Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2022.

Kauralesepuuro on nam!

Kuva
Miksei kukaan ole kertonut, että kauraleseistä voi keittää puuroa?  Leseethän ovat viljan ulointa kerrosta. Nuorena jo opin, että niitä voi käyttää terveellisenä lisukkeena esimerkiksi viilin tai jugurtin päällä. Mutta niistähän voi keittää puuroakin! Ne sopivat myös hienosti muiden puurojen sekaan, esimerkiksi mannapuuroon tai vispipuuroon (jotka ovat oikeastaan sama asia). Olen aivan ihastunut kauralesepuuroon. Keitän sen yleensä kauramaitoon, mutta olen kokeillut keittää sen myös mantelimaitoon, ja täytyy myöntää, että se oli, jos mahdollista, vieläkin parempaa! Mutta koska suosin kotimaista, käytän silti yleensä kauramaitoa. Tosin manteleita ja pähkinöitäkin pitäisi ihmisen syödä, vaikkeivät ne juuri Suomessa kasvakaan. Puurojen kanssa syön yleensä banaania ja marjoja. Tällä kertaa (kuvassa) päällä oli survottua puolukkaa sekä mansikka- ja vadelmahilloja.  Yksi kauralesepuuron etuja on, että se ei paakkuunnu keitettäessä. Puuron teko leseistä ei siis ole ollenkaan niin

Kanakurssille viidellä eurolla

Kuva
Olen pitänyt viime vuosina muutamia kanakursseja Lopen ja Hausjärven opistolla. Huhtikuun 13. päivä pidän näillä näkymin viimeisen kanaillan Lopella. Oikeastaan ei ole kyseessä kurssi vaan luento. Kolmen oppitunnin ajan näytän kuvia ja kerron kotikanalan pidosta. Luennolle mahtuu vielä, hinta on viisi euroa. Aiheina ovat muun muassa kanojen rodut, sairaudet ja perustarpeet, kanalan sisustus, kanojen ruokinta sekä kanojen pidon viranomaismääräykset. Kanojen käyttäytymisestäkin ehdin vähän kertoa. Jos kurssi kiinnostaa, käy ilmoittautumassa joko verkkopalvelussa https://www.opistopalvelut.fi/loppi / tai puhelimitse p. 019 758 6032 ja p. 019 758 6770 Kurssi pidetään Lopen kunnan valtuustosalissa.

Kirjani saa viimein oman illan

Kuva
Muutama vuosi sitten päätin koota mielestäni kiinnostavimpia tekstejäni yhteen ja julkaista ne talteen. Mukaan halusin pian myös valikoidun joukon valokuvistani, joita on kertynyt tuhansia. Ajattelin ottaa tästä kokoelmasta muutaman kymmenen kirjan painoksen, jotta kaveritkin saisivat omansa. Ymmärsin kuitenkin, että kirjalla on oltava ammattitaitoinen taittaja. Olen tehnyt valokuvakirjoja ja niihin taitoni riittävät, mutta nyt tahdoin parempaa. Onneksi graafikkoystävälläni Anitta Kainulaisella oli pieni hetki töittensä välissä, jolloin hän ehti ryhtyä hommiin. Arvelimme muutaman kuukauden riittävän työhön, kun minä aloitan jo etukäteen ja pidämme molemmat kiirettä. Anittan mukaantulo tietysti muutti kaiken. Eihän hänelle riitä mikään häthätää kokoon kyhätty. Olin ensin koonnut tekstit ja kuvat kuukausittain yhteen – minäkö vai hänkö keksi siihen vuodenkierto-asetelman? Jo siinä vaiheessa huomasin, että tekstejä tarvitaan lisää ja tein niitä. Kun Anitta ryhtyi taittotyöhön, luulin minu

Erjan ihana lanttusoppa

Kuva
 Olen usein saanut syödäkseni ystäväni Erja Noroviidan valmistamaa herkullista ruokaa. Siksi yllätyin, kun hän kertoi, ettei ollenkaan harrasta ruoanlaittoa. Etenkin mökillään hän kuulemma yleensä syö vain "jotain".  Tänä keväänä pääsin viimein tutustumaan tuohon viehättävään pikku mökkiin, josta olin kuullut niin usein. Oli tarkoitus käydä hiihtämässä, mutta sen sijaan kävimme vain pienellä kävelyllä jäällä ja rannassa. Lopun ajan istuimme kaksin pikku tuvassa ja juttelimme. Silloin sain elämäni ensimmäisen kerran syödäkseni lanttusoppaa. Mikä herkku! Mitään varsinaista reseptiä Erjalla ei kuulemma ruokaansa ollut. Hän oli vain tehnyt sen; se oli keino saada jotain syödäkseen.  Minä nyt kirjaan tuon "reseptin" ylös muistiin ja suosittelen tätä soppaa muillekin. Helpompaa keittoa ei voi olla - toki sen voi myös valmistaa alusta asti itse ja käyttää siihen enemmän aikaa. Tässä siis kaksi versiota keitosta, olkaa hyvä! Erjan superhelppo lanttusoppa Paketti lanttusoset

Parittomien sukkien arvoitus

Kuva
Parittomat sukat ovat ikuisuusaihe. Luulisi, että ongelma olisi pieni, mutta aina siitä riittää puhuttavaa. Olin järkyttynyt, kun fiksuna pitämäni nainen kirjoitti Facebookissa, että jos sukalta katoaa pari, sen voi heittää pois. Ei niitä kuulemma jaksa säästää.  En lakkaa hämmästelemästä ihmisten jaksamisen jakautumista. Jaksetaan hyvin tehdä tarpeettomia tai jopa haitallisia asioita - sellaisia kuin esimerkiksi suihkussa käyminen aamuin illoin - mutta ei jakseta pitää parittomille sukille omaa laatikkoa, josta aina silloin tällöin voi yhdistellä parit.  Ajatus sukkia syövästä pesukoneesta on tietysti hauska, mutta eihän sitä kukaan tosissaan ota. Jokainen järkevä ihminen tietää, että vaikka puhtaiden pyykkien joukosta löytyisi vain sukkaparin toinen puolisko, ei se toinen ole poistunut maailmasta. Ennemmin tai myöhemmin se löytyy jostain lahkeesta, tyynyliinan sisältä tai likapyykkikorista.  Jos sitä toista sukkaa sitten ei löytyisikään - vaikkapa vuoden tai parin sisällä

Kannustan kuivaamiseen!

Kuva
Kuivaaminen on yllättävän tuntematon säilöntäkeino monelle. Kuivattuna ruoka-aineet kuitenkin säilyvät ilman sähköä ilmaiseksi ja lähes rajattoman pitkään. Etuna verrattuna pakastamiseen on ekologisuuden ohella useita muitakin: kuivatuotteet menevät hyvin pieneen tilaan, ovat kevyitä (vaikkapa retkellä) ja niitä voi käyttää juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee (eikä ottaa koko rasiaa pakastimesta kerralla). Säilytys ei vaadi mitään erityistä tilaa, ne voivat olla ruokakaapissa, keittiön hyllyllä näkyvissä tai kellarissa (kosteassa kellarissa toki ilmatiiviissä astiassa).  Lupasin kertoa kokemuksiani ja ajatuksiani kuivattamisesta ja kuivana säilyttämisestä. Tämä on nyt aivan pieni ja pikainen katsaus aiheeseen.  Kuivaaminen sopii yllättävän monien ruoka-aineiden säilytykseen. Parhaiten tunnetaan varmaan kuivasienet, mutta kuivattuna voi säilöä myös juureksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, jopa lihaa.  Ranskalainen ystävämme Mickael sai viedä tuliaisina kuivattuja herkkutatteja

Kriisipohdintoja kevätpäiväntasauksen aikaan

Kuva
Aamukahvipöydässä luin viikkolehdestä Jouni Tuomiston tekstin, josta olin erittäin samaa mieltä. Jouni Tuomisto on THL:n tutkimusjohtaja Kuopiosta. Lainaan hänen kirjoitustaan nyt tähän.  Hän toteaa aluksi sen minkä tiedämme: muun muassa Ukrainan sodan seurauksena energian ja öljytuotteiden hinta on noussut, lannoitteista ja sen kautta ruuasta on tulossa pulaa, inflaatio kiihtyy. Valtioita hätyytellään toimiin näiden vaikutusten estämiseksi, mutta Tuomiston mukaan se olisi virhe. Siis se, että valtio nyt peittelisi asiat niin, että todellisia muutoksia ei tarvitsisi tehdä.  "Putinin koplan toimet ja muun maailman vastatoimet ovat nostaneet sellaisten asioiden hintoja, joista riippuvuutta meidän olisi joka tapauksessa pitänyt vähentää, mutta oma kivunsieto ei ole tähän mennessä riittänyt", kirjoittaa hän. Juuri niin se on! Tuomisto muistuttaa, että ilmastokriisi ja luontokato ovat koko ajan olemassa ja pahenevat edelleen, vaikka niistä ei nyt muiden kriisien takia yhtä paljon

Energia ja sen säästö mielessä

Kuva
Energia mietityttää. Sähkön hinta, ylipäänsä sen saaminen, polttoaine. Lämpö, valo, öljy ja bensa. Miten meidän käy? Olen miettinyt myös sitä, miksi itselleni energian säästäminen on aina ollut itsestäänselvyys. Toisaalta säästäminen kaikessa on ollut olennaista minulle aina. Välillä olen naureskellut sille, että olen vain pihi, nuuka ja saita, mutta oikeasti ajattelen, että kaikkien pitäisi olla. Ennen se on ollutkin pakon sanelema juttu, mutta vaikka jotain olisi halvalla saatavissa, niin pakkoko sitä on silti tuhlata?  Vasta tänään muistin, että ollessani vasta toisella kymmenellä Suomessa oli energiakriisi. Kaikkialla opetettiin ja neuvottiin energian säästämiseen. Eikä se jäänyt siihen: säästämiseen asetettiin myös pakkotoimia. Niin vain oli.  Ehkä tuon ajan toimet jäivät pysyvästi mieleen. Itsestäänselvyyksiksi tuli sisälämpötilan alhaisena pitäminen, nopea tuuletus, auton sammutus heti pysähtyessä, turhan autoilun lopettaminen ja monet muut toimet käytännön arjessa.

Taimia tarjolla

Kuva
Nyt meillä on ensimmäiset taimet koulittu. Ylijäämää tuli jälleen.   Taimikasvatuksessa tulee aina ylimääräisiä taimia, joiden pois heittäminen tuottaa minulle suuria vaikeuksia. Nyt olisi siis pieniä, koulintavaiheessa olevia taimia tarjolla vaikkapa työkavereille tai naapureille. Sen kauempaa niitä ei kannata lähteä hakemaan tai viemään.  Osa taimista on jo koulittu isompiin ruukkuihin. Tarjolla olisi tässä vaiheessa silopersiljaa, timjamia ja kahta lajiketta chilejä. Koulinta jää noutajalle.  Myöhemmin, kun taimet ovat koulittuja ja isoja, myymme niistä osan. Tässä vaiheessa nuo pikkutaimet saa ihan ilmaiseksi. Alkukuvassa näkyvä musta laatikko saattoi herättää ihmetystä, syystäkin. Se on meidän uusi kasvihuoneemme! Se tuli eilen Postin kuljetuksella Virosta. Se painaa 250 kg ja pystytettynä se on pinta-alaltaan 32 neliötä. Vanha kasvihuone jää vielä käyttöön ainakin täksi kesäksi.  Kerron myöhemmin uuden kasvihuoneen pystytyksestä ja sen alle tul

Vuokraaminen on hyvä vaihtoehto laitteen ostolle

Kuva
Ei ole järkevää, että jokainen hankkii itselleen laitteen, jota tarvitaan kuitenkin vain silloin tällöin. Silti meille on vuosien varrella kertynyt useita tällaisia laitteita. Joskus olemme ehdottaneet yhteishankintaa naapureiden kanssa, mutta se on aina jäänyt.  Jokaista laitettamme on joskus tarvittu ja se on sitten hankittu, mutta ensitarpeen jälkeen uutta käyttöä on ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan.  Koirataloudessa kuivahöyrypesuri on tullut tarpeeseen. Lämpökameran vuokraamista muille olen ajatellut usein. Lämpökamerasta on ollut itsellemme täällä Solstrandissa iso hyöty ja Lassi edelleen silloin tällöin etsii sen avulla vuotokohtia ja seuraa patterien toimintaa. Suurimman osan ajasta se on silti käyttämättömänä. Lämpövuotopaikkojen tutkiminen talossa on ensiarvoisen tärkeää energian säästämiseksi, joten mielellämme vuokraisimme laitetta muillekin ihan yleisen edun vuoksi.  Mutta eihän kukaan tiedä, että meiltä voisi sellaista lainata, ellemme siitä kerro. Nyt ajattelin viime

Joutsenet ovat saapuneet

Kuva
On upeaa saada seurata vesilintujen elämää ihan omassa rannassa.  Viime viikonloppuna tulivat joutsenet. Pariskunta ruokaili rauhassa koskikaran seurassa. Pian joukkoon yritti liittyä kolmas joutsen, mutta pariskunta näytti sille, että he ovat vakiintunut pari, eikä kolmatta pyörää tarvita. Kolmatta ei siis ajettu pois, vaan sille vain näytettiin, että täällä ollaan jo ja meillä on omat kevättouhumme.  Pariskunta ei kuitenkaan jäänyt meidän lammelle ainakaan vielä.  Jonnekin ne olivat lähteneet ja alkuviikolla joutsenia olikin kymmenen.  Suurin osa näistä kymmenestä oli tummasävyisiä, siis viime vuoden poikasia.  Meidän lammellahan on pesinyt nyt useana vuonna joutsenia. Viime vuonna poikasia oli - jos nyt ihan oikeassa olen - seitsemän. Ne vain lähtivät kovin nopeasti kuoriutumisen jälkeen ja kuljeksivat siis eri puolilla kylää, lähinnä pelloilla. Facebookissa oli video niiden tienylittämisestäkin.  On vaikea sanoa, miten niiden muutto, talvehti

Suuntana omavaraisuus 3: Omavaraisuuden kasvattaminen

Kuva
Maaliskuun Suuntana omavaraisuus -blogipäivitysten aiheeksi sovittiin nopealla varoitusajalla omavaraisuuden kasvattaminen. Aihe on tärkeä; syitä sen ajankohtaisuuteen ja merkityksellisyyteen ei varmaankaan tarvitse erikseen selostaa. Tämän kirjoituksen lopussa on linkit muiden omavaraisuuskirjoittajien blogeihin.  Kuten olen usein todennut, meidän elämämme täällä Solstrandissa on kaukana omavaraisuudesta. Silti pyrimme sitä kohti eri keinoin. Sama pyrkimys voi olla kenellä hyvänsä: jopa kaupungissa asuessa voi omavaraisuuttaan pyrkiä kasvattamaan.  Oman ruoan kasvattaminen Ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänä omavaraisuuden muotona mieleen tulee varmaan kaikille ruuan kasvattaminen itse. Sitä voi harjoittaa jopa kaupungeissa. Ruokaa voi kasvattaa rivitalon pihassa, katolla, kerrostalon parvekkeella tai jos sitäkään ei ole, niin ainakin ikkunalaudalla. Bokashi-kompostointi onnistuu niinikään kerrostalossakin. Esimerkiksi hakusanoilla 'kaupunkiviljely' tai 'viljellään kaupungiss