Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syrjä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syrjä. Näytä kaikki tekstit

14.9.22

Värit: seitsemäs syyskuuta Syrjässä

Kirjoittajaryhmämme syksyn ensimmäinen tuntitehtävä oli kirjoittaa väreistä. Mielessä ja muistoissa oli tuoreena edellinen ilta Järventaustan Syrjässä, Aino Kallaksen maisemissa, jossa syksy loisti kauneimmissa väreissään. Kirjoitin siis siitä. 
Syrjän tupa on lämpimän ruskea hirsineen, puulattioineen ja katonrajaa kiertävine lautoineen. Vanha pönttöuuni on kauniin ruskeankeltainen. Tullessamme oli Meeri jo ehtinyt koristaa kahvipöydän Syrjän ihanilla ruusukupeilla: kahvikupeilla, joissa on erilaisia ruusunkuvia. Kuppien alla oli valkea liina, joka teki oikeutta seinän upealle, värikkäälle ryijylle. Ryijy on todennäköisesti kasvivärein värjätty ja vanha, siinäkin on erisävyistä ruskeaa ja punaista ja upeat kukat.
Toisella seinällä on toinen ryijy, jossa on vuosiluvut 1935 ja 1834. Se täyttää siis todennäköisesti 12 vuoden kuluttua 100 vuotta. Siinäkin on vaaleampaa ja tummempaa punaista, punaruskeaa, kellertävää ja tummanruskeaa.
Meerin asu oli ihastuttavan syksyinen punaruskea sekin. 
Erja puolestaan oli pukeutunut puna-viher-kelta-ruudulliseen, pitkään hameeseen ja ihanaan harmaakuvioiseen villapaitaan, jonka reunassa juoksee kauriiden jono. 
Kädessään Erja piti pientä, punaruskeaa kettua, sorminukkea, joka liittyi illan aluksi laulamaamme lauluun Kirje kuulle. Tuossa Pirkko Arolan laulussa ketunpoika punaturkki etsii ystävää ja onnekseen ystävän myös löytää. 

Lauluamme säesti harmonikalla taidokkaasti Kirsi Jaakkola, joka oli pukeutunut kauniin punaruskeaan villatakkiin ja oranssiin huiviin. Alta pilkotti punainen pusero. Hame muodostui erivärisistä tilkuista; oli puhtaan punaista, tummaa tiilenpunaa, kirjavaa oranssia ja syvää sinipunaa. Jaloissa Kirsillä oli viininpunaiset nahkaiset nauhakengät. Erjan nauhakengät olivat ruskeat. 
Pöydillä oli mitä viehättävimpiä vanhoja liinoja, jotka oli käsin kirjottu erivärisillä kukkakuvioilla, etupäässä punaisella ja oranssilla, joukossa ripaus keltaista ja sinistä kuin korostamassa punasävyjen kauneutta. Valkoiset kynttilät ja niiden puhtaanvalkoiset lautaset olivat saaneet alleen koristeeksi syvän vihreät angervonlