Torstaina saapui Hannu Ollila Helsingistä bussilla ja poimin hänet töistä lähtiessäni kyytiin Karkkilan linja-autoasemalta. Hannu on ollut meille korvaamattoman iso apu halki vuosien puutarha- ja rakennushommissa.
Työt ovat hauskempia yhdessä ja tietysti ne kahdestaan myös etenevät kaksin verroin nopemmin. Vatupassia tarvittiin kuopan saamiseksi vaakasuoraan. Salaojat toki kaivettiin viettämään alamäkeen.
Ojat täyttyivät nopeasti vedellä.
Ihmettelen, miten tuo käsivammainen mies jaksaa heiluttaa lapiota tuohon tahtiin. No, onneksi varsinainen olkapäävamma on jo hellittänyt, mutta kipuja on kuulemma silti.
Joutsenet hautovat Näkyvän turvesaarella tänäkin vuonna. Onneksi ne eivät häiriintyneet urakasta millään lailla, tosin eivät ne ihan meidän rantaamme ole nyt tulleet.
Ekholm toi murskelastin.
Mönkijän peräkärry pääsi töihin. Peräkärryn hankintakin oli oma projektinsa: kuulemma niillä on nyt kova kysyntä. Onneksi jälleen ensimmäisessä tilauspaikassa ei hoidettu hommaa sovitusti, jolloin Lassi joutui etsimään uutta kärryä. Löytyi mainio, vahva ja laadukas kotimainen peräkärry, joka saapuikin äkkiä.
Salaojaputket löytyivät yllättävän läheltä. Laitoin kyläyhdistyksemme fb-sivuille kysymyksen, josko jollakulla olisi jäänyt turhaksi salaojaputkea, jonka haluaisi myydä. Lähin naapuri ilmoittautui! Kuvat siitä sarjan seuraavassa osassa.
Linkit kasvihuoneen pystytyksen eri vaiheisiin tässä:
