Pilkkeitä Pilpalasta

Vuoden vaihtuessa on monella tapana pohtia menneitä ja suunnitella tulevia. Viime vuodenvaihteessa hoksasin, että sitä on hauska tehdä valmiin kysymyslistan avulla. Onneksi säästin viimevuotisia kysymyslistojani - nyt voin vertailla vuosi sitten antamiamme vastauksia tämänvuotisten kanssa.  Päätinkin tehdä siitä perinteen eli säästän myös tämänvuotiset vastaukset.  En keksinyt kaikkia kysymyksiä ihan itse, vaan muokkasin netistä löytämiäni kysymyspattereita mieleisikseni.    Julkaisen nyt tässä kysymyssarjan muidenkin käytettäväksi. Kysymyksiä on paljon, ehkä jopa liikaa, mutta niitähän voi karsia.  30 kysymystä kuluneesta vuodesta 1.      Mikä oli parasta vuodessa 2021? 2.      Mitkä olivat vuoden 2021 kohokohtia?  3.      Mitkä viisi adjektiivia kuvailisivat kulunutta vuottasi parhaiten?  4.      Mitä itsellesi uutta teit vuonna 2021? 5.      Mitä esteitä onnistuit kuluneena vuonna ylittämään? Miten sen teit? 6.      Kuinka kommunikoit niiden ihmisten kanssa, jotka

Suomalaisen joulun perinteisiin kuuluu olla kiltti myös eläimille. Linnuille on laitettu lyhteitä, karja hoidettu tavallista huolellisemmin, metsäneläimille on annettu joulurauha. Nykyisin harvalla on karjaa, mutta moni viettää joulua lemmikin kanssa. Kissa ja koira ilahtuvat yhteisestä ajasta ihmisen kanssa, sen sijaan muusta jouluun liittyvästä ne eivät tosiasiassa mitään ymmärrä.  Ihmisten jouluherkkuja ei lemmikeille pidä syöttää, sen onneksi nykyään useimmat tietävät. Ei suolaista kinkkua, ei suklaata, ei viinirypäleitä eikä rusinoita. Parasta olisi pitää koiran ja kissan ruokavalio jouluna ihan vain samana kuin arkenakin. Jos koiralle haluaa lahjoja ostaa, voisi suosia vaikkapa aktivointileluja. Niistä riittää riemua pitkäksi aikaa. Tosin koiraa voi aktivoida monin tavoin ilman, että ostaa yhtään mitään. Eniten koira ilahtuu ja hyötyy pitkistä kävelylenkeistä joulunpyhinä, ja muut lemmikit niin ikään rauhallisista toimintahetkistä omistajansa kanssa

Pureskelu on koiralle perustarve. Olisin kuitenkin tyytyväinen, jos tuo perustarve kohdistuisi vain puruluihin eikä kirjallisuuteen.  Peppiä viehättää monenlainen kirjallisuus, mutta erityisen houkuttelevia ovat nahkakantiset kirjat. Olemme menettäneet muun muassa Sillanpään kootut teokset.  Eilen menivät Juhani Ahon lastut, muun muassa tämä Uusia lastuja vuodelta 1892.  Kyseessä oli Lassin professori-isoisän teokset, jotka olisi ollut ihan mukava säästää.  Mielenkiintoista oli silti nähdä kirjojen sisään. Niihin oli sidottu vanhoja, ruotsinkielisiä sanomalehtiä.  Ystäväni Marjo Viitanen, joka on kirjansitoja, kertoi sen olleen tuohon aikaan tavallista: " Ensinnäkin tietysti paperi on ollut kallista, kannattanut kierrättää. Toisekseen saman aikakauden paperi käyttäytyy kosteus- yms. oloissa samoin kuin kirjan muut osat (turpoaminen kosteudessa jne. ), joten se on turvallisin materiaali. Monesti vanhoja sivuja on myös vehnäjauholiisterillä laminoitu kansipa

Lapsena herkkuruokani oli hernekeitto. Nykyisin se ei ole sentään ihan ykkösenä listalla, mutta hyvää se on edelleen.  Hernekeitto on proteiinipitoista ja terveellistä. Oikeasti se ei kaipaa edes lihaa joukkoonsa.  Hernekeitto on kuitenkin myös yksi joulun perinneruoista. Vanhastaan se on tehty heti kun kinkku on suunnilleen kaluttu, eli hernekeittoa on monin paikoin pidetty nimenomaan tapaninpäivän ruokana. Mutta se sopii mihin vuodenaikaan hyvänsä!  Meillähän kypsennettiin peuranvasan takakoipi jouluksi. Siitähän sai sitten mainion, perinteisen luun rokkaan. Hernerokka pussillinen kuivattuja herneitä (lihaa, esimerkiksi kinkun jämät) porkkanaa sipulia, valkosipulia                                                                            laakerinlehtiä                                                                  pari mustapippuria (ei liikaa)                                                                                 (meiramia)                       

Tämä oli 17. jouluni Solstrandissa, täällä Lopen Pilpalassa.  Jouluillemme täällä on vakiintunut omat, hyvät käytännöt. Joulumme on rauhallinen ja tyyni. Mitään kovin erityistä siihen ei sisälly; joulumme on varmasti hyvin samankaltainen kuin useimpien muiden maalaisjoulut.  Siivous jää aina viime tippaan. Altaanilla näytti tältä vielä puoli tuntia ennen joulurauhan julistusta. Kanalaan piti tietysti viedä kuusenhavuja aattona.  Myös kuivatut maitohorsmat kuuluivat kanojen jouluun.  Muuten ruokavalio oli sama kuin arkena: kauranjyviä, rehua ja kalkkia.  Jo neljänä jouluna olemme kiertäneet joulupukkina ja -muorina tutuille. Nyt oli muutama vieraampikin kohde mukana, muun muassa helsinkiläisiä mökkiläisiä. Samalla vaivalla on mukava käydä useammassakin paikassa.  Jo varhain syksyllä olimme laittaneet karpalo- ja puolukkasnapseja tekeytymään. Liköörejä niistä ei tänä vuonna tehty, koska välttelemme sokerin käyttöä.

Riistaa syödään nykyisin monessa kodissa, sillä kauriiden ja peurojen kannat ovat kasvaneet todella runsaasti. Esimerkiksi Etelä-Hämeen toimialueelle myönnettiin tälle kaudelle 1266 hirvilupaa ja peräti 12 638 kaatolupaa valkohäntäpeuralle (=valkohäntäkauriille). Metsäkauriin kaatoon ei tarvita lupaa ollenkaan.   Meillähän ei syödä tehokasvatettua lihaa lainkaan, mutta riistaa meillä syödään hyvällä halulla. Joskus meillä on myös lammasta tai jopa jotain muuta luomulihaa, joten oikeasti en voi väittää olevani varsinainen kasvissyöjä. Kalaa syömme ihan viikoittain. Nyt joulupöydässä meillä oli peuranvasan paisti. Tai oikeastaan siinä oli sekä sisäpaisti, ulkopaisti että kulmapaisti eli kokonainen peuranvasan takakoipi, yhteensä noin 3,5 kilogrammaa. Eihän se kaikki tietenkään kerralla syödyksi tullut.  Paisti oli laitettu jo syksyllä pakastimeen  ja nostettiin nyt hyvissä ajoin ennen jouluaattoa sulamaan.  Peuran paistin valmistus Lassin tapaan Sulatettu vasan takakoipi (tai

Jouluaterialla.  Onneksi Lassi on kuin minä: tahdomme ehdottomasti, että jouluaterialla on vanhat, perinteiset jouluruoat. Onneksi Lassi myös valmistaa ne itse.  Pöytä ei näytä täyteen ahdetulta, mutta tosiasiassa siinä oli nytkin ruokaa moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä kaksi ihmistä onnistuisi syömään. Suurin osa pitikin pakata takaisin jääkaappiin. Onneksi nyt on pakkasta ja osan ruoista voi säilöä verannalla. Jääkaappiin ei mahtuisi.  Lanttu- ja porkkanalaatikko ovat jouluaterian tärkein osa. Kun ne vielä on valmistettu itse kasvatetuista juureksista, ne ovat täydellisiä. Sen verran muutosta olisin valmis tekemään, että porkkanalaatikossa ei olisi riisiä. Ehkä sen voisi valmistaa ohraan?  Keitetyt perunat ovat minulle aina olleet tärkeitä jouluaterialla myös - kuten muutenkin. Nämä ovat tietysti myös itse kasvatettuja. Joulupukkikierroksen jälkeen nälkä oli niin kova, että valitsin pienet perunat, ne kypsyivät nopeasti.  Kinkkua meillä ei tietenkä

Tiedättehän, että joulupukki asuu Solstrandissa?  Ei siis Korvatunturilla, vaan Näkyvän mäellä Lopella.  Loppi on Etelä-Suomen Lappi.  Koko aattoillan pukki valmistautuu vuoden kohokohtaan:  lähtemiseen lasten luo lahjoja jakamaan.  Pukki ei asu Solstrandissa yksin vaan yhdessä joulumuorin kanssa.  Joulumuori auttaa pukkia jouluvalmisteluissa ja muun muassa pukeutumisessa.  Joulumuori ei tietenkään lähetä pukkia yksin lasten luo, vaan lähtee mukaan.  Lähimpiin paikkoihin pukki kulkee jalan.  Poroja ei muutenkaan otettaisi mukaan, sillä näillä main on ilveksiä. Porojen jättäminen ulos lahjojen jaon ajaksi voisi olla poroille vaaraksi.  Lumen alla voi olla jäätä, joten pukin askeleen on oltava vakaa ja varma.  Edellispäivänä tällä kohtaa oli hirvi liukastunut ja kaatunut juostessaan.  Joulupukin koirat havaitsivat sen ensin;  pukki ja muori itse eivät hirveä nähneet, mutta jäljet kertoivat, mitä oli tapahtunut.  Joulupukki on vuoden varrella lihonut.  Viime vuon