24.7.21

Tuoretta tahtova hakee suoraan tilalta

Jo muutamana kesänä olemme pystyttäneet tien varteen kyltit ja myyneet puutarhamme tuotteita suoraan tilalta. Jälleen lukee Rautakoskentiellä "Valkosipulia ym." ja "Tilamyynti auki".  Muutama seurue on jo käynytkin ostoksilla. 

Omalta tilalta on kiva myydä. On mukavaa, kun ihmisiä käy. Olen ollut myös torilla myymässä, mutta enää en jaksa. Ihmiset eivät tule Lopen torille ostoksille; väkeä on ylipäänsä aika vähän, ja he tulevat lähinnä kuuntelemaan musiikkia, tapaamaan tuttuja ja ehkä osallistumaan tietovisaan. Minustakin on ollut ihan hauska siellä käydä muutaman kerran, mutta siinä menee kaiken kaikkiaan yli puoli päivää, eikä myyntiä ole nimeksikään, joten se saa nyt jäädä. 

Hauskempaa on, kun ihmisiä käy täällä. Perustin pienen nurkan alatalon syvennykseen, mutta en juurikaan siihen kerää tuotteita. Siinä on lista, mitä kaikkea puutarhassa on, ja haen sitten ihan tuoreeltaan sitä, mitä itse kukin toivoo. 


Kesäkurpitsaa on nyt kaikilla paljon. Se ei sinänsä ole ongelma, sillä jos kesäkurpitsan antaa kasvaa kypsäksi, se säilyy kyllä kellarissa jouluun asti. Lassi syö sitä päivittäin. Ihmiset ovat tottuneet näkemään kesäkurpitsat sellaisina parinkymmenen sentin pitkulaisina nysinä. Sellaisina ne ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Me annamme niiden kasvaa ja kypsyä. 

Mitä kaikkea meillä sitten on? Tein listan:

Punajuuri, porkkana, peruna

Papu (tarha-, vaha- ja pensaspapuja)

Kesäkurpitsa (pyöreitä ja pitkänomaisia, kypsinä poimittuja)

Mangoldi, lehtikaali, vihannesportulakka

Tomaatti (eri lajikkeita)

Chilit (Creola Sella, Hungarian Hot Wax, Hot Lemon, Apassi)

Yrtit: basilika (iso- ja pienilehtinen), sitruunamelissa, persilja, korianteri, minttu, piparminttu, timjami

Sipuli, purjosipuli

Avomaankurkut

Valkosipulit: yhdeksää eri kantaa

Kuusenkerkkähillo 3-5 e purkin koosta riippuen

Kuusenkerkkämarmeladi 3-6 e purkin koosta riippuen

Kuivatut sienet (poimittu Pilpalan seudun metsistä):

tatit, kantarellit, suppilovahverot, mustatorvisienet 


Tänään nostimme Thermidromet. Huuhdoimme enimmät mullat ja nostimme ne sitten varjoon kuivumaan. Pian ne pääsevät kuivaushuoneeseen. Osa myydään tuoreeltaan. 


Thermidrome on tällainen punasävyinen. Aika monissa on myös varsisilmuja,
mutta nehän voi syödä siinä kuin kynnetkin. 


En ole tuonut myyntipöydälle kuin ihan vähän tuotteita. Jos joku tahtoo vaikkapa perunoita, käyn siinä odottaessa niitä maasta kuokkimassa. 


Meillä on myös iZettle, joten pankkikortillakin voi maksaa. MobilePay käy myös. 
Ai niin: jos joku ei tiedä, missä asumme, niin tässä kotimme eli Solstrandin osoite: Sinervänpolku 15, Pilpala. Tämä on siis Lopella. Ja puhelinnumeroni on 044 5522555. 


18.7.21

Säilöntäaika on alkanut

Oikeastaan vuoden säilöntäaika alkaa keväällä kuusenkerkistä. Maa-artisokistakin voisi aloittaa, mutta niitä emme ole koskaan säilöneet. 

Mutta varsinaista sadonkorjuu- ja säilöntäaikaa on tietysti loppukesä ja syksy. Ja koska nyt on jo 18. heinäkuuta, on armotta loppukesä. Säilömään siis! 

Ensimmäisen satsin punaherukkaa hillosin jo pari päivää sitten. Tänään poimin lisää. 



Lassi on kerännyt parin päivän kurkut kasvihuoneesta ja laittoi ne tänään happanemaan. Suolakurkkuja on siis tulossa. Niitä kuluu paljon, joten nämä kaksi kymmenen litran tonkkaa ovat vasta alkua.

Lassi piti Lopen opistossa viime syksynä luennon hapatuksesta ja kombutsan teosta. Ihmiset pyysivät sen jälkeen myös käytännön kurssia, joskin hapattaminen oikeasti on todella helppoa, kun vain tietää miten. Syksyllä on siis tiedossa Hapatusta käytännössä -kurssi. Se pidetään maanantaina 20.9. kello 17.30 - 19.45 yhtenäiskoulun kotitalousluokassa. 

Hausjärvellä puolestaan on luentotyyppinen hapatuskurssi. Tässä tiedot: 

810202 Kurssimaksu: 5.00 € Uusi kurssi!

Luento: Säilötään terveellisesti hapattamalla

Paikka: Kunnanvirasto, valtuustosali
Opettaja: Kokki Lassi Tudeer
Syyslukukausi: 22.9.2021 - 22.9.2021
Päivä ja kello:  Ke: 18.00 - 19.30  


Herukoiden hillouksen lisäksi olen pakastanut hieman kotipihan mansikoita, sen olin unohtaa. Meillä ei ole varsinaista mansikkamaata, mutta pihassa kasvaa melko paljon ahomansikoita ja ukkomansikoita. Valtaosa menee suoraan suuhun, mutta osan laitoin pakastimeenkin. Ne käytetään lähinnä koristeina juomissa tai kakuissa. 

Nyt teen yhteenvedon viime vuoden marjasaaliista. En ole sitä aiemmin tehnyt, mutta päivittäiset poimintamäärät ovat paperilla, joten nytpä lasken ne yhteen! 

Ensimmäisenä olivat lakat, niitä poimin Kuhmossa pikavisiitilläni litran verran. 
Vadelmia kertyi yhteensä 15 kg. 
Punaherukkaa keräsin kaksi litraa suoraan puuroon ja kilon verran pakastimeen. 
Mustaherukat eivät tuottaneet viime kesänä hyvin jostain syystä, joten niitä tuli vain noin litra. 
Mustikkavuosi oli hyvä. Niitä kerättiin noin 32 kg. Osasta tuli hilloa, osa pakastettiin. 
Puolukkaa kertyi noin 20 kg. 
Karpaloita en löytänyt ollenkaan, en kyllä kovin aktiivisesti etsinytkään. 

Suosin säilönnässä hilloamista, koska pakastaminen kuluttaa enemmän sähköä. Pitäisi vain ryhtyä hilloamaan ilman sokeria. Käytän sokeria niukasti, mutta en ole kokonaan uskaltanut jättää sitä pois siinä pelossa, että hillo ei säilykään ja arvokkaat marjat menevät hukkaan. Keitän kannet, desinfioin koneessa pestyt purkit vielä uunissa ja täytän ne kuumalla hillolla piripintaan, joten oikeastaan niiden kyllä pitäisi säilyä ilman sokeriakin. Onko sinulla, lukijani, kokemusta siitä? Kerro ihmeessä!

Viime vuonna keitimme kuningatarhilloa, ja kun sitten mustikkaa oli vielä enemmän kuin vadelmaa, tuloksena oli Mustalaiskuningatar-hilloa. Syksyllä sitten keitin vielä syyshilloa, johon tuli mustikan lisäksi omenaa, vadelmaa ja vähän puolukkaakin. Olikohan siinä vielä marja-aroniaa? Maustin sen kanelilla, mutta huomasin, etten oikein pidä kanelin mausta hillossa. Tänä vuonna jätän sen pois. Pitäisiköhän kokeilla sitruunamelissaa? Mustaherukan kanssa sopii parhaiten minttu, se pitää muistaa. 


16.7.21

Kasvismakkaratestausta

Vältän lihansyöntiä. Niinpä elämässäni on yksi suuri puute: makkara. Makkara on mainio tuote, monikäyttöinen ja herkullinen. Makkara kuuluu kesään, mutta makkara kuuluu myös talveen. Ihana, kuuma makkara pakkasessa, nam! Makkara kesäillassa joenrannan grillillä, nam! 


Muuten tuttu näky meidän rannassa, mutta uutta ovat nuo makkarat. Perunaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, basilikaa ja omien kanojen munia; vaihteeksi oli mukava saada myös makkaraa.  

Onneksi helpotusta on viime vuosina tullut. Pitkään ainut korvike makkaralle oli se yksi oikeasti pahanmakuinen. Ilmeisesti sen muistossa moni sanoo, että kasvismakkarat ovat pahoja. Mutta eivät ne välttämättä enää ole!

Kun järjestin kylällemme ison tapahtuman, jossa oli myös grilliruokatarjoilu, ajattelin että kasvissyöjille tai lihanvälttäjillekin pitää olla vaihtoehto. Otin yhteyttä yhteen firmaan, josta sain ensin epämääräisen vastauksen ja sitten tylyn ja suorasukaisen. Eivät tahdonneet sponsoroida Vuoden kylä –tilaisuuttamme edes muutamalla makkarapaketilla. Ilmeisesti heidän luottonsa omaan tuotteeseensa ei ollut tarpeeksi hyvä, jotta he olisivat nähneet tilaisuuden markkina-arvon. 

Makulihan kasvismakkarat olivat uutta Raisallekin. Hän ihastui. 

Otin sitten yhteyttä toiseen firmaan, onneksi. Sattumalta Makuliha onkin meidän naapurikunnassamme eli Tammelassa. Sieltä vastattiin heti myönteisesti, ja saimme hakea paketteja sekä tapahtumaan että kotimaistiaisiin.

Makulihalla on siis uusi Makukeittiön kasvis -tuoteryhmä, jossa ainakin näin ensi alkuun on kasvismakkarat ja kasvisnakit. Me maistoimme kasvismakkaroita. 


Makkaroiksi ne ovat aika laihoja, melkein kuin nakkeja. Haittapuolena siinä on se, että ne palavat herkästi ollessaan samassa makkaragrillissä kuin tavalliset makkarat. Ehkä siksi kovin moni ei kylätapahtumassa päätynyt ottamaan niitä: ne olivat saaneet jo turhan tumman pinnan ylleen. Toisaalta suurin osa ihmisistä muutenkin valitsi Lassin savustamat savulohet, mikä oli ihan ymmärrettävää. Makkaraa kun saa kotonakin!

Mutta he, jotka maistoivat, olivat ilmeisen tyytyväisiä.



Ihmetteletkö, mitä ovat nuo valkoiset lastut perunoiden päällä?
Ne ovat tuoretta valkosipulia. Yläreunan varpaat ovat kokin. 

Kotona olemme grillanneet niitä kahdesti. Ensin kahdestamme Lassin kanssa. Ne olivat mainio täydennys grilliaterialle, ja Lassikin totesi että ”Ihan tämä makkaralle maistuu”. Olin varautunut siihen, että Lassi vierastaisi niiden savunmakua, mutta savuisuus ei ole kovin voimakas – ei myöskään herkkusienen maku, jota joku ehkä niinikään voisi vierastaa. Makuyhdistelmä on aika tasapainoinen. Se siis muodostuu herkkusienestä, herneproteiinista, tomaatista ja mausteista ja aromeista. 



Eilen Raisa ja Jani tulivat meille, ja laitoimme ruokaa taas joen rannassa eli meidän Ravintola Sillankorvassa. Makkarat saivat suurhyväksynnän! Molempien mielestä ne olivat hyviä, Raisan mielestä parempia kuin tavalliset makkarat.

Vastikään huomasin, että näitä Makulihan Makukeittiön kasvismakkaroita oli tullut Lopen S-marketiinkin. Aiemmin ei ollut. Pitänee hankkia seuraavaksi niitä nakkeja. 




Kasvismakkaran ainesosat: vesi, herkkusieni (13 %), herneproteiini, kookosrasva, rypsiöljy, stabilointiaineet (metyyliselluloosa, karrageeni, konjakkikumi), jodioitu suola, hiivauute, tomaatti, tärkkelys, mausteet ja mausteuutteet (mm. valkosipuli, chili, basilika, oregano, meirami, rosmariini, salvia), karamellisoitu sokeri, maltodekstriini, aromit (paprika, savu), väri (rautaoksidi). Voimakassuolainen.

Ravintosisältö 100 g:ssa
Energiasisältö..................670 kJ
(160 kcal)
Rasva...............................11,3 g
josta tyydyttynyttä..........5.8 g
Hiilihydraatti.....................3,4 g
josta sokereita..................1,9 g
Proteiini............................9,4 g
Suola.................................1,9 g


14.7.21

Yhtä juhlaa - tai kolmea, osa 3: Maatilapäivä

Kolmas juhlamme ei oikeastaan ollut juhla ollenkaan, vaan täyttä työtä. Iso tapahtuma se kuitenkin oli: se edellytti paljon etukäteisvalmisteluja ja itse päivä taas tuntui oikeastaan juhlalta. Ihania kohtaamisia, mukavia ihmisiä, tyytyväisiä asiakkaita. Kiva talkooporukkakin vielä. 

Kyseessä oli siis Hämeen oma lähiruokatapahtuma Avoimet maatilat Hämeessä -päivä, johon osallistuimme nyt ensimmäistä kertaa. Pop up -ravintoloita meillä on ollut aiemminkin, mutta ei koskaan näin keskellä kesää.

Pidän tapahtumien järjestämisestä ja joskus olen kuvitellut olevani hyväkin siinä. Nyt tämän tapahtuman alla taas totesin olleeni väärässä. Hermoilin ja häsläilin. Sellaisesta sähellyksestä ei tietenkään ole kellekään eikä millekään mitään hyötyä. 

Mutta kun siskoni Heidi ja nuoruudenystäväni Kaarina tulivat paikalle, hermoilu väistyi. Vielä kun paikalle porhalsivat Sari ja Timo naapurista ja toinen Sari kauempaa meidän kylältä, kaikki oli hyvin ja tiesin, että asiat sujuvat. 

Eivät ne kyllä olisi sujuneet ilman apuvoimia. Väkeä nimittäin tuli valtavasti! Olin etukäteen sanonut MTK:n Karita Toivaselle, että ei meille välttämättä ketään tule, kun en ole ehtinyt oikein missään ilmoitella. Karita sanoi, että kyllä tulee, he ovat mainostaneet! Ja niin olivatkin. Tiedotus oli sujunut erinomaisesti. Ja niin vain meillekin tuli päivän aikana ennätysmäärä ihmisiä, yli 130. 

Ruoaksi tarjolla oli kolmenlaista keittoa: riistakeittoa, lohikeittoa ja vegaanista sienikeittoa. Keiton oheen sai kerrosleivän ja pienestä lisämaksusta kahvin ja piirakan jälkiruoaksi. Vapaa-ajankyläläinen Olli Ikonen (oikealla) on fiksu ja käy aina ostamassa meiltä ruoat kotiin, niin nytkin. 

Isäntä toi emännälle puskan! Valkosipulit kasvavat vielä, joten nostimme niitä vain pieniä määriä kerrallaan, kysynnän mukaan. Lassi sai kyllä aika monta kertaa käydä nostamassa niitä lisää. Oikealla nuoruudenystäväni Kaarina Partanen, jonka kanssa kävimme yhdessä iltakoulua Helsingissä. Hän on maalta kotoisin ja aikaansaava työihminen. (Kuva: Armi Liimatainen)

Taste of Häme -tapahtuma kesti viisi tuntia eli klo 11-16. Tämä kuva on otettu ennen tilaisuuden alkua. Osa pöydistä oli sijoitettu mäntyjen alle varjoon yläpihalle. Osa oli katoksessa. Mahdollisuus oli asettua myös muualle puutarhaan. Väki kyllä kierteli paikkoja, mutta en tiedä että kukaan olisi vienyt ruokiaan alapihalle tai muualle.  

Ihanat puuha-Sarit, sattumalta vielä kukkamekoissaankin molemmat. Sareista oli mahtava apu. 

Pelkäsimme - ja MTK:n Karitakin pelkäsi - että autot eivät mahdu pihalle. Välillä jokainen paikka olikin täynnä, vaikka osa tulijoista jätti autonsa suosiolla kauempana sijaitsevalle kylän parkkipaikalle ja käveli loppumatkan. Timo-naapuri ohjasi liikennettä ja laski kävijät. 

Myynnissä oli ruokien ja kahvien lisäksi tilan tuotteita, niitä mitä nyt tähän aikaan jo on tarjolla. Valkosipulia, chiliä, lehtikaalia, mangoldia, basilikoja, persiljaa, papuja, sitruunamelissaa, minttuja, kesäkurpitsaa. Lisäksi oli kuivattuja tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä sekä kuusenkerkkähilloa, kuusenkerkkämarmeladia ja mustikkahilloa. Niin ja Lassin valmistamaa kombuchaa.

Olimmekohan ainut Taste of Häme -tapahtuma, jossa oli elävää musiikkia? Warren Woima soitti tunnin verran puolilta päivin. 

Aiemmissa ravintolapäivissämme viimeinen tunti on aina ollut "kitutunti", jolloin ei oikein ketään enää käy. Nyt väkeä kävi melko tasaisesti viiden tunnin ajan. Yksi kolmen jälkeen tulleista oli Lopen uusi apteekkari Anna Yli-Fossi Hyvinkäältä, joka tuli nauttimaan pullollisen kombuchaa ja ostamaan kesän ensimmäiset tuoreet valkosipulit. 

Päivä oli kuuma, mutta männyt toivat mukavan varjon yläpihalle, jossa myös tuuli pääsi hieman viilentämään oloa. Monet viipyivät tilalla pitkään. Osa söi ensin, sitten kierteli, istuskeli välillä laiturilla joen rannassa ja tuli sitten vielä jutustelemaan ja juomaan kombuchaa yläpihalle. Aika monta koiraakin oli vieraina. Omat koirat olivat pääosin sisällä. 



Saimme katoksenkin varsin kivan näköiseksi. Toki jälkikäteen aina huomaa pieniä yksityiskohtia, jotka ovat unohtuneet. Aggregaatti unohtui peittää, kiviterassin tuolit puuttuivat, ruma muoviämpäri toivotti vieraat tervetulleiksi alhaalla... Ei haittaa! 


Seuraava vastaava tapahtumapäivä on Lähiruokapäivä 11.9.2021. Siinäkin aiomme olla mukana. Se on valtakunnallinen päivä, jonka järjestää Maaseutuverkosto. Hieman on monimutkaista näiden kaikkien järjestöjen ja nimien kanssa: on Taste of Häme, Avoimet maatilat, Lähiruokapäivä, Osta tilalta -päivä, MTK, Kasvua Hämeessä... Sitten on Kestävää ruokaa ja kasvua Hämeessä -teemaohjelma, joka on strateginen kehittämishanke ja jota toteuttaa MTK Häme, ProAgria Etelä-Suomi, Hämeen ammattikorkeakoulu, Luonnonvarakeskus sekä Koulutuskeskus Salpaus eri kehittämishankkeiden kautta. 

Itse en kyllä äkkiä osaisi selittää, mikä taho tekee mitäkin ja niin edelleen. Alla kuitenkin suoraan nettisivuilta kopioitu selvennys siitä mikä on Kasvua Hämeessä. 



Kasvua Hämeessä: 

Olemme neuvonnan, koulutuksen, tutkimuksen ja edunvalvonnan parissa työtä tekevien ruokaosaajien verkosto, jota yhdistää toimiminen kahden hämäläisen maakunnan alueella Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

Palvelumme: 

  • Teemme ja jaamme hämäläisen ruuan tarinoita.
  • Etsimme kiinnostavia tiloja ja tuottajia, joilla kannattaa vierailla ja poiketa ostoksilla.
  • Kokoamme yhteen koulutus- ja kehittämistarjontaa, jota järjestetään alueellamme.
  • Toteutamme työpajoja, joissa suunnitellaan tulevaa ja luodaan uutta hämäläisen ruuan tarinaa.
  • Tiedotamme ajankohtaisista ruoka-alan asioista.
  • Autamme, jos kaipaat tietoa hämäläisestä ruokasektorista.
  • Puhumme lähi- ja luomuruuasta.
  • Puskemme hämäläistä luomutuotantoa kasvuun.
  • Toteutamme Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla erilaisia luomukokeita ja -kokeiluita.
  • Kehitämme ammattikeittiöille soveltuvia luomuruokareseptejä.
  • Järjestämme pellonpiennarpäiviä.
  • Toteutamme maatilojen pienryhmätapaamisia.
  • Kannustamme ja tuemme asiantuntijapalveluin tilaansa kehittäviä ja investoivia maatalousyrittäjiä.

13.7.21

Yhtä juhlaa - tai kolmea, osa 2: Pilpala, Hunsala ja Teväntö ovat Hämeen Vuoden kylät!

Toukokuun lopulla sain puhelinsoiton Hämeen kylien kyläasiamieheltä. Kylämme oli valittu Hämeen Vuoden 2021 kyliksi!  Meidän piti järjestää tilaisuus, jossa titteli julkistettaisiin yllätysohjelmana.

Kyseessä oli siis Pilpalan kolme kylää Hunsala, Pilpala ja Teväntö, jotka kuuluvat samaan koulupiiriin ja samaan kyläyhdistykseen.

Olin nimityksestä innoissani, ja oli vaikea pitää salaisuutta. Onneksi edes kyläyhdistyksen hallitukselle sai kertoa asiasta. 

Aloimme suunnitella kylätapahtumaa. Sisätiloihin ei mitään uskaltanut suunnitella, joten heti alkuun oli selvää, että pidetään pihajuhla ja paikkakin oli selvä: Liitontalon eli kylätalomme piha-alue. 

Hämeen kylät ry. eli se taho, joka nimityksen oli tehnyt, huolehti pääosin tiedotuksesta ja heidän kauttaan oli tulossa myös tilaisuuden juhlavin puoli eli puheet. Minä suunnittelin muun ohjelman. Musiikki löytyi läheltä: Lassi soittaa kahdessa bändissä, joista toinen, Warren Woima, soittaa tällaiseen kyläjuhlaan sopivaa musiikkia. Olen nimennyt sen aiemmin lehtijutussa hilpeäksi äijämusaksi. Vähän piti kappaleita sensuroida eli jättää roisimmat sanoitukset pois. 

Meidän kylillä asuu moni laulaja Lopen Mieslaulajista ja myös kuoronjohtaja Petri Lindberg sekä varajohtaja Marimella Röök. Mieslaulajat kutsuttiin siis tietysti ohjelmaan mukaan. 

Hämeen kylät lupasi tarjota kakkukahvit. Ongelmana oli miettiä, kuinka monelle kakkua tilataan. Lopulta päädyin seitsemäänkymmeneen. 

Kyläyhdistyksellä on myös paellapannu sekä kokin koulutuksen saanut hanketyöllistetty - siis meidän Lassi! - joten päätimme järjestää myös ruokatarjoilun. Ilmaiseen ruokatarjoiluun kyläyhdistyksellä ei ole varaa, mutta perushinnaksi määriteltiin alhainen 5 euroa. Aika moni halusi maksaa enemmänkin. Kyläyhdistyshän kärsii kroonisesta rahapulasta, ja sen moni ymmärtää. Liitontalon ylläpito vaatii rahaa puhumattakaan sen korjaustöistä, joita niitäkin tarvitaan. 

Jännitettiin, paljonko väkeä tulee paikalle. Riittääkö 70 kakunpalaa? Onneksi meillä on osaava keittiöhenkilökunta, ja Anniina Niemi päätti pyöräyttää vielä kaksi varakakkua. Ne tulivat tarpeeseen! Kyläläisiä ja mökkiläisiä saapui noin sata! 

Liitontalon pihalle kehkeytyi suoranainen festaritunnelma. Vuoden kyläksi julistaminen teki ihmiset odotetusti iloisiksi, ja ruokakin sai hymyn huulille. Tarjolla oli perunaa ja kasviksia sekä salaattia ja sen ohessa valinnan mukaan savukalaa, lihamakkaraa tai kasvismakkaraa. Kasvismakkarat saimme lahjoituksena Makulihalta Tammelasta eli naapurikunnasta. Olimme kiitollisia! Makkarat maistuivat ja oli hienoa, että kerrankin oli erikseen muistettu myös ei-lihansyöjiä. 

Jarnolta tuli telttoja, jotka olivat tarpeen syöjille auringonpaahteessa. Lisäksi kannoimme tuolirivistöt yleisölle esiintymislavan eteen. Pöydissä oli liinat ja kukat, tottakai. 

Esiintymislavaksi Kari Hellsten toi ison kuorma-autonsa, jonka lavalta oli hienoa soittajienkin esiintyä. Lopen Mieslaulajat kutistui duoksi, jonka laulu sai aikaan hilpeyttä: Marimellan sopraano ei ole ihan sitä, mitä mieskuorolta yleensä odotetaan. Kuorohan ei ole pystynyt harjoittelemaan puoleentoista vuoteen, eikä edes typistettyä mieslaulajajoukkoa nyt ollut saatu kokoon, joten kuoronjohtaja ja varakuoronjohtaja hoitivat esiintymisen kaksin. 

Mukavasti paikalla oli myös lapsiperheitä, jotka viihtyivät ylhäällä keinuilla. Uutta polvea kasvaa kylillä, onneksi.

Tiedotusvälineet huomioivat tilaisuutemme ja nimitysuutisemme näkyvästi. Kaikissa seudun lehdissä on asiasta uutisoitu. Lisäksi paikalla oli Yle Häme, joka lähetti dronekuvaa nettiuutisiin ja Hämeen uutisiin sekä puhetta Hämeen radioon ja teki vielä pitkähkön jutun nettiin. Lopen lehti sai uutisensa tuoreeltaan torstain lehteen, mutta kuvaus juhlasta tulee vielä tämän viikon numeroon. Hämeen Sanomiin tulee niinikään iso kyläjuttu viikonloppunumeroon, itse nimitysuutinen oli jo viime viikon lehdessä. 

Osaava ja ahkera aktiiviporukkamme hoisi hommat hienosti. Keittiötyöt sujuivat Arja ja Anniina Niemen ja Maarit Bowon taitavissa käsissä. Jarno Nylund ja Kari Hellsten hoisivat pääosin kuljetukset ja kantamiset. Marjo Viitanen piti - onneksi! - taidokkaissa käsissään raha-asioita. Lassi Tudeer teki ruoat ja hoisi roudaukset, äänentoiston ja soittamiset bändinsä kanssa. Santeri ja Kati Muhonen auttoivat ruokien vahtimisessa ja tarjoilussa Lassin soittaessa. 

Tilaisuuden jälkeen purkuhommat hoituivat yhtä rivakasti. Kymmenen aikaan illalla olimme jo kotona. Oli aika levätä yhden yön verran ja jatkaa sitten seuraavan tilaisuuden järjestelyitä. Aikaa Avoimet maatilat -päivään oli kaksi vuorokautta.  

Vaikka oltiin pihalla luonnon keskellä, pöydissä oli silti kukat.
Toin ne kotiin juhlan jälkeen, ei niitä poiskaan raaski heittää. 

 Loppuun laitan kuvakavalkadin juhlasta. Nyt eivät voimat enää riitä niiden sirotteluun tekstin lomaan. 


Juhlaväki oli levittäytynyt sen verran laajalle alueelle,
että kaikkien saaminen samaan kuvaan ei mitenkään onnistunut. 
Arja ja Anniina Niemi hoitivat kahviopuolen taidokkaasti ja tottuneesti.

Arja ja Anniina suorittivat lipunnoston kokeneina partiolaisina. 

Ilta oli jo pitkällä, kun juhla läheni loppuaan.
Kylmä ei kuitenkaan kenellekään tullut, vaikka pilvet suojasivat pahimmalta paahteelta. 


Keittiöväki saattoi seurata juhlaohjelmaa ikkunasta. Kelpaa ikkunaa nyt käyttääkin, kun se on vasta kunnostettu. Salin ikkunat saatiin kunnostettuina paikoilleen tiistai-iltana, keskiviikkona oli juhla.

Santeri Muhonen paistoi makkarat ja jakoi ruokaa, kun Lassin piti olla soittamassa. 

Tämä kuva on juhlan alusta. Warren Woima soittaa Kari Hellstenin paikalle tuoman auton lavalla. 







Yhtä juhlaa - tai kolmea, osa 1: Kirjavaa-kirjan julkkarit

Kiireiset viikot ovat helpottaneet. Nyt on aikaa vähän kirjoittaakin. Kiireen saivat aikaan kolme erilaista suurta tapahtumaa: kirjanjulkkarit, Vuoden kylät -kylätapahtuma sekä Avoimet maatilat -päivä meillä Solstrandissa. 

Kaikki kirjoittajat saivat opistolta ruusun kirjanjulkkareissa.
Ruusu on yhä näin kaunis, vaikka sen saamisesta on kulunut jo lähes kaksi viikkoa! 


Kirjanjulkkarit olivat tämän kuun 1. päivänä Lopen kirjaston Fallesmanni-salissa. Ei, ei siis vieläkään Makasiini-kirjan julkkareita. Nehän peruttiin, kun koronarajoitukset astuivat voimaan keväällä 2020 juuri sinä päivänä, jona Makasiinin aineisto meni painoon. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, ei julkkareita ole vieläkään pidetty. Lähes puolet kirjan painoksesta on sentään jo myyty tai lahjoitettu, onnekseni. Kirjalaatikot alakerrassa eivät enää täytä ihan puolta huonetta. 

Nyt juhlittiin Kirjavaa-kirjaa. Se on kymmenen naisen yhteinen teos eli Lopen opiston kirjoittajaryhmän aikaansaannos. Kirjoituksiakin siinä taitaa olla juuri kymmeneltä vuodelta, ainakin ryhmä on toiminut opistossa Outi Uotilan vetämänä jo kymmenen vuotta. Itse olen ollut mukana puolet siitä ajasta. 

Kirja tuli painosta keväällä, mutta yleisötilaisuuksiahan ei saanut nytkään järjestää. Odottelimme ja mietimme välillä ulkotiloissa järjestämistäkin, mutta lopulta varasimme Fallesmannin ja päätimme päiväksi 1.7. Silloin saimme kokoontua sisätiloissakin. 

Tilaisuus oli onnistunut. Väkeä tuli mukavasti - toki suurin osa oli kirjoittajien omaa lähipiiriä. 

Kirjaa myydään Lopen kesätorilla ja kirjaston Rosamundassa 10 euron hintaan. Moni on sitä kehunutkin. Me kirjoittajathan jaoimme niitä läheisillemme jo keväällä. Kukin osti omakustannushintaan vähintään 10 kirjaa, loput sitten yritetään saada myydyksi. 

Tämä kuva otettiin omissa julkkareissa keväällä, kun olimme juuri saaneet kirjat käsiimme. Kymmenes kirjoittaja, Marjatta Manninen, puuttuu valitettavasti kuvasta. 



Kirja on kaunis. Vaadin suunnitteluvaiheessa, että kanteen tulee maalaus, sillä kaksi ryhmämme aktiivista jäsentä on myös taitavia kuvataideharrastajia. Etukanteen tuli sitten Meeri Lindforsin maalaus, takakanteen Kaija Uusitalon valokuva. Kirjan onnistunut, kaunis taitto on kokonaan Kaija Uusitalon käsialaa. 

Kirjoittajia ovat Kaijan ja Meerin lisäksi Helena Forsberg, Sari Kuhmonen-Saralehto, Marjatta Manninen, Soile Lindfors, Saila Ketonen, Pirkko Mäkinen, Tuulikki Majaranta sekä minä. Toimituskuntaan kuuluivat Kaija, Meeri, Soile ja minä. Tärkeässä roolissa koko ajan oli myös ryhmämme ohjaaja Outi Uotila. 

Tekstit ovat hyvin monenlaisia aiheiltaan, tyyliltään ja pituudeltaankin. Kymmeneltä kirjoittajalta on noin kymmenen tekstiä kultakin. Osa on muistelmatyyppisiä, oman elämän kertauksia, osa tuntiharjoituksia ja osa kotitehtävinä tehtyjä, novellityyppisiä tekstejä. Runojakin on - ja ai niin, yksi näytelmänpätkäkin. Se on minun tekstini: tehtävänantona oli kirjoittaa näytelmän alku jostain harrastukseen liittyvästä aiheesta ja jättää loppu avoimeksi. 

Helppoahan se on, jos pelkkä alku riittää, eikä tarvitse murehtia draaman kaarta ja loppua. Kirjoitin siitä, kuinka pienenä tyttönä kerjäsin rahaa kadulta päästäkseni talleille, ja kuinka minulle kerran avautui mahdollisuus päästä oikeasti ratsastamaankin. Esteenä oli vain ylimielinen ratsastuksenopettaja, mutta ystävättäreni rempseän ja oikeamielisen äidin ansiosta kaikki lopulta onnistui.

Omista teksteistäni suosikki ehkä kuitenkin on muistelu nimeltä Kajaanista Woodstockiin 1994. Hauskaa, että on tullut muisteltua tuotakin reissua. Ilman tätä ryhmää se olisi ehkä jäänyt tekemättä! 

 


8.7.21

Pilpala on Hämeen Vuoden 2021 kylä

Pilpalan kylät on valittu Hämeen Vuoden 2021 kyläksi!

Eilen juhlimme komeasti pihajuhlassa kylätalon pihassa. Nyt sataa, mutta eilen oli lämmintä ja melko aurinkoista. Kaikki sujui hienosti. Oli musiikkia, puheita, ruokaa, kakkua, ihmisiä ja kohtaamisia. 

