20.5.22

Kasvihuoneprojekti 10: torstai on toivoa täynnä

Torstaina huomasin ensimmäistä kertaa ahomansikoiden kukkivan. 
Minun ja Pepin lenkkireitin varrella oli kyy. Harmi vain, että se oli kuollut. Se näytti ensin ihan ehjältä, mutta ehkä sittenkin pyörä oli kulkenut sen päältä. Kenties moottoripyörä. 
Kasvihuonetyömaalla metalliosat ja pienimmät levyt olivat jo paikoillaan. 
Isoimmat kennolevyt piti kantaa jalkaisin. 
Niitäkin reissuja Lassi ja Hannu saivat tehdä aika monta. 

Lassi alkoi olla jo uupunut. Ehdottelin hänelle vapaapäivää, mutta hän sanoi olevansa lähdössä bänditreeneihin illalla. Se kuulemma riittäisi vapaahetkeksi. 

Työrupeamaa olikin jatkunut jo yhdeksän päivää, Hannulla yhtä päivää vähemmän. Ei ihme, jos se jo alkoi tuntua. Lassi kuitenkin tiesi, etteivät työt kasvihuoneen valmistumiseen lopu. Sen jälkeen on alettava rakentaa lavoja, kärrätä multaa ja istuttaa kasveja.  

Kasvihuoneprojekti 9: keskiviikkona harjannostajaiset

Vanha kasvihuone on siis pystyssä yhä. Sinne koottiin ruuvit ja muut pikkunippelit.
Ensimmäisiä tukipalkkeja kootaan.
Nythän se alkaa jo näyttää kasvihuoneelta!
Ensimmäinen kennolevy paikalleen. Ei ihan yksinkertaista sekään. Videolla se meni aina kerralla.  
Hannu myönsi, että tällaisessa projektissa hän ei ole ennen ollut, 
vaikka onkin rakentanut paljon ja monenlaista elämässään.
                                    Lauta on varmuuden vuoksi tukena, koska tuuli oli kova. 

Kasvihuoneprojekti 8: tiistaina paketti viimein aukeni!

Maisema on myllätty. Peppi on utelias kaiken suhteen, mutta ei sitä kaiveltu maa tuntunut häiritsevän.
Maa alkaa kuitenkin olla jo hyvin siisti. 
Juhlava päivä: maa on tasainen ja paketti aukeaa yli kuukauden odottelun jälkeen. 
Juhlaan ei kuitenkaan ollut aikaa eikä voimia, työt jatkuivat. 
Vaikka maa oli jo tasoitettu, tässä vaiheessa tämä puutarhan kolkka muistutti lähinnä motocross-rataa. 
Västäräkit olivat kiinnostuneita. 
Muitakin lintuja kävi ihmettelemässä ja hakemassa ruokaa itselleen.
Tähän päälle tuli vielä lähes autokuormallinen mursketta, 
jotta saatiin "korot paikoilleen" eli maanpinta suoristettua sokkelia varten. 
Ja vihdoin piano avautui! Johan se oli seissytkin pihalla talvipakkasista asti. 
Paketista löytyi lähes kaikki tarvittava. Pystytysohjeita ei mukana ollut, mutta onneksi ne saatiin sähköpostilla vielä samana päivänä. Videomuotoinen pystytysohje löytyi YouTubesta.

Kaikki muut paitsi suuret kennolevyt kulkivat mönkijän peräkärryllä. 
Useampi reissu piti kuitenkin tehdä. 
Kokoamisohjeet saatiin printattua. Päänvaivaan oli varauduttu, silti sitä tuli enemmän kuin oli odotettu. Ikävää oli, kun video-ohjeet ja kirjalliset ohjeet olivat ristiriidassa keskenään. 
Loppujen lopuksi kokoaminen ei sittenkään ollut mitenkään mahdotonta. Toki maahantuojaan piti olla yhteydessä. Sokkeli oli erilainen kuin oli tilattu.  

Vähiin käy, mutta usean päivän työ on vielä edessä. 

Kasvihuoneprojekti 7: maanantaina monttu täyttyi


Maanantai oli lähes kokonaan lapiohommia. 



Monttu alkaa täyttyä. Kauaa eivät enää routaeristeet näy. 

Entinen tien pintakerros katosi kuoppaan. Lassi teki uuden tielinjan eli alensi rinnettä ja sai samalla lisää multaa kuopan peittämiseen. Nyt tie on siis kasvihuoneen tasossa. 

Kaivinkone auttoi multien siirrossa, mutta tasoitus piti tietysti tehdä lapiolla. 
Huh! Nyt se on peitetty! 



17.5.22

Kasvihuoneprojekti 6: sunnuntain saldo

Kevät on myöhäinen. Valkovuokot kukkivat, mutta esimerkiksi mansikka ei vielä lainkaan. 

Sunnuntai sujui taas täydessä työssä aamusta iltaan. Onneksi hommat myös etenivät. 
Alempi ilmaputkikerros on saatu peittoon. 


