Kirjoittajaryhmämme syksyn ensimmäinen tuntitehtävä oli kirjoittaa väreistä. Mielessä ja muistoissa oli tuoreena edellinen ilta Järventaustan Syrjässä, Aino Kallaksen maisemissa, jossa syksy loisti kauneimmissa väreissään. Kirjoitin siis siitä.
Syrjän tupa on lämpimän ruskea hirsineen, puulattioineen ja katonrajaa kiertävine lautoineen. Vanha pönttöuuni on kauniin ruskeankeltainen. Tullessamme oli Meeri jo ehtinyt koristaa kahvipöydän Syrjän ihanilla ruusukupeilla: kahvikupeilla, joissa on erilaisia ruusunkuvia. Kuppien alla oli valkea liina, joka teki oikeutta seinän upealle, värikkäälle ryijylle. Ryijy on todennäköisesti kasvivärein värjätty ja vanha, siinäkin on erisävyistä ruskeaa ja punaista ja upeat kukat.
Toisella seinällä on toinen ryijy, jossa on vuosiluvut 1935 ja 1834. Se täyttää siis todennäköisesti 12 vuoden kuluttua 100 vuotta. Siinäkin on vaaleampaa ja tummempaa punaista, punaruskeaa, kellertävää ja tummanruskeaa.
Meerin asu oli ihastuttavan syksyinen punaruskea sekin.
Erja puolestaan oli pukeutunut puna-viher-kelta-ruudulliseen, pitkään hameeseen ja ihanaan harmaakuvioiseen villapaitaan, jonka reunassa juoksee kauriiden jono.
Kädessään Erja piti pientä, punaruskeaa kettua, sorminukkea, joka liittyi illan aluksi laulamaamme lauluun Kirje kuulle. Tuossa Pirkko Arolan laulussa ketunpoika punaturkki etsii ystävää ja onnekseen ystävän myös löytää.
Lauluamme säesti harmonikalla taidokkaasti Kirsi Jaakkola, joka oli pukeutunut kauniin punaruskeaan villatakkiin ja oranssiin huiviin. Alta pilkotti punainen pusero. Hame muodostui erivärisistä tilkuista; oli puhtaan punaista, tummaa tiilenpunaa, kirjavaa oranssia ja syvää sinipunaa. Jaloissa Kirsillä oli viininpunaiset nahkaiset nauhakengät. Erjan nauhakengät olivat ruskeat.
Pöydillä oli mitä viehättävimpiä vanhoja liinoja, jotka oli käsin kirjottu erivärisillä kukkakuvioilla, etupäässä punaisella ja oranssilla, joukossa ripaus keltaista ja sinistä kuin korostamassa punasävyjen kauneutta. Valkoiset kynttilät ja niiden puhtaanvalkoiset lautaset olivat saaneet alleen koristeeksi syvän vihreät angervonlehdet Syrjän pihasta.
Suolaisena tarjottavana oli punaisilla tarjottimilla Lassin tekemää porkkanapiirakkaa, jonka iloisen keltaista pintaa koristivat pirteänpunaiset pienet tomaatit. (Piirakoiden pinnan keltainen väri tuli pihassa ruohoa syöneiden kanojemme munista.)
Makeat piirakat oli Erja leiponut punaisista marjoista. Oranssinruskean murutaikinakoristelun alta pilkottivat herkullisen punaiset marjat. Päälle saimme keltaista vaniljakastiketta.
Erja oli ehtinyt poimia myös upean syksyiset, värikkäät kukkakimput. Vihreiden lehtien joukkoon oli tullut jo syksyistä ruskeaa, mutta iloisen keltaisia kukkiakin oli vielä löytynyt. Osa lehdistä oli värjäytynyt punaisiksi, joten koko kimput hehkuivat värien moninaisuutta ja runsautta.
Tyystin toisenlaista iloa loistivat ne syvänkeltaiset ruusut, jotka kirjailijavieraamme Pirkko Arola sai antoisan syvällisen puheenvuoronsa päätteeksi. Kuin illan teemaan kuuluen Pirkon kirjojenkin kansiväritystä hallitsee lämmin ruskea.
