Maaliskuun kuudes

Kevät on saapunut taas! Iloitkaamme siitä. 

Aamulla seurasin pitkään näytelmää rannassamme. Aluksi koskikara ja kaksi joutsenta ruokailivat rauhallisesti kosken sulassa. Sitten paikalle tuli kolmas joutsen ja seurasi pitkä näytelmä, jossa joutsenpari kertoi äänekkäästi tulijalle, että he ovat jo valmis pariskunta ja päättäneet jäädä tälle lammelle pesimään. 

Tässä Näkyvällä on useana kesänä pesinyt joutsenpari. On mahdotonta tietää, ovatko ne nämä samat joutsenet, vai onko kenties toinen näistä kahdesta tällä lammella kuoriutunut poikanen. 

Toissa keväänä joutsen- ja kurkipari hautoivat parin metrin päässä toisistaan. 

Viime vuonna kurjet taisivat pesiä jossain kauempana. Joutsenilla oli seitsemän poikasta. 

Tänä aamuna lammelle tullutta kolmatta kävi vähän sääliksi. Toivottavasti se löytää vielä oman puolison itselleen - ja paikan, missä viettää kesänsä tai ainakin keväänsä. 

Kuvasin joutsenten touhuja pitkään, mutta vaikka ne eivät olleet kaukanakaan, kuvat eivät tietenkään olleet tarkkoja. En niitä kaikkia kehtaa tässä julkaista, mutta muutaman sentään. Tässä ylläolevassa on minusta jotain hienoa juuri tuollaisena, epätarkkana. 

Tänään olen ensimmäistä kertaa hakannut jäätä pihateiltä. 

Katoilta putoilee ryminällä viimeisiä lumimassoja. 

Yrtit ja chilintaimet odottavat jo koulimista. 

Kevät todellakin on jo tullut! 

Perhana sentään tai ei sittenkään

Muistan aika vähän lapsuuteni koulukirjoista, mutta jossain kirjassa oli juttua perhosesta ja lapsesta, joka sanoi "Perhana sentään", kun tarkoitti "perhonen lentää". Tai ehkä joku oli huonokuuloinen, mutta joka tapauksessa teksti oli tuolloin aika uskalias. Siinähän sanottiin melkein kirosana! 

Tänään näin kevään ensimmäisen perhosen. Tai itse asiassa monta. Ne viihtyivät meidän krookuksissamme. 

Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa. 

Jollain netin luontopalstalla kauhisteltiin kaupunkinurmikon myyränkoloja. 

On niitä meilläkin. Oikeasti niissä ei ole mitään kauhisteltavaa, ei ainakaan tällaisessa puutarhassa kuin meidän. Kasat voi vaikka potkaisemalla tasoittaa, tai heitellä multia vähän lapiolla.  

Miksi pihan pitäisi olla tasainen? En oikein keksi muuta syytä kuin sen, jos pihalla halutaan pelata vaikkapa jalkapalloa. Moniko pelaa? Tuskin moni ainakaan koko pihan alueella. 

Meillä ei missään kohtaa pihaa lyhyeksi leikattua nurmikkoa. Siellä, missä ei viljellä mitään, saa kasvaa sitä mitä kasvaa. Pari kertaa kesässä niitämme kasvit viikatteella. Osa niittojätteestä menee kanoille, osa katteeksi, osa kompostiin. 

Vielä ei ruoho kasva, mutta muutaman päivän kuluttua voi varmaan jo käydä keräämässä vähän vihreitä makupaloja kanoille. Eikä aikaakaan, kun saamme ruokiimme täydennystä nokkosista ja vuohenputkista. 

Iloista pääsiäisaikaa!

 

Tutut pääsiäiskoristeet Solstrandin verannalla tuovat oikean pääsiäisen tunnun. 

Pääsiäinen on minulle tärkeä juhla. Siihen liittyy sellaista kuvastoa ja sellaisia mielikuvia, joista pidän. Pupuja, kanoja, tipuja, munia, ruohoa, pajunoksia, hiirenkorvia. Suklaata, mämmiä, pashaa. Kevät, valo, uusi kasvu.

Äitini oli syntyjään Karjalan ortodoksi, ja ehkä siksi hänellekin pääsiäinen oli niin tärkeä. Hän valmisti pashaa maidosta asti itse - nuo happanemassa olevat maitoastiat täyttivät keittiömme pitkään ennen pääsiäistä. Pashaa piti olla paljon! Mämmi syötiin runsaan kerman ja maidon kera. Munia värjättiin koko perheen voimin - kuka muistaa ne pienessä paperipussissa myytävät värilehtiset, jotka kasteltiin ja joilla munat värjättiin? 

Pääsiäisperinteisiin kuului myös käynti Helsingin talvipuutarhassa äidin kanssa. Miten ihastuttava paikka! Ihailtavana olleet pääsiäistiput olivat mielestäni aina kirkkaankeltaisia, kunnes ne jossain vaiheessa keksittiin värjätä monivärisiksi. Kuulin, että sellaiset, jo munavaiheessa sinisiksi ja punaisiksi ja violeteiksi värjätyt tiput kuolivat muutaman päivän iässä. Kauankohan moista älyttömyyttä jatkettiin? Netistä en äkkiä hakien löytänyt mitään tietoa asiasta. 

Muutama vuosi sitten pääsin Tampereen Vapriikkiin. Se oli hieno ja monipuolinen museo, tahdon käydä siellä vielä monesti. Siellä on erilaisia vaihtuvia näyttelyitä, tuolloin muun muassa pääsiäiskorttinäyttely. Miten ihania kortteja ja paljon, paljon! Ennen vanhaan pääsiäiskorttien lähettäminen olikin tärkeä perinne. Nykyisin sitä harrastavat harvat, miten harmi! 

Mutta pari vuotta sitten järjestimme oman pääsiäiskahvilan tähän kylätalolle eli Liitontalolle. Koko kahvio koristeltiin kaikenlaisella pääsiäisrekvisiitalla, ja tärkeimmän osan muodostivat juuri pääsiäiskortit. Niitä oli monilta eri vuosikymmeniltä, lukemattomia erilaisia. 

Näyttely ja kahvio oli tarkoitus uusia viime vuonna, mutta kaikki tietävät, mikä sen esti. Sama syy tänä vuonna, mutta ehkä vuonna 2022 voimme jälleen ripustaa ihanat, värikkäät koristeet ja kortit Liitontalolle nähtäviksi.

 

Nuotiolla kevään ensimmäistä kertaa

Eilen vietimme tämän vuoden ensimmäisen illan pihalla tulen ääressä. Nuotio tehtiin tosin pallogrilliin. Illanviettopaikaksi valitsimme yläpihan kivitasanteen, koska se oli ainut kokonaan lumeton paikka. Joskus olemme keväällä menneet ylös harjulle "Grilliravintola Keloon", mutta nyt jäimme yläpihaan.

Lassilla on ollut "tipaton kvartaali". Hän ei enää juo edes kahvia.
Mutta nyt hän otti punaviiniä kevään ensimmäisen nuotioillan kunniaksi. 

Lassi teki vain aivan pienen nuotion, sillä ei ollut tarkoitus viettää kovin pitkää iltaa ulkona. 

Koiratkin olivat tietysti mukana. 

Tinka tuntui nauttivan keväästä. Se piehtaroi kuivuneessa heinässä. 
Tikki olisi halunnut mieluummin leikkiä. 

Yläpihalta oli hyvä seurailla kevättilannetta. Lintuja oli paljon. Pesintää ei sentään ole havaittu, vaikka joutsenpari viihtyy jo lammella. Viime keväänä kuvassa veneen takana näkyvillä saarilla pesi tähän aikaan jo joutsen- ja kurkipari, parinkymmenen metrin päässä toisistaan. 

Kevättä rannassa

Herättyäni sain katsella ikkunasta joutsenia ja isokoskeloita rannassa. Kun aamukahvin jälkeen lähdin ulos, joutsenet olivat jo siirtyneet Näkyvänlammen puolelle. Ne nousivat ilmaan, tekivät pari kierrosta lammen yllä ja katosivat sitten Tevännön suuntaan. Muiden joutsenten laulu kuului kauempaa.

Mustarastas ruokaili maassa yläpihalla ja tiaiset omenapuussa ruokinnalla. Harakka nauroi ja lensi puun latvaan. Käpytikka lensi vastarannalle.En tiedä, onko tämä joutsenpari sama pariskunta, joka pesi tuossa Näyvän suosaarekkeella viime keväänä. Kurkiperhe ja joutsenperhe pesivät rinnakkain, ja niitä oli kiva seurata kiikarilla tästä työhuoneen ikkunasta. 

Oikeasti en ole noista isokoskeloista varma, sen verran kaukaa ne näin. Joitain isoja sorsalintuja ne kuitenkin olivat.

Taidan lintsata joogasta tänään. Piha kaipaa kevätpurojen tekoa, pakastin sulatusta ja lenkillekin pitää keretä. 

Muutamasta ämpäristä ei ole isoa hyötyä,
mutta tyhjentelen niitä silti. Jäiden
hakkaamisessa työkaluina ovat petkele, rautakanki ja lapio.

Jäisiä puuhia siis. Katolta pudonneet lumet ovat jäätyneet alatalon eteen ja nyt sulaessaan ne aiheuttavat vedenpaisumuksen. Pitää siis hakata niille uomat. Se ei ole ihan pikkuhomma, sillä jää on kovaa. Annan suosiolla auringon sulattaa niitä ensin. Kävin kyllä jo aamulla tyhjentämässä vesiämpäreitä ja huomasin, että osa lumesta on edelleen katolla ja putoilee sieltä ikävästi niskaan. 

Jooga olisi vain nettijoogaa, enkä oikeasti pidä siitä. Joogaa on niin monenlaista, tämä toistuu aina samanlaisena venyttelynä. Voin joogailla itsekin vaikka sitten illalla. 

Eilen sain Lassille ajan työkaverilleni Riikalle, joka on kundaliinijoogaohjaaja. Hän viipyi siellä pitkään ja palasi varsin tyytyväisenä. Seuraava aikakin on jo sovittuna. Lassin ongelma on kipeä käsi, joka estää häneltä joogaamisen hänen tavalliseen tapaansa. Lassin tapa joogata on hyvin fyysinen ja perusteellinen; ymmärrän hyvin, ettei sitä kipeällä kädellä pysty tekemään. Siksi keksin pyytää Riikan apuun. 

Siellä ne joutsenet ovat.
Lähemmäs en nyt viitsinyt kahlata kevätsohjossa.

Kevättä ilmassa

 

Oikeasti! Kyllä kevät on jo lähellä. Maassa on vihreää vasta sammalten kohdalla pälvissä, mutta seljan silmut vihertävät jo. 

Näiden kuvien kohteet ovat kuitenkin auttamatta kuolleita, vaikka ne minusta kovin kauniita ovatkin. Havupuun kauan sitten katkennut oksa, koiranputken kukinto, maitohorsman tertun jäänteet - pieniä havaintoja kävelyretken varrelta.