Mustaa putkea oli yhteensä 200 metriä. Kukin neljästä putkesta oli 50 metrin pituinen, ja ne piti ensin levittää pitkälleen ennen kuin ne saattoi asetella monttuun. 
Alla on siis jo yksi putkikerros peitettynä murskeella. Sen päälle Hannu ja Lassi levittivät toisen kerroksen. Kivet pitivät jälleen putket irti toisistaan. 
Sitten taas mönkijän peräkärryllä kuskaamaan mursketta montun reunalle ja lapiot heilumaan.

Tällä kertaa apuun tuli ihana Anu! Lassi kuskasi heiteltävää kasoiksi reunalle, Anu, Hannu ja minä heittelimme sitä monttuun ja sitten tasoittelimme. 
Anu on hevosenomistajana tottunut lapioija, mutta hän myönsi murskeen olevan huomattavasti raskaampaa lapioitavaa kuin hevosenlannan. 
Ehdimme aina juuri ja juuri heitellä edellisen kuorman monttuun, kun Lassi jo toi uuden. 


16.5.22

Kasvihuoneprojekti 5: lauantaina talkoiltiin kasvimaata ja putkia

Lauantaiaamu oli suhteellisen kaunis ja enteili hyvää työpäivää. Emme ollenkaan osanneet arvata, että päivällä työt keskeytyisivät rankkasateen vuoksi. 
Aamupäivän ajan työt Solstrandissa etenivät vauhdilla. Meille ennestään tuntemattomat Silla, Aki ja Sergio saapuivat apuun heti aamusta. Oli hienoa saada tutustua heihin!
   Hannu ja Lassi olivat jo aloittaneet putkien vedon, ja Sergio jatkoi heidän kanssaan sorakerroksen heittoa putkien päälle. Ilmastointiputket tulevat kahteen kerrokseen, ja väliin tulee aina sorakerros. Sora - siis murske - kuskattiin mönkijän peräkärryllä kuopan reunalle ja heitettiin siitä käsivoimin putkikerroksen päälle. 
Putkien levitys oli oma urakkansa. Ne piti saada asettumaan tasaisesti ja kuitenkin irti toisistaan. 
Lapiohommissa vierähti tunti poikineen. Minä ja Silla käänsimme kasvimaata ja istutimme härkäpavut. Puolenpäivän tienoilla lähdimme sisään tekemään talkooruokaa. Koko joukko piti ruokataukoa, ja juuri kun oli ajatus lähteä takaisin töihin, alkoi rankkasade. 
Pahimman sateen ajan vietimme vielä sisällä, mutta sitten haimme ja puimme sadetakit ja lähdimme takaisin töihin. 
Isot kivet keksittiin avuksi pitämään putkia erillään toisistaan. 
Murskekuormia tarvittiin kymmenittäin. 
Minä ja Silla saimme härkäpavut istutettua. Osa kääntämästämme maasta jäi vielä vapaaksi muuhun käyttöön. 

Illalla saunoimme hiekkapölyt yltämme rantasaunassa. Hannu ainoana uskaltautui uimaan. 

15.5.22

Kasvihuoneprojekti 4: perjantaina putkea ja kaivinkonehommia

Kuten sarjan edellisessä jaksossa kerroin, salaojaputkea löytyi yllättäen lähinaapurista. Lähinaapuri ei kuitenkaan ole niin lähellä, että olisimme olleet ennalta tuttuja. Mutta nytpä samalla tutustuimme! Putkea oli parikymmentä metriä eli juuri niin paljon kuin tarvittiinkin.  
Vielä perjantaiaamuna salaojaputki oli autoni peräkontissa, mutta siitä se aamupäivän kuluessa siirtyi maan alle. Ei toki ihan itsestään... 

Sen ympärille tarvittiin vielä suodatinkangas, jotta putki ja sen reiät eivät täyttyisi savesta. Suodatinkangas piti käydä erikseen ostamassa - tällaisia viivytyksiä aina sattuu. Suodatinkangasta emme puutarhassamme yleensä harrasta, sillä sehän ei nimestään huolimatta ole mitään kangasta vaan muovia, polypropeenia. Tähän tarkoitukseen se oli kuitenkin ainut vaihtoehto. 

Tuon valkoisen salaojaputken tarve oli siis yllätys. Varsinainen ilmastointiputki sen sijaan oli tilattu jo hyvissä ajoin ja se saapui Kaukokiidon kuljetuksella. 



Tässä salaojaputki on jo päällystetty "kuitukankaalla" eli polypropeenilla. 

Perjantai-iltapäivänä jännitettiin, tulevatko eristelevyt luvatusti perille. Iltakuuden jälkeen ne onneksi tulivat. Valtava auto toi neljä kevyehköä pakettia pihaan. 
Peräkärry sai töitä. 


Illalla saapui myös pieni kaivinkone, sellainen, jota Lassi ajaa itse. Sillä kuskataan mursketta ja siirretään kuopasta nostettua multaa takaisin kuoppaan.