Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2021.

Kevättä purkeissa

Kuva
Aurinkoinen kevätpäivä. Olen hakannut jäätä pihasta, tehnyt kevätpuroja ja ostanut narsissiruukun viikoittaisella kauppakäynnillä. Eilen laitoin jo koivunoksat veteen kasvattamaan hiirenkorvia.  Metsälenkin jälkeen etäpalaveerasin kirjatyöryhmän naisten kanssa. Hanke etenee hyvin. Katsoimme yhdessä Meerin upeita tauluja kansikuvaksi.  Pöydillä ikkunoiden edessä kasvaa chiliä, tomaatteja ja yrttejä. Muiden aika ei ole vielä. Kasvu on käynnistynyt hyvin, kohta on jo alettava koulimaan.  Pääsiäinen on minulle aina ollut tärkeä juhla, kevään juhla. Nyt korona-aikana yritän kiinnittää erityistä huomiota juhlapyhiin. Suunnittelen jo kovasti pääsiäisateriaa - jonka tietysti Lassi valmistaa.  Huomenna on palmusunnuntai. Olisi varmaan jo aika hakea pajunkissojakin ja koristella oksia höyhenin. Meillä ei käy virpojia, asumme niin syrjässä. Oksatkin pitää siis tehdä itse. 

Kevättä rannassa

Kuva
Herättyäni sain katsella ikkunasta joutsenia ja isokoskeloita rannassa. Kun aamukahvin jälkeen lähdin ulos, joutsenet olivat jo siirtyneet Näkyvänlammen puolelle. Ne nousivat ilmaan, tekivät pari kierrosta lammen yllä ja katosivat sitten Tevännön suuntaan. Muiden joutsenten laulu kuului kauempaa. Mustarastas ruokaili maassa yläpihalla ja tiaiset omenapuussa ruokinnalla. Harakka nauroi ja lensi puun latvaan. Käpytikka lensi vastarannalle.En tiedä, onko tämä joutsenpari sama pariskunta, joka pesi tuossa Näyvän suosaarekkeella viime keväänä. Kurkiperhe ja joutsenperhe pesivät rinnakkain, ja niitä oli kiva seurata kiikarilla tästä työhuoneen ikkunasta.  Oikeasti en ole noista isokoskeloista varma, sen verran kaukaa ne näin. Joitain isoja sorsalintuja ne kuitenkin olivat. Taidan lintsata joogasta tänään. Piha kaipaa kevätpurojen tekoa, pakastin sulatusta ja lenkillekin pitää keretä.  Muutamasta ämpäristä ei ole isoa hyötyä, mutta tyhjentelen niitä silti. Jäiden hakkaamisessa työkaluina ovat

Kevättä ilmassa

Kuva
  Oikeasti! Kyllä kevät on jo lähellä. Maassa on vihreää vasta sammalten kohdalla pälvissä, mutta seljan silmut vihertävät jo.  Näiden kuvien kohteet ovat kuitenkin auttamatta kuolleita, vaikka ne minusta kovin kauniita ovatkin. Havupuun kauan sitten katkennut oksa, koiranputken kukinto, maitohorsman tertun jäänteet - pieniä havaintoja kävelyretken varrelta. 

Kanallisgalleriassa

Kuva
 Meidän kanalarakennuksemme on peräisin 1800-luvun puolivälistä. Se on siis ollut olemassa noin 80 vuotta ennen tätä Solstrandin päärakennusta ja muita Sinervänniemellä olevia rakennuksia. Torpaksi kutsumassamme rakennuksessa on asuttu noin sadan vuoden ajan, sen jälkeen se on ollut lähinnä varastokäytössä.   Mieltäni kiehtoi aina tuon mäkituvan menneisyys, ja lopulta sainkin selville, keitä siinä on asunut. Torppa se ei ilmeisesti ole koskaan ollut, vaan mäkitupa. Gabriel Nummela -niminen mies muutti siihen tullessaan Pilpalan sahalle töihin. Gabriel kuoli suurena nälkävuonna 1868, mutta hänen leskensä Serafia Valden olikin kiehtova persoona. Serafia eli vanhaksi. Serafia oli "jonkinlainen noita tai velho". Hänellä oli kaikkiaan 11 lasta, mutta kovin moni tuskin ehti asua tässä Sinervänniemellä.  Olen kirjoittanut Serafiasta paljon sekä faktaa että mielikuvituksella täydennettyjä novelleja. Tekstit löytyvät Makasiini-kirjastani ja osa myös kotisivuiltani, joten en tässä ala

Tikki tuli taloon

Kuva
Tikki on hoitajakoira.  Tikki syntyi espanjalaiselle maatilalle keväällä 2017. Veljeksiä oli ainakin viisi, tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Ennen kuin maatilan isäntä ehti tappaa pennut, joku kävi hakemassa ne löytöeläintarhalle.  Veljekset saivat varttua keskenään, ja joukkoon tuli mukaan ainakin yksi samanikäinen, jackrussell-tyyppinen pentu lisää. Yksi kerrallaan ne saivat kodin. Osa päätyi Suomeen, osa kai Britanniaan ja joku jäi Espanjaan.  Viimeiseksi jäi Stitch, kivesvikainen ja purentavikainen poika. Se tuli sitten meille noin puolivuotiaana. Nimeksi tuli luontevasti Tikki, suora käännös Stitchistä. Tikki on suuhunsopiva nimi ja sointuu yhteen Tinkan kanssa.  Pennut ovat ulkonäöltään melko samanlaisia, siis nämä jotka oikeasti ovat veljeksiä. Ulkoisesti ne ovat ratonero bodegueroja eli andalusianrottakoiria, mutta ainakin Tikiltä puuttuu valitettavasti kokonaan kiinnostus rottia kohtaan. Sillä ei oikeastaan ole riistaviettiä ollenkaan, mikä on kyllä iso harmi. Meillä kun on kano

Tinkan tarina

Kuva
Tinka on nykyisistä koiristamme se vanhempi. Meillä on aina ollut koiria, niin kauan kuin olemme asuneet Solstrandissa. Tutustuin Lassiin vuonna 2005, ja silloin hänellä oli musta narttu Luna, minulla valkoinen pieni uros Kirppu. Luna oli sekoitus karjalankarhukoiraa ja kultaista noutajaa, Kirppu oli katukoira Tallinnasta. Yhdessä hankimme kolmanneksi Oliverin, parivuotiaan skotlanninhirvikoiran. Näistä kolmesta Luna kuoli ensin, 17-vuotiaana. Sitten oli Kirpun aika täynnä, se eli 16-vuotiaaksi. Oliverkin eli poikkeuksellisen vanhaksi. Joidenkin tietojen mukaan skottiuroksen keskimääräinen elinikä olisi seitsemän vuotta, Oliver eli yli yksitoista. Mutta oli se jo niveliltään raihnainen lopussa.  Mutta Tinka.  Tinka eli Timppa eli Tinkerbell syntyi jossain päin Espanjaa ja eli pentuetovereidensa kanssa ensimmäiset ajat auton peräkontissa. Siitä se päätyi eläinsuojelutyötä tekevälle naiselle, joka eli suurella tilalla hevosten ja 70 koiran kanssa. Koirille etsittiin koteja, ne eivät suin

Melontakauden muistoissa

Kuva
  Päivän viidennen etäpalaverin jälkeen lössähdin eilisiltana sohvalle ja huomasin, että televisiosta tulee Fillaripäiväkirja. En olekaan ennen tullut sitä katsoneeksi. Nyt fillari kulki vesillä – tässä meidän lähistöllä! Jäin siis seuraamaan, mihin matka vie. Ja kyllä, meidän rantaanhan se toi. Kas. Viereinen kuva ei ole ohjelmasta, vaan meidän kanoottiretkeltämme viime kesältä. Olemme saapumassa kotirantaan, samaan kohtaan, missä Halttusen Jaska eilen televisiossa rantautui.  Vappupiknik Yli-Myllyn suojelualueella on meille tullut jo perinteeksi. Jos lapsia ei ole mukana, voimme kohottaa kuohuviinitkin. Ohjelma oli tehty vappuna, jos oikein kuulin. En tiedä oliko se tehty viime vuoden vappuna vai aiemmin, mutta todennäköisesti olemme olleet tuolloin Yli-Myllyn suojelualueella. Meillä on vappuperinteenä käydä piknikillä Yli-Myllyllä. Muuten olisimme varmaankin tavanneet Halttusen Jaskan hänen tullessaan pihaamme. Tämä ei ollut yhtä suuri yllätys kuin se, kun vuosia sitten luin

Runo runosta

Kuva
  Kerroin aiemmassa postauksessani käyneeni muissakin kirjoittajapiireissä kuin Lopen opiston ryhmässä. Äsken osui käsiini runo, jonka olen tehnyt harjoitustyönä yhdessä niistä. Tehtävänä oli kirjoittaa "vastaus" runoilijalle mukaillen hänen runonsa tyyliä.  Valitsin Finlandia-palkitun Sirkka Turkan runoista yhden ja kirjoitin omani sen perään. Tässä:    Sirkka Turkka: Sinun jalkasi, joista ei koskaan tiedä                           minne ne ovat menossa. hymyn kannattelemat poskipääsi.                           särkyneet silmäsi. Itku tulee auttamatta, sade,                           tulee kuin tauti tai talvisota. Itku, joka itkee itseään,   koska se on absurdi eikä                                osaa elää. Niin kuin tämä tauti, joka ei ymmärrä kuolla.                           Mutta sade, etkö tiennyt,                             kun se satoi silmiisi,                                se rakasti sinua.   ***** Oma runoni (vastaus Sirkka Turkan

Mustikkapensaat suojaan jäniksiltä

Kuva
Aurinko nousee Liitontalon takaa.  Pakkasaamu.  Onneksi eilen teimme lumityöt, eikä piha ole nyt jäinen. Kävelylle lähtiessä pitää kuitenkin laittaa nastakengät jalkaan, sillä Sinervänpolun rinne oli ainakin eilen kirkkaassa jäässä. Jänis oli jälleen käynyt kasvimaalla. Eilen saimme viimein mustikkapensaat suojattua kanaverkolla. Jänikset saavat luvan löytää ruokansa muualta, me tahdomme kesällä mustikoita omista pensaista. Pensaita on kuusi, eivätkä ne vielä kertaakaan ole ehtineet tuottaa marjoja kuin maistiaisiksi. Nyt siis suojasimme ne metalliverkolla, jonka kiinnitimme kukkatuilla.  Verkkoa ei riittänyt viimeiselle pensaalle, joten otin ratkaisuksi ison, muovisen pyykkikorin. Se on vanha, peruja luultavasti siltä ajalta, kun Solstrand oli vielä leirikeskus, ja sitä on käytetty viime vuodet heinien säilömiseen kanalan eteisessä. Heinät oli jo heitetty kanalaan talven mittaan, joten kori jouti vaihteeksi muuhun käyttöön. Onneksi muovisaavi on vaalea, joten se ei ole paha ulkonäköha

Lumentuloa ja viisaita naisia

Kuva
Taas tulee lunta! Lassi on jo käynyt lumitöissä, mutta lisää tulee koko ajan. Pikkulintuja on vähemmän kuin ennen, mutta tänään sentään oli pieni parvi tiaisia ruokinnalla.  Eilisilta oli koirille kauhua. Ulkona oli yhtäkkiä mieletön puhuri ja tuisku, juuri silloin kun päästin koirat iltapissalle. Pian sen jälkeen menivät sähköt poikki. Harkitsin jäämistä nukkumaan sohvalle pelokkaita koiria rauhoittaakseni, mutta menimme sittenkin normaalisti yläkertaan. Kun sähköt palasivat, koirat alkoivat haukkua. Mikähän siinä on, että sähköjen räpsiminen niin koiria pelottaa?  Eilen oli viikon yhdeksäs videopalaveri. Suunnittelimme yhdessä pientä julkaisua kirjoittajapiirimme teksteistä. Porukka on hieno: kolme viisasta naista (minä pöljänä neljäntenä). Hämmästelen ja ihastelen noita elämää nähneitä naisia. He ovat olleet jo vuosia eläkkeellä, mutta hetkessä he ottavat haltuunsa uudet tietokoneohjelmat. Jitsi-videopalaveriohjelmakin oli heille uusi - osa heistä ei ollut ennen ollut ylipäänsäkään

Läksyä ja tuntiharjoittelua

Kuva
Olen useita vuosia ollut mukana kirjoittajapiirissä täällä Lopella. Välillä olen kokeillut muitakin kirjoittajaryhmiä, mutta mikään ei ole vetänyt vertoja Lopen ryhmälle.  Olen itsekin Lopen opiston tuntiopettaja, joten ryhmiin osallistuminen on luontevaa. Taidan olla kansalaisopistotyyppiä, opiskelen monissa eri ryhmissä tai osallistun niihin muuten. Käyn joogassa, muissa hyvinvointiryhmissä ja luennoilla. Pisimpään ja ahkerimmin olen osallistunut Outi Uotilan vetämään kirjoittajaryhmään.  Ryhmän jäsenistä on tullut ystäväporukka ja kurssi-illoista tapaamisia, jossa itketään ja nauretaan, puhutaan asiaa ja muistellaan kunkin omia, ainutlaatuisia elämiä. Outin antamat tehtävät ovat usein liittyneet osanottajien omaan henkilöhistoriaan, aika harvoin tehtävät ovat mitään teknisiä harjoituksia.  Eilen oli jälleen kokoontuminen, etänä tottakai. Se oli itselleni tämän viikon kahdeksas etäyhteystapaaminen, mutta hyvin jaksoin. Outi oli antanut meille etukäteen kaksi tehtävää valittavaksi. Us