Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2021.

Kreetalaista ja virolaista kaalisalaattia ja muita herkkuja kaalista

Kuva
Kaalit ovat ihan mahtavaa ruokaa. Ne ovat herkullisia, terveellisiä, monipuolisia ja kaupassa edullisia. Me emme tänä vuonna kasvattaneet keräkaaleja, emme myöskään kukka- tai parsakaalia. Niissä kun on omat hankaluutensa ja työläytensä. Niinpä kaalin syönti on nyt jäänyt harmillisen vähiin. Mieli kyllä tekisi kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä, hapankaalia, kaalikeittoa... Moni vierastaa kaalia ihan vain sen hajun takia. Miten lapsellista! On sitten tietysti niitäkin, jotka saavat vatsavaivoja kaalista. Tiettävästi valmistustapa kuitenkin vaikuttaa siihen, en tiedä auttavatko niksit kaikille.  Hapankaali ainakin on huipputerveellistä. Hapatetussa kaalissa on muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi arvokkaita maitohappobakteereja. Ne nimenomaan ovat tärkeitä suolistolle ja sitä kautta aivoillekin, sen tiedetään.  Lehtikaalia meillä sentään on. Se on mainio kasvi, kun sitä voi hyvin ottaa pikku hiljaa ja kaivaa vielä lumen altakin. Syömme sitä päivittäin. Keräkaalista saa aivan ihastut

Chilin säilöntä

Kuva
Chilin määrä kasvihuoneessamme tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Osa chileistä kasvaa myös avomaalla. Tänä vuonna kasvatuksessa oli viittä eri lajiketta, kahta punaista, yhtä oranssia ja yhtä keltaista. Isoja Hungarian Yellow Hot Waxeja tuli sen verran vähän, että niiden säilönnästä ei tarvinnut huolehtia, joskin osa niistä on Liekkiö-hillokkeissamme. Eilen saimme viimein säilöttyä Lemon Dropit etikkaan.  Lemon Dropia purkissa. Lajikkeiden nimet tosiaankin kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, vaikka lajinnimet kirjoitetaan tietysti pienellä.  Chilisäilykkeen ohje Purkitus on helpointa, jos chilit pilkotaan pätkiksi. Se on myös käytössä kätevintä, joskin kokonaisena purkitetut chilit voivat olla kauniita.  Liemi: etikkaa ja vettä suhteessa 2:1 sekä hieman sokeria ja suolaa Lientä tarvitaan sen verran, että chilit on helppo kiehauttaa kattilassa ja että liemi peittää chilinpalat purkissa. Monissa ohjeissa ehdotetaan liemeen erilaisia mausteita. Me emme pidä ylimääräisiä mausteita mitenk

Ohjeita itselleni

Kuva
Minulla on isoja vihkoja, joihin kirjoittelen tekstejä tai muistiinpanoja. Silloin tällöin törmään niistä yhteen, jonka alkusivuille olen kirjoittanut ohjeita itselleni.  En enää muista, millaisessa tilanteessa olen ne kirjoittanut.  Selvästikin jokin on kuohuttanut mieltäni tai olen ollut ylipäänsä stressaantunut. Luen ohjeet kiltisti yhä uudelleen.  Minusta ne toimivat silloinkin, kun asiat ovat ihan hyvin.  Kirjoitan tuon tekstini nyt tähän ihan julkisesti.  Sekä tekstin "minä" että "sinä" ovat minä itse, eli puhuttelen siinä itseäni, en muita.  (Käyttämäni fontti vastaa suunnilleen sitä tekstauskäsialaa, jolla olen tekstin aikoinaan kirjoittanut.)    Ohjeita itselleni Minulla on kaikki hyvin. Minun elämäni olisi voinut mennä täysin pieleen  tai olisin voinut kuolla jo kauan sitten.  Niin ei käynyt, joten on kaikki syyt olla onnellinen. Typeryksiä on maailma puolillaan. Et pysty muuttamaan heitä kaikkia.  Oman tuttavapiirisi typerykset eivät saa maailman

Kausivalot - ehkä hetkeksi

Kuva
Olemme onnekkaita saadessamme asua maalla ilman katuvaloja.  En kaupungissa asuessa juuri koskaan katsellut tähtiä ja kuu oli minulle vain möllykkä taivaalla. En edes tajunnut, että se todellakin valaisee niin, että sen valossa pystyy mainiosti kulkemaan. Tietysti se edellyttää keinovalojen puuttumista.  Pimeys kuuluu asiaan talvikaudella. Lassi osaa kulkea pimeässäkin, minä sentään käytän pimeällä taskulamppua tai otsalamppua. Ei tulisi mieleenkään vaatia kylälle valoja siksi, että ehkä joskus kävelen maantietä koiran kanssa. Harva siellä pimeällä kävelee, ja autoissahan on valot. Sille, joka ei uskalla kävellä pimeässä, on nykyisin tarjolla hyviä otsalamppuja. Miksi valojen pitäisi palaa koko ajan tienvarressa?  Tällä viikolla oli kuutamo. Kävin Pepin kanssa kävelyllä metsässä - osan matkaa maantielläkin - ja palatessa ihastelin kuutamoa meidän sillalta. Se teki kuunsillan kosken veteen. Otin kuvan.  Liiketunnistimet ovat käteviä. Liiketunnistimella varustetut valot meillä on au

Onko blogin pitämisessä mieltä?