Hämeen vuoden kylät -tittelin julkistaminen tapahtui juhlassa yllätysohjelmana.
Tässä julkistaminen on jo tapahtunut, ja puheenjohtaja Marimella Röök laulaa
yhdessä Petri Lindbergin kanssa. 

Maininnnan myötä kylät saivat komeat tienvarsikyltit ja 500 euroa kylien markkinointiin. Kakkukahvitkin tarjottiin kaikille. Nimeämisen teki siis Hämeen kylät ry., joka on yksi Suomen Kylien jäsenyhdistyksistä. Kakkua oli tilattu 70:lle, mutta onneksi oli tehty myös kaksi varakakkua. Kaikkiaan kävijöitä juhlassa oli yli sata.

Kylteissä lukee vähän hauskasti: Pilpalan kylät ry Hämeen Vuoden kylät 2021. Siis monikossa. Mutta Pilpalan kyliä tosiaan on kolme: Pilpalan lisäksi myös Hunsala ja Teväntö. Ne kuuluvat samaan koulupiiriin ja samaan kyläyhdistykseen. 

Kuvassa näkyy yleisöstä vain osa. Ruokapöydät sijaitsivat telttakatosten alla. Ruokana oli kasviksia paellapannulta sekä savukalaa, kasvismakkaraa tai lihamakkaraa kunkin omien toiveiden mukaan.


Tässä pieni osa keväällä tekemääni hakemusta Vuoden kyläksi: 

Pilpalan kylät nojaa perinteeseen ja katsoo tulevaisuuteen. Meillä on vuosittaisia, perinteiksi muodostuneita toimintoja sekä lisäksi aina jotain uutta ja erilaista. Perinteisiä ovat joulutuvat, kesäiset lauluillat ulkona sekä ohjelmallinen kesäiltama, jossa yleensä paikallisin voimin on esitetty näytelmiä, musiikkia, runoja, kirjallisuutta, hauskoja puheita ym. ja loppuilta on ollut tanssia paikallisten esiintyjien säestyksellä. Uusia perinteitä ovat mm. suositut karaoketanssit sekä kyläkävelyt, joita on järjestetty jo noin kymmenen vuoden ajan. Myös lapsille on ohjelmaa: lasten Halloween- ja kevätdiskoja sekä laskiaisriehoja. Karkkilalainen näytelmäesitys on tilattu useampana vuonna ja maksutonta esitystä käytiin katsomassa naapurikyliltäkin. Kyläkahviloita on järjestetty eri teemoilla eri aikoina, mm. pääsiäiskahvilana. 

Pilpalan kylien väestö koostuu syntyperäisistä sekä muualta eri aikoina muuttaneista asukkaista sekä vapaa-ajan asukkaista. Myös kyläyhdistyksen toiminnassa nämä kolme eri asukasryhmää toimivat yhdessä, mikä tekee toiminnasta monipuolista ja antoisaa. Sekä Pilpalassa, Hunsalassa että Tevännöllä on runsaasti vesistöjä ja mökkejä. Viime vuosina yhä useampi mökki on muuttunut kakkoskodiksi, jossa vietetään jopa valtaosa ajasta. Nämä vapaa-ajanasukkaat muodostavat merkittävän joukon tapahtumien osanottajista ja kylien palveluiden käyttäjistä.

Pilpalan kylillä asumismukavuuteen vaikuttavat erityisesti luonto, mm. Luutaharjun suojelu- ja virkistysalue, sekä auttavaisuuden kulttuuri. Kyläläiset ovat tottuneet auttamaan toisiaan tarvittaessa, ja apua kysytään ja tarjotaan myös kylän Facebook-ryhmässä. Uusille, kylille syntyneille kyläyhdistys toimittaa aina rotinarinkelit ja oppilaitoksista valmistuneita nuoria muistetaan stipendein.

Pilpalan alakoulun oppilailta on kysytty toiveita siitä, mitä he toivoisivat kylillä heille järjestettävän. Toiveisiin on vastattu pitämällä nuorteniltoja ja diskoja. Kouluikäiset ovat myös olleet mukana Liitontalon kesäjuhlien ohjelmissa tanssi- ja lauluesityksillä sekä näytelmillä.

Työllistämistoiminta alkaa nyt huhtikuun alusta Tripla-hankkeessa. Työntekijä on palkattu omalta kylältä.

Liitontalo on kylätalo, johon iso osa kylien toiminnasta keskittyy. Juhlapäivänä Liitontalo oli koristettu koivuin. Varsinainen juhla tapahtui ulkotiloissa. 


KORONA-AJAN TOIMINTA: Koronavuonna toiminta on tietysti ollut normaalista poikkeavaa. Silti sitä on ollut runsaastikin. Onnistuimme järjestämään myös vuosikokouksen, joskin myöhässä. Keväällä pääsiäiskahvilan korvasi pääsiäisasetelma Liitontalon risteyksessä. Vappuna Liitontalon pihassa oli munkin- ja simanmyynti ennakkotilauksesta. Suunniteltu kyläkävely jouduttiin perumaan, mutta sen tilalle tehtiin Pilpalan-Hunsalan kyläkävely Kylänomadiin (Citynomadiin). Siinä kävijöitä on ollut alle vuodessa jo yli 700. Kylänomadireitti kiertää Hunsalaa ja Pilpalaa ja sivuaa hieman myös Teväntöä ja on yhteensä n. 7 kilometrin mittainen kävely- tai pyöräilyreitti. Reittiä on tarkoitus jatkaa ja laajentaa Hunsalan asemanseudulle, mikäli meillä on varaa maksaa 100 euron maksu nyt, kun ilmaiskäyttö päättyy.

Liitontalolle järjestettiin lehmänäyttely Syrjä-seuran aineistosta niin, että sitä saattoi käydä katsomassa itsenäisesti muiden tapahtumien yhteydessä.

Kesällä järjestettiin kaksi karaokeiltaa Liitontalolle koronaturvallisin järjestelyin. Ensimmäistä kertaa ravintola-alue oli laajentunut pihamaalle, mikä helpotti turvavälien pitämistä.

Loppiaisena sytytettiin Loppiaistulet ja laskiaisena osallistuttiin villapaitojen ulkoilutuspäivään. (Nämä olivat kunnan tason koronavuositempauksia.)

Kyläyhdistyksen järjestämän toiminnan lisäksi kylillä on luonnollisesti ollut myös yritysten ja yksityishenkilöiden järjestämiä tapahtumia ja toimintoja myös koronavuonna. 

Mitkä ovat kylän kolme merkittävintä onnistumista viimeisen viiden vuoden aikana? 

1) Kyläyhdistyksen 40-vuotisjuhlat ja sekä jatkuvan ja monipuolisen toiminnan turvaaminen kylillä yhä edelleen. Kyläyhdistys on siis toiminut keskeytyksettä yli 40 vuotta ja toimii yhä.

2) Kylätalon eli Liitontalon parantaminen entistä käyttäjäystävällisemmäksi (keittiö, eteinen) sekä talon pitäminen hyväkuntoisena ja aktiivisessa käytössä. 

3) Selviytyminen yli koronavuoden poikkeuksellisen runsaan toiminnan kera silti turvallisuudesta tinkimättä.

Oletteko toteuttaneet hankkeita tai osallistuneet muiden hankkeisiin viimeisen viiden vuoden aikana?

Kyllä. EU-hankerahoituksilla on hankittu leikkivälineitä koululle ja Liitontalolle (kylätalolle) sekä kunnostettu Liitontaloa rakentaen takaeteinen ja keittiöön ovi. Tripla-hankkeen avulla on nyt hankittu Liitontalolle isäntä, joka huolehtii talon kunnossapidosta ja jatkaa siellä kunnostustöitä. Työntekijä aloitti työnsä nyt huhtikuun alussa ja kunnostaa parhaillaan Liitontalon ikkunoita.

Miten kylä hoitaa viestinnän? 

1) Kyläyhdistyksellä on oma tiedote, joka jaetaan talkoilla maksutta jokaiseen postilaatikkoon kylien alueella. Tiedotteessa on myös kattava kylien ”yrityshakemisto” eli ilmoitukset kylillä toimivilta yrityksiltä. 2) Kyläyhdistyksellä on aktiivinen Facebook-ryhmä, jossa viestintä toimii eri suuntiin. 3) Ilmoittelemme tapahtumista myös perinteisin pylväs- ja ilmoitustaulumainoksin kylien alueen neljällä ilmoitustaululla sekä koulun seinällä, maitolaiturin seinällä sekä Pelto-Seppälän puodilla. 4) Liitontalon kohdalla on lisäksi suuret A-kyltit tapahtumien aikana. 5) Myös kunnan tapahtumakalenterissa ilmoitellaan toiminnasta. 6) Paikallislehdessä eli Lopen lehdessä on julkaistu vuosittain runsaasti juttuja kyläyhdistyksestä ja sen toiminnasta sekä kylillä asuvista ihmisistä ja kylien tapahtumista.

Kyläyhdistyksen toimintakertomuksessa listaamme aina myös muiden tahojen toiminnat kylillämme. Ne ovat yritysten, yhdistysten ja yksityisten järjestämiä tapahtumia, joihin kylän väki on osallistunut ahkerasti, mutta kyläyhdistys ei ole varsinaisena järjestäjänä. Tällaisia ovat mm. Pelto-Seppälän kyläpuoti sekä Mulli&Mallas –ravintola, Pirteeks-bootcamp, Cafe Lättis sekä Solstrandin popup-ravintolat ja tilamyyntipäivät. Paikallisen maa- ja kotitalousseuran sekä Hunsalan työväentalon perinneyhdistyksen tapahtumista kyläyhdistys tiedottaa aktiivisesti.

Kunnan kanssa kyläyhdistys on tiiviissä yhteistyössä: olemme mm. antaneet lausuntoja ja osallistuneet mm. Antin Adventti –tapahtumaan ja kyläkäräjiin. Kylillä kulkee kunnan palveluliikenne sekä kirjastoauto. Seurakunta järjestää kyläyhdistyksen omistamalla Liitontalolla säännöllisesti perhekerhoja ja lapsikerhoja sekä vanhemman väen kerhoja.

Hämeen kylät ry:n toimintaan osallistumme myös ja olemme hyödyntäneet mm. Hämeen kylien koulutuksia.

Warren Woima viihdytti yleisöä.
Kolmimiehisen yhtyeen jäsenistä Olli Karikorpi sekä rumpali Joppe Hankosaari ovat Hausjärveltä ja Lassi Tudeer Pilpalasta. 

Pirjetan Partio toimii Liitontalolla, ja Liitontalo on myös kokoontumispaikka muille alueen yhdistyksille, mm. ex-Martoille, jotka pitävät siellä marttailtoja vaikka varsinainen yhdistys on jo lakkautettu. Liitontaloa myös vuokrataan kauempanakin asuville ja toimiville, ja siellä on järjestetty mm. Lopen luonnonystävien kokouksia.

Vanhan ratapohjan päälle rakennettu Pikkupässin pyöräilyreitti kulkee Hunsalan läpi. Karkkilan Ladun järjestämissä Pikkupässin polkasu –tapahtumissa kyläyhdistys on ollut Hunsalan asemalla tarjoilemassa mehua ja pikkuleipiä ohi pyöräileville.

Pilpalan koulun vanhempaintoimikunta toimii aktiivisesti ja myös yhteistyössä kyläyhdistyksen kanssa.

Kylillä on kahden viime vuoden aikana ilmestynyt kaksi kirjaa, ’Lähteen rannalla elämä’ –romaani sekä ’Makasiini – maallemuuttajan tarinoita’, joiden molempien sisältö liittyy olennaisesti näihin kyliin. Kyläyhdistys on saanut kirjojen myynnistä osuuden, joka on käytetty kylätalon ylläpitokustannuksiin.

Naapurikylien kyläyhdistysten kanssa on toimittu yhteistyössä esimerkiksi siten, että yhdistyksen sihteerin mies on pitänyt ikkunaentisöintikurssia naapurikyläläisille heidän kylätalollaan, ja sihteeri miehineen piti myös maksutta villivihanneskurssin Räyskälässä viime kesänä.

Kakkua oli tilattu seitsemällekymmenelle, mutta onneksi kylän naiset olivat
valmistaneet vielä kaksi varakakkua. Kaikkiaan kävijöitä oli yli sata.



4.7.21

Uusi koira, uudet pulmat

Meillä on käynyt mahtava onni, kun olemme saaneet juuri Pepin meille. Onneksi netin kuvat siitä olivat huonoja ja sanalliset kuvaukset vielä kehnompia, joten kukaan ei kiinnostunut siitä ennen meitä. Senhän sanottiin olevan kovin arka. Sitä se ei ole ollenkaan! Se ei vain pitänyt kiinniottotilanteista. 
Mutta kyllä tässä pieniä hankaluuksiakin on tullut. Ensinnäkin remmien pureskelu. Se on rikkonut tähän mennessä yhdet valjaat, yhden remmin ja kai kolme kaulapantaa. Hmmm.

Hellelenkin jälkeinen rauha. 

Sitten ruokailutilanteet. Tikin ahneus tuo omat haasteensa, mutta kyllä Peppi aika hyvin jo osaa pitää puolensa ja murisemalla ajaa Tikin pois kupiltaan. Mutta se sotku! Peppi nostaa ruokia kupistaan, kuljettaa niitä jemmaansa ja syö siellä. Siis pieniä kuivamuonapapanoitakin - se varastoi niitä  suuhunsa kuin hamsteri ja kuljettaa! En jaksaisi aina pestä lattiaa sen jäljiltä. Yleensähän se saa peuranlihaa, joka on todella rasvaista.

Tänään ajattelin, että opetankin sen syömään pesuhuoneessa. Sain sen sinne suosiolla ja se alkoi syödä. Hetken kuluttua se vikisi oven takana, joten avasin oven ja kävin katsomassa: kuppi oli tyhjä. Hyvä. Hetken kuluttua kuitenkin kuului outoa ääntä sohvalta. Siellä Peppi nyt järsi jotain peuran kappaletta. Se oli siis täysin huomaamattomasti salakuljettanut tuon suurimman kappaleen poskessaan sohvalle.  

Sohvanpäällisen pieni sottaaminen ei ollut kovin vakavaa, vaikka se olikin vasta vaihdettu. Parin tunnin kuluttua se nimittäin oksensi sen päälle. Edellisen pulautuksen jäljiltä nojatuolin päällys oli juuri tullut koneesta ja oli narulla kuivumassa. Sohvan päällys ei koneeseen mahdu, joten pesin sitä vähän lavuaarissa ja vein sitten ulos aurinkoon puhdistumaan. Sen saa vielä laitettua niin, että oksennuskohta jää istuintyynyn alle.

Se siis pullauttelee tai oksentelee, mitä termiä siitä nyt käyttäisikään. Ruuan laadusta se ei ole kiinni, eilen se pullautti kalaliemet, tänään peuranlihat. Se syö ulkona ruohoa - ei vain maistele, vaan oikeasti laiduntaa. Oksennushan siitä seuraa. Jos tuo jatkuu, pitää tietysti yrittää selvittää, onko sillä oikeasti jotain vikaa mahassa. Ruokahalu on kuitenkin hyvä ja kakat erittäin hyvät, ei minkäänlaista ripulia. 

No mutta sitten ulkoilut. Se on innokas ulkoilija, hyvä niin. Mutta se vetää kuin hinaaja! Ja mikä vielä pahempaa: se haluaisi jahdata ohi kulkevia autoja.

Sitä ongelmaa meillä ei ole ennen ollut. Tikki ja Tinka kyllä molemmat juoksivat naapurin auton perässä, mutta se johtui vain siitä, että ne tiesivät tai uskoivat autossa tulevan naapurin Lätsä-koiran tai ainakin mukavia ihmisiä. Tikki on oikeastaan jo lopettanut sen tavan. Mutta nyt Peppi siis ryntäisi autojen perään isolla tielläkin.

Pitäisiköhän soittaa eläinsuojeluneuvojalle, kun näitä ongelmia on niin paljon? Ai niin, sehän olen minä. Minä olen itse eläinsuojeluneuvoja.

En minä oikeasti usko, ettemme pääsisi näistä pikku pulmista eroon, vaikka ongelmat ovatkin uusia. Olen harrastanut koiria lähes koko ikäni ja käynyt erinäiset kurssitkin. En kuitenkaan häpeä ottaa yhteyttä johonkin ammattilaiseen, jos nämä ongelmat eivät omin konsteineni ratkea. Nykyisin on erinomaisia ongelmakoirakouluttajia.

Eläinlääkärillähän me jo kävimmekin. Mitään vikaa ei löytynyt. Terve koira se on, enkä epäile ettemmekö näistä pikku pulmistammekin yli pääse. Pahempaa olisi, jos se olisi vaikkapa arka kuten Tikki. 

Tikkiä käytimme kerran jopa käyttäytymisasioihin erikoistuneella eläinlääkärillä. Tosin ongelmaan liittyi myös merkkailu sisällä. Eläinlääkärikäynti oli tosi turhauttava. Sain puolentoista tunnin ajan vastailla eläinlääkärin kysymyksiin ja odottaa, kun hän kirjoitti kertomani asiat tietokoneelle. Olisin voinut kirjoittaa ne hänelle valmiiksi kotona! Sitten hän vähän kopeloi Tikkiä ja kertoi, ettei arkuudelle ole tehtävissä mitään ja merkkailu loppuu vain kastroinnilla. Jep. 

Siis oikeasti hän kyllä puhui ja paljon, mutta juuri mitään uutta tietoa ei tullut. Hinta oli kuitenkin huimaava. 

Kastrointi (jonka teki pari kunnaneläinlääkäriä yhteistyössä, kun kivesten löytyminen oli työlästä) lopetti merkkailun mutta toi hillittömän ruokahalun. Arkuus on ennallaan. 

Tänään sillä oli taas kauhun hetkiä, kun Lassi trimmasi heinikkoa ulkona. Peppi ei ollut millänsäkään!

Tikillä on omanlaisensa tapa maata lattialla.

2.7.21

Valkokukkaiset mutaatiot herättävät huomion luonnossa


Erikoisuudet kiehtovat ihmistä aina. Näemme sen esimerkiksi koiraroduissa. Mutta myös luonnossa tavallisesta poikkeava kiinnostaa. Kuvan valkoiset kissankellot eivät olisi ihmeellisiä, jos kaikki kissankellot olisivat valkoisia. Sinisiin tottuneena ihastelen niitä kovasti. 

Kaikkia ihmisen tekemiä erikoisuuksia en ihastele, mutta tässä on kyseessä luonnon oma mutaatio. Ainakin tietääkseni kyseessä on mutaatio. Niitä kuulemma on erityisesti sini- ja punakukkaisilla kasveilla - siis tätä valkokukkaisuutta aiheuttavaa mutaatiota. 



Luin, että Suomen lumpeet ovat alun perin olleet punaisia. Sitten on tullut mutaatio, josta on tullut hallitseva, ja nykyisin lumpeet ovat valkokukkaisia. Toisaalta punakukkaisiakin näkyy silloin tällöin. 


Nämä valkokukkaiset kissankellot kasvavat lähistöllämme. Vähän matkaa toiseen suuntaan, metsän reunassa, on maitohorsmia.


Osa on normaalisti punakukkaisia, mutta osa vuodesta toiseen valkokukkaisia. 


Valkokukkainen horsma on kaunis. Mutta jos maitohorsman kukka olisi yleensä valkoinen, ihastelisimme suuresti niitä punaisia. 

Siankärsämön vaaleanpunakukkaisia esiintymiä on lähistöllämme useampiakin. Niistä en nyt käynyt ottamassa kuvaa, vaikka tiedän paikat. 

Mitä poikkeavan värisiä kukkia sinä tiedät? 


Loppuun vielä kuva vaaleanpunakukkaisesta siankärsämöstä.
Ne eivät ole hirveän harvinaisia, mutta eivät tavallisiakaan.
Pilpalasta tiedän vain tämän yhden esiintymän. 


Kreetalaista ja virolaista kaalisalaattia ja muita herkkuja kaalista

Kaalit ovat ihan mahtavaa ruokaa. Ne ovat herkullisia, terveellisiä, monipuolisia ja kaupassa edullisia. Me emme tänä vuonna kasvattaneet...