Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2021.

Tuoretta tahtova hakee suoraan tilalta

Kuva
Jo muutamana kesänä olemme pystyttäneet tien varteen kyltit ja myyneet puutarhamme tuotteita suoraan tilalta. Jälleen lukee Rautakoskentiellä "Valkosipulia ym." ja "Tilamyynti auki".  Muutama seurue on jo käynytkin ostoksilla.  Omalta tilalta on kiva myydä. On mukavaa, kun ihmisiä käy. Olen ollut myös torilla myymässä, mutta enää en jaksa. Ihmiset eivät tule Lopen torille ostoksille; väkeä on ylipäänsä aika vähän, ja he tulevat lähinnä kuuntelemaan musiikkia, tapaamaan tuttuja ja ehkä osallistumaan tietovisaan. Minustakin on ollut ihan hauska siellä käydä muutaman kerran, mutta siinä menee kaiken kaikkiaan yli puoli päivää, eikä myyntiä ole nimeksikään, joten se saa nyt jäädä.  Hauskempaa on, kun ihmisiä käy täällä. Perustin pienen nurkan alatalon syvennykseen, mutta en juurikaan siihen kerää tuotteita. Siinä on lista, mitä kaikkea puutarhassa on, ja haen sitten ihan tuoreeltaan sitä, mitä itse kukin toivoo.  Kesäkurpitsaa on nyt kaikilla paljon. Se ei sinänsä ol

Säilöntäaika on alkanut

Kuva
Oikeastaan vuoden säilöntäaika alkaa keväällä kuusenkerkistä. Maa-artisokistakin voisi aloittaa, mutta niitä emme ole koskaan säilöneet.  Mutta varsinaista sadonkorjuu- ja säilöntäaikaa on tietysti loppukesä ja syksy. Ja koska nyt on jo 18. heinäkuuta, on armotta loppukesä. Säilömään siis!  Ensimmäisen satsin punaherukkaa hillosin jo pari päivää sitten. Tänään poimin lisää.  Lassi on kerännyt parin päivän kurkut kasvihuoneesta ja laittoi ne tänään happanemaan. Suolakurkkuja on siis tulossa. Niitä kuluu paljon, joten nämä kaksi kymmenen litran tonkkaa ovat vasta alkua. Lassi piti Lopen opistossa viime syksynä luennon hapatuksesta ja kombutsan teosta. Ihmiset pyysivät sen jälkeen myös käytännön kurssia, joskin hapattaminen oikeasti on todella helppoa, kun vain tietää miten. Syksyllä on siis tiedossa Hapatusta käytännössä -kurssi. Se pidetään maanantaina 20.9. kello 17.30 - 19.45 yhtenäiskoulun kotitalousluokassa.  Hausjärvellä puolestaan on luentotyyppinen hapatuskurssi. Täss

Kasvismakkaratestausta

Kuva
Vältän lihansyöntiä. Niinpä elämässäni on yksi suuri puute: makkara. Makkara on mainio tuote, monikäyttöinen ja herkullinen. Makkara kuuluu kesään, mutta makkara kuuluu myös talveen. Ihana, kuuma makkara pakkasessa, nam! Makkara kesäillassa joenrannan grillillä, nam!  Muuten tuttu näky meidän rannassa, mutta uutta ovat nuo makkarat. Perunaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, basilikaa ja omien kanojen munia; vaihteeksi oli mukava saada myös makkaraa.   Onneksi helpotusta on viime vuosina tullut. Pitkään ainut korvike makkaralle oli se yksi oikeasti pahanmakuinen. Ilmeisesti sen muistossa moni sanoo, että kasvismakkarat ovat pahoja. Mutta eivät ne välttämättä enää ole! Kun järjestin kylällemme ison tapahtuman, jossa oli myös grilliruokatarjoilu, ajattelin että kasvissyöjille tai lihanvälttäjillekin pitää olla vaihtoehto. Otin yhteyttä yhteen firmaan, josta sain ensin epämääräisen vastauksen ja sitten tylyn ja suorasukaisen. Eivät tahdonneet sponsoroida Vuoden kylä –tilaisu

Yhtä juhlaa - tai kolmea, osa 3: Maatilapäivä

Kuva
Kolmas juhlamme ei oikeastaan ollut juhla ollenkaan, vaan täyttä työtä. Iso tapahtuma se kuitenkin oli: se edellytti paljon etukäteisvalmisteluja ja itse päivä taas tuntui oikeastaan juhlalta. Ihania kohtaamisia, mukavia ihmisiä, tyytyväisiä asiakkaita. Kiva talkooporukkakin vielä.  Kyseessä oli siis Hämeen oma lähiruokatapahtuma Avoimet maatilat Hämeessä -päivä, johon osallistuimme nyt ensimmäistä kertaa. Pop up -ravintoloita meillä on ollut aiemminkin, mutta ei koskaan näin keskellä kesää. Pidän tapahtumien järjestämisestä ja joskus olen kuvitellut olevani hyväkin siinä. Nyt tämän tapahtuman alla taas totesin olleeni väärässä. Hermoilin ja häsläilin. Sellaisesta sähellyksestä ei tietenkään ole kellekään eikä millekään mitään hyötyä.  Mutta kun siskoni Heidi ja nuoruudenystäväni Kaarina tulivat paikalle, hermoilu väistyi. Vielä kun paikalle porhalsivat Sari ja Timo naapurista ja toinen Sari kauempaa meidän kylältä, kaikki oli hyvin ja tiesin, että asiat sujuvat.  Eivät ne kyllä olisi

Yhtä juhlaa - tai kolmea, osa 2: Pilpala, Hunsala ja Teväntö ovat Hämeen Vuoden kylät!

Kuva
Toukokuun lopulla sain puhelinsoiton Hämeen kylien kyläasiamieheltä. Kylämme oli valittu Hämeen Vuoden 2021 kyliksi!  Meidän piti järjestää tilaisuus, jossa titteli julkistettaisiin yllätysohjelmana. Kyseessä oli siis Pilpalan kolme kylää Hunsala, Pilpala ja Teväntö, jotka kuuluvat samaan koulupiiriin ja samaan kyläyhdistykseen. Olin nimityksestä innoissani, ja oli vaikea pitää salaisuutta. Onneksi edes kyläyhdistyksen hallitukselle sai kertoa asiasta.  Aloimme suunnitella kylätapahtumaa. Sisätiloihin ei mitään uskaltanut suunnitella, joten heti alkuun oli selvää, että pidetään pihajuhla ja paikkakin oli selvä: Liitontalon eli kylätalomme piha-alue.  Hämeen kylät ry. eli se taho, joka nimityksen oli tehnyt, huolehti pääosin tiedotuksesta ja heidän kauttaan oli tulossa myös tilaisuuden juhlavin puoli eli puheet. Minä suunnittelin muun ohjelman. Musiikki löytyi läheltä: Lassi soittaa kahdessa bändissä, joista toinen, Warren Woima, soittaa tällaiseen kyläjuhlaan sopivaa musiikkia. Olen ni

Yhtä juhlaa - tai kolmea, osa 1: Kirjavaa-kirjan julkkarit

Kuva
Kiireiset viikot ovat helpottaneet. Nyt on aikaa vähän kirjoittaakin. Kiireen saivat aikaan kolme erilaista suurta tapahtumaa: kirjanjulkkarit, Vuoden kylät -kylätapahtuma sekä Avoimet maatilat -päivä meillä Solstrandissa.  Kaikki kirjoittajat saivat opistolta ruusun kirjanjulkkareissa. Ruusu on yhä näin kaunis, vaikka sen saamisesta on kulunut jo lähes kaksi viikkoa!  Kirjanjulkkarit olivat tämän kuun 1. päivänä Lopen kirjaston Fallesmanni-salissa. Ei, ei siis vieläkään Makasiini-kirjan julkkareita. Nehän peruttiin, kun koronarajoitukset astuivat voimaan keväällä 2020 juuri sinä päivänä, jona Makasiinin aineisto meni painoon. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, ei julkkareita ole vieläkään pidetty. Lähes puolet kirjan painoksesta on sentään jo myyty tai lahjoitettu, onnekseni. Kirjalaatikot alakerrassa eivät enää täytä ihan puolta huonetta.  Nyt juhlittiin Kirjavaa -kirjaa. Se on kymmenen naisen yhteinen teos eli Lopen opiston kirjoittajaryhmän aikaansaannos. Kirjoituksiakin siinä tait

Pilpala on Hämeen Vuoden 2021 kylä

Kuva
Pilpalan kylät on valittu Hämeen Vuoden 2021 kyläksi! Eilen juhlimme komeasti pihajuhlassa kylätalon pihassa. Nyt sataa, mutta eilen oli lämmintä ja melko aurinkoista. Kaikki sujui hienosti. Oli musiikkia, puheita, ruokaa, kakkua, ihmisiä ja kohtaamisia.  Hämeen vuoden kylät -tittelin julkistaminen tapahtui juhlassa yllätysohjelmana. Tässä julkistaminen on jo tapahtunut, ja puheenjohtaja Marimella Röök laulaa yhdessä Petri Lindbergin kanssa.  Maininnnan myötä kylät saivat komeat tienvarsikyltit ja 500 euroa kylien markkinointiin. Kakkukahvitkin tarjottiin kaikille. Nimeämisen teki siis Hämeen kylät ry., joka on yksi Suomen Kylien jäsenyhdistyksistä. Kakkua oli tilattu 70:lle, mutta onneksi oli tehty myös kaksi varakakkua. Kaikkiaan kävijöitä juhlassa oli yli sata. Kylteissä lukee vähän hauskasti: Pilpalan kylät ry Hämeen Vuoden kylät 2021. Siis monikossa. Mutta Pilpalan kyliä tosiaan on kolme: Pilpalan lisäksi myös Hunsala ja Teväntö. Ne kuuluvat samaan koulupiiriin ja samaan kyläyhdis

Uusi koira, uudet pulmat

Kuva
Meillä on käynyt mahtava onni, kun olemme saaneet juuri Pepin meille. Onneksi netin kuvat siitä olivat huonoja ja sanalliset kuvaukset vielä kehnompia, joten kukaan ei kiinnostunut siitä ennen meitä. Senhän sanottiin olevan kovin arka. Sitä se ei ole ollenkaan! Se ei vain pitänyt kiinniottotilanteista.  Mutta kyllä tässä pieniä hankaluuksiakin on tullut. Ensinnäkin remmien pureskelu. Se on rikkonut tähän mennessä yhdet valjaat, yhden remmin ja kai kolme kaulapantaa. Hmmm. Hellelenkin jälkeinen rauha.  Sitten ruokailutilanteet. Tikin ahneus tuo omat haasteensa, mutta kyllä Peppi aika hyvin jo osaa pitää puolensa ja murisemalla ajaa Tikin pois kupiltaan. Mutta se sotku! Peppi nostaa ruokia kupistaan, kuljettaa niitä jemmaansa ja syö siellä. Siis pieniä kuivamuonapapanoitakin - se varastoi niitä  suuhunsa kuin hamsteri ja kuljettaa! En jaksaisi aina pestä lattiaa sen jäljiltä. Yleensähän se saa peuranlihaa, joka on todella rasvaista. Tänään ajattelin, e

Valkokukkaiset mutaatiot herättävät huomion luonnossa

Kuva
Erikoisuudet kiehtovat ihmistä aina. Näemme sen esimerkiksi koiraroduissa. Mutta myös luonnossa tavallisesta poikkeava kiinnostaa. Kuvan valkoiset kissankellot eivät olisi ihmeellisiä, jos kaikki kissankellot olisivat valkoisia. Sinisiin tottuneena ihastelen niitä kovasti.  Kaikkia ihmisen tekemiä erikoisuuksia en ihastele, mutta tässä on kyseessä luonnon oma mutaatio. Ainakin tietääkseni kyseessä on mutaatio. Niitä kuulemma on erityisesti sini- ja punakukkaisilla kasveilla - siis tätä valkokukkaisuutta aiheuttavaa mutaatiota.  Luin, että Suomen lumpeet ovat alun perin olleet punaisia. Sitten on tullut mutaatio, josta on tullut hallitseva, ja nykyisin lumpeet ovat valkokukkaisia. Toisaalta punakukkaisiakin näkyy silloin tällöin.  Nämä valkokukkaiset kissankellot kasvavat lähistöllämme. Vähän matkaa toiseen suuntaan, metsän reunassa, on maitohorsmia. Osa on normaalisti punakukkaisia, mutta osa vuodesta toiseen valkokukkaisia.