostin esikypsennettyä, sellaisen tiiliskiven mallisen möhkäleen. Se säilyy pitkään huoneenlämmössä, ja tänään Lassi valmisti sen.  Hän paistoi sen pannulla öljyssä ja lisäsi mukaan valkosipulia ja chiliä. Paistoaika oli alle 10 minuuttia. Päälle tuli vähän yrttejä. Niistä tuli siis kuvassa näkyviä melko kiinteitä paloja, ja söimme ne Boltsi-pallukoiden, Liekkiö-hillokkeen ja punajuurten kera.  Polenta taitaa päästä meidän kesägrilliruokiemme joukkoon korvaamaan esimerkiksi halloumi-juustoa, jota syön aina vähän huonolla omallatunnolla

Pienen valkoisen koiran tarina

Kuva
Koirien haukunnan aikaansaama meteli oli korvia huumaava. Koiria oli sekä sisällä että ulkona: sisällä häkeissä, ulkona sekä tarhoissa että yksittäin. Alue oli entinen Neuvostoliiton armeijan tukikohta. Kerrottiin, että siinä oli maan alla seitsemän kerrosta, en tiedä pitikö se paikkansa. Koirat olivat avaralla aukiolla maan tasalla. Rakennus oli ränsistynyt, kasarmimainen tiilirakennus, sisältäkin vanha ja nuhjuinen. Ruosteinen kylpyamme oli täynnä lientä, jossa näkyi homeisia leipiä. Työntekijöillä tuskin oli häävi palkka, joten kaupoista saatavista päiväysvanhoista tuotteista parhaat menivät varmaankin ihmiskäyttöön. Yhdessä sisällä olevista häkeistä oli toistakymmentä eri-ikäistä pentua. Alimpana oli pieni, vaalea, harmaanruskeankirjava koira, jonka päälle toiset hyppivät yrittäessään saada häkin taakse tulleiden ihmisten huomiota. Se vaikutti pelokkaalta. Ihmisjoukko jatkoi matkaa ulos. Koppeja ja koiria oli silmänkantamattomiin. Oli kylmä kevät, ja aukealla tuuli purevasti. Koira

Juhlat nuoruusmaisemissani

Kuva
Lauantaina pääsin juhlimaan ystävääni Juttaa ja samalla piipahtamaan lapsuusmaisemissani.  Asuin Maunulassa lähes koko 1970-luvun eli vuodesta 1972 lähes 1980-luvun puoliväliin. Siskoni asuu siellä yhä, joten pääsin samalla tapaamaan myös häntä.  Tapasimme juhlapaikalla eli Pirkkolan Urban Saunalla ja kävelimme siitä Maunulan uurnalehtoon ennen juhlien alkua. Uurnalehdossa on isoäitini Martta Korelinin hauta ja siellä on myös muistolaatat Lassin molemmille vanhemmille sekä siskolle. Kävimme niitä katsomassa ja kävelimme hieman myös ihanassa Keskuspuistossa, joka oli minulle aikoinaan niin tärkeä.  Maisemat Maunulassa ja Pirkkolassa ovat muuttuneet, mutta vanha Elannon ruokakaupan talo Pirkkolantiellä oli yhä olemassa. Mutta ei kauaa! Heti juhlia seuraavana päivänä tilaa alettiin tyhjentää, nyt siellä on kalusteiden poismyynti ja varmaan jo tällä viikolla talo puretaan. Olipa siis hieno sattuma, että Jutta järjesti juhlansa juuri nyt. Ja miten hienot jäähyväisjuhlat niistä t

Kevättä taimilaatikoissa ja luonnossa

Kuva
Sinivuokkokuvia näkyy nyt yhdellä ja toisella.  Eikä ihme, ovathan ne niin hurmaavan kauniita kevään merkkejä.  Tämä yksilö on ensimmäinen tänä vuonna näkemäni.  Ja olihan siinä heti vieressä niitä lisääkin.  Sisällä Lassin istutukset kasvavat pituutta. Onneksi on kasvivalo, joten liian hujoppeja niistä ei tule. Ulkoa taloa katsovat voivat kyllä hämmästellä yläkerran ikkunan punaista valoa.  Tomaatin taimissa näkyy jo nuppuja. Ei nyt vielä tarvitsisi alkaa kukkia.  Purjot, persiljat, munakoisot, luffat, chilit, basilikat,kesäkurpitsat, timjamit, mansikkakoisot...  mitähän kaikkea sillä Lassilla nyt jo onkaan.  Osa taimista on kirjastohuoneessa ja osa on päässyt jo verannalle. Verannalla on viileää etenkin öisin, mutta isot taimet kestävät sen jo. Onneksi valoa riittää.  Ja pihassa kukkivat jo krookukset. Tänä vuonna krookuksen nuput ja lehdet kelpasivat meidän piharusakollekin, mutta onneksi muutama sentään on jäänyt kukk

Mainiota muonaa mysteerilaatikosta: herkkusienivokki

Kuva
Lidl on kehittänyt mainion keinon vähentää ruokahävikkiään. Myymälöissä kootaan aamuisin laatikoihin vihanneksia, hedelmiä ja kukkia, jotka uhkaavat vanheta. Ne myydään edullisesti. Ilmeisesti menekki on hyvä, ja syytä onkin.  Minäkin olen osunut muutaman kerran sopivasti aamusella kauppaan niin, että olen päässyt valitsemaan laatikoista itselleni sopivan. Viime keskiviikkona kävi näin. Toin Lassille laatikon, jossa oli parsakaali, kukkakaali, pari porkkanaa, pari tomaattia, rasia herkkusieniä, nippu kevätsipulia, pari avokadoa, omena ja granaattiomena. Pyysin häntä laittamaan niistä ruokaa.  Me nautimme vokin kevätsipulisalaatin ja makealupiinipastan kera. Ateriasta tuli herkullinen. Tässä ohje, jota voi vapaasti varioida: Herkkusienivokki pieni kukkakaali pieni parsakaali yksi porkkana ruskeita herkkusieniä sipulia, valkosipulia, mausteita, öljyä tölkki kookosmaitoa Kaalit ja sipulit freesataan kuumalla pannulla öljyssä. Sekaan laitetaan ohuiksi kiekoiksi leikattu porkkan

Tuoretta vihreää kanojen riemuksi

Kuva
Jo useana aamuna olen saattanut riipiä kanoille pihasta heinää, jonka seassa on ihanaa, tuoretta ruohoa. Voi, sitä riemua! Tänään vein niille jo pieniä vuohenputken lehtiäkin.  Heinä on mukavaa vietävää, kanoilla on kivaa puuhaa, kun ne kuopsuttavat heiniä ja etsivät niiden seasta tuoreita ruohoja. Heinä toimii myös kuivikkeena pehkussa. Minähän yritän mahdollisuuksien mukaan välttää turpeen käyttöä. Laitoin kuivaa heinää myös yhteen munintapesistä. Kyseessä on siis talven aikana kuivanut pihan heinä, ei mikään kasvatettu. Jälleen yksi etu siitä, ettei leikkaa nurmikkoa eikä haravoi pihaa paljaaksi syksyllä. Talvisaikaan tuore ruoka on kanoilla vähissä. Yksi tapa tarjota niille jotain tuoretta ovat kaalinpäät, jotka ripustan katosta roikkumaan. Lassi poraa reiän kaalin läpi ja ujutan siihen narun, jonka kiinnitän katossa olevaan koukkuun.  Kuvan kaali on jo aika loppuun kaluttu, eikä uutta enää tarvitsekaan hankkia. Tästedes tuorerehu löytyy pihasta

Villivihannesten aika alkoi jo

Kuva
Kevät on myöhässä, mutta ruokaa löytyy jo luonnosta. Nokkosta, vuohenputkea ja poimulehteä voi jo poimia aurinkoisilta rinnepaikoilta. Ihkaensimmäiset aamiaisnokkoset eiliseltä. Jo kolmena päivänä olen vienyt kanoille pihasta kuivaa heinää, jonka seassa on uutta vihreää. Siinä on niille sekä puuhaa että ravintoa. Kohta ne saavat jo vuohenputkeakin. Tämän aamun vihreässä oli myös vuohenputkea. Voikukanjuuria kannattaisi nyt kaivaa syötäväksi. Eikä mene kauaa ennen kuin pihlajan silmut ja kuusenkerkätkin vihertävät. Krookuksen varret ovat meillä tämä vuonna kelvanneet ruskolle, mutta osa on sentään päässyt kukkaan asti. 

Laiskurin puutarhassa viihtyvät ihmiset ja kasvit, ötökät ja linnut

Kuva
 Jo vuosia on puhuttu paljon siitä, että ylisiistissä puutarhanhoidossa on paljon korjaamista. Tai ehkä se olen vain minä, joka olen kiinnittänyt asiaan tyytyväisenä huomiota. Edelleen moni pitää kunnia-asiana lyhyeksi leikattua nurmikkoa, rikkaruohottomia kukkapenkkejä ja näyttäviä, ulkomaisia jalostekasveja.  Mutta moni ajattelee toisinkin. Nyt puutarhoihin halutaan lajikirjoa, pölyttäjiä, lintuja, vapaata vehreyttä ja helppoa runsautta. Ainakin niiden juttujen perusteella mitä minä olen lukenut. Mutta harvoin saa tästä asiasta luettavakseen niin hyvin kirjoitettua lehtijuttua kuin HS Viikossa 13/22 julkaistu Piia Elosen teksti, jonka otsikko on Oma piha eläväiseksi puutarhurin vinkeillä. Varsinaista uutta siinä ei itselleni ole, silti luin tekstin innolla ja haluan nyt kehua sitä muillekin. Teksti on helppolukuista ja kiinnostavaa, silti täynnään asiaa. Asiantuntijana jutussa on haastateltu vantaalaista biologia ja puutarhuria Leena Luotoa, mutta Elonen ei suinkaan nojaa pelkästään

Lassi joogaa 2

Kuva
Lisää kuvia Lassista joogaamassa. Pahoittelen, että osa kuvista on vähän vinoja.  Vinous johtuu siis kuvaajasta eikä joogaajasta.  Lassi on käynyt vuosien mittaan useiden eri ohjaajien joogakursseilla.  Lisäksi hän on opiskellut jooga-asanoita kirjasta. Jokaisella ohjaajalla on hieman omat tapansa, ja myös nimitykset vaihtelevat eri suuntauksissa.  Tällä kaudella olemme saaneet nauttia joogasta ihan omalla kylällä, Satu Bethell ohjaa Lopen opiston kurssia Pilpalan koululla. Pidämme kurssista ja Sadun ohjauksesta todella paljon. Nämä asanat eivät kuitenkaan ole sieltä vaan etupäässä Anne Virtasen ohjaamalta klassisen joogan kurssilta Karkkilan työväenopistossa.  Timantti-istunta. Klovni on helpompi versio pääseisonnasta. Klovnin vasta-asana venyttää ja suoristaa niskaa.  Jousi.  Etutaivutus. Etutaivutuksen vasta-asana. Mukaelma lapsen asennosta, rentouttaa. Vasta-asana taaksetaivutukselle.  Ikuisen nuoruuden asento. Helppo asento, jossa voi levätä pitkään .  Asan