Kuva
Havahduin miettimään, miksi oikein kirjoitan tätä blogia. Onko tässä mitään järkeä? Lassi kysyi, montako tekstiä olen blogiini tehnyt. Hän itse arveli, että varmaan viisikymmentä. Vähän meni pieleen: olen kirjoittanut niitä yli sata. Aloitin viime keväänä, eli runsaan puoli vuotta olen tätä pitänyt. Voisi kai sitä aikansa toisinkin käyttää.  Onko tästä ollut mitään hyötyä? No ei kai. Yhtään uutta asiakasta emme varmaankaan tämän ansiosta ole saaneet saati että minulle olisi tarjottu jotain "kaupallista yhteistyötä". Mutta en sellaista odottanutkaan, kun tähän ryhdyin. Miksi sitten ryhdyin? Halusin kirjoittaa enemmän kuin vain lyhyitä Facebook-päivityksiä. Facebookista päivitykset katoavat pian historiaan, ja lisäksi halusin kirjoittaa pidemmästi. Silti haluan tuntea olevani yhteydessä ihmisiin kirjoittaessani. Itselleni kirjoitan joskus myös, mutta se on ihan eri juttu. Joskus omat pohdinnat ja blogipäivitykset kohtaavat (kuten oikeastaan nytkin), mutta useimmiten

Porkkanapiirakkaa, nam!

Kuva
Eilinen ateriamme oli porkkanapiirakka. Minä söin kyllä myös kaura-tomaatti-pastaa jääkaapista, mutta Lassi ei eilen laittanut muuta ruokaa kuin tämän piirakan. Onneksi sitä jäi tällekin päivälle.  Porkkanapiirakasta voi tehdä tosi mehevän ja ruokaisan ja laittaa siihen porkkanan lisäksi vähän vaikka mitä, mutta me tahdoimme nyt tehdä tällaisen pelkistetyn version. Ihan vegaaninen tämä ei kuitenkaan ollut, sillä Lassi käytti pohjassa voita ja päällä vähän juustoakin. Ne kuitenkin voisi hyvin vaihtaa vegaanisiksi.  Pilkkominen näissä on se suurin työ. Tässä pannulle on menossa sipuli, valkosipuli ja chili.  Porkkanapiirakkamme resepti: Pohja: 125 g voita tai margariinia 3 dl leivontakarkeita luomuvehnäjauhoja 2 rkl kylmää vettä Voi tai margariini nypitään jauhojen sekaan ja kylmä vesi lisätään lopuksi. Taikinasta tulee murenevaa ja kuivaa, ja se taputellaan 26 cm:n piirakkavuoan pohjalle ohueksi kerrokseksi. Sen voi laittaa jääkaappiin odottamaan täytteen valmist

Pihkavoide parantaa haavat

Kuva
Lopen Syrjä-seurasta ja Syrjän talon remontista olen kirjoittanut blogissani aiemmin. Remontti etenee pikku hiljaa, Lassi korjaa ikkunoita, talkoita pyritään järjestämään ja ammattilaisia löytämään erilaisiin taitoa vaativiin puuhiin. Rahaa se vain nielee! Syrjä-seuran hyväksi myytävissä pihkavoiteissa mehiläisvahakin on Erja Noroviidan omien mehiläisten tuottamaa. Puheenjohtajamme Erja Noroviita on nyt tehnyt ihan huipputuotteita, kuusenpihkavoiteita, ja myymme niitä Syrjän remontin hyväksi. Näitä on kiva myydä, kun tietää tuotteen olevan oikeasti hyvä ja tarpeellinen, ja tuotoilla tuetaan monipuolista kulttuuritoimintaa: arvokasta on sekä vanhan talonpoikaistalon kunnostus jo sinänsä että lisäksi paikan saaminen monenlaisten kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Onpa paikkaan suunnitteilla jopa museo! Museon teemana olisi kaupunkilaisten kesänvietto maalla 1800-1900-luvuilla. Toivottavasti se toteutuu, ainakin aineistoa on jo kerätty ja tallennettu. Pihkavoiteen tuntee moni, mutta on

Tatti-kasvispaistos

Kuva
Syksy on uuniruokien aikaa. Mekin olemme innostuneet yhä useammin tekemään ruokaa uunissa.  Tällä kertaa teimme juurespaistosta, jossa lähes pääosassa oli purjosipuli. Sitä kun meillä nyt tänä vuonna on runsain mitoin.  Tällaisen uuniruuanhan voi tehdä lähes mistä vain juureksista ja kasviksista, ihan oman maun ja tilanteen mukaan. Siksi en taaskaan tahdo antaa täsmällistä reseptiä.  Suurin työ näissä uuniruoissa on pilkkomisessa. siinäkin voi harrastaa omaa luovuutta - olisi ollut hauskaa, jos nuo porkkanat olisivat olleet ohuina siivuina kuten perunakin. Pienet porkkanakuutiot jotenkin tuovat mieleen vain kaupan juurespakasteet.  Kuivatut sienet sopivat tällaisiin uuniruokiin mainiosti. Ne imevät itseensä nestettä ja hautuvat herkullisiksi.  Mutta myönnän: Tässäkin uuniruoassamme on peuraa. Se ei olisi välttämätöntä, mutta meillä nyt sitä on. Myös liemi on peuran liha-luulientä. Keitämme siis metsästäjiltä saatuja roippeita, ja osa lihoista menee koirille, osa meille ihmi

Kekrin kuvia

Kuva
Kekriaika on mieltäni kiehtovaa aikaa. Pidän syksystä, mutta erityisesti alkusyksystä. Marraskuussa on pimeää ja sää kylmenee, mutta siinäkin on oma viehätyksensä. Pitkään ei kekristä Suomessa puhuttu juuri mitään. Viime vuosina on noussut uudelleen puheeksi tämä vanha suomalainen juhla-aika. Eilen asiasta puhuttiin televisiossakin. Kerrottiin, että vielä 1950-luvulla kaupunkilaistuneet matkustivat kotiseuduilleen maalle kekriä juhlimaan. Olikohan se tosiaan yleistä?  Itse olen jollain lailla viettänyt kekriä jo vuosikymmenet. En ole innostunut Halloweenista, se kuuluu tietysti Amerikkaan, mutta minulle se tuntuu vieraalta enkä tiedä, miksi sitä pitäisi täällä juhlia. Kouluhan sen on tänne levittänyt. Koska kielenopetukseen kuuluu myös kulttuuriin tutustuminen, pidän itsekin Halloween-aiheisia englannintunteja.  Mutta meillä suomalaisillahan on jo ennestään marraskuun juhla, oma kekrimme. Opiskeluaikanani 1990-luvun alussa järjestimme Kajaanin Normaalikoululle kekriaiheisen juhlan,

Pakkasaamu Solstrandissa

Kuva
Tällaiset huurteiset pakkasaamut inspiroivat minua kuvaamaan. Mieleni tekisi yhä uudelleen kuvata poimulehtiä, joiden reunat ovat huurteessa, heinien ihastuttavia valkotähkiä, valkeanvihreänkirjavaa sammalta, monenlaisia mehikasveja... Mutta tuntuu, että kaikki kuvat on jo moneen kertaan otettu.  Peppiä en kuitenkaan ole koskaan ennen kuvannut pakkasaamuna. Tämä on Pepin ensimmäinen talventulo Suomessa.  Tämän kasvin saa tunnistaa. Itsekään en ole sataprosenttisen varma siitä, mikä tuo on.  Tälle kohdalle yritimme joitakin vuosia tehdä ketoa, mutta luovutimme. Antaa sen rehevöityä, kasvakoon rauhassa tuokin rinne.  Sarjakukkaisten kukinnot ovat kestokohde valokuvauksessa. 

Lassin terveysaamiainen

Kuva
  Lassilla on ihan oma tapansa aloittaa aamu. Ensin hän juo vettä, sitten laittaa teen hautumaan. Kauan teenjuonnin jälkeen hän lähtee hakemaan puutarhasta tuoreet vihreät edellisenä iltana muhimaan laittamaansa ruokaan.  Tähän aikaan vuodesta nuo vihreät ovat vain mangoldia ja lehtikaalia. Muut ainekset löytyvät kellarista tai jääkaapista. Esimerkiksi pihlajanmarjat ovat säilöttyjä ja kesäkurpitsat ovat olleet kellarin hyllyllä jo pitkään.  Reseptin antaminen Lassin aamiaiskulholle on hieman hankalaa, sillä koostumus vaihtelee vuodenajan ja tilanteen mukaan. Tässä kuitenkin perusohje: Lassin aamiaiskulho, annos yhdelle 200 g kokonaisia tattarisuurimoita 1-2 valkosipulinkynttä 1 chilipalko pellavansiemeniä vettä hapatettua kurkkua jotain maitohappolientä, esimerkiksi hapankurkkujen lientä tai hapankaalia Nämä pienitään ja sekoitetaan kulhoon. Jätetään likoamaan kannen alle yöksi. Aamulla lisätään: n. 100 g paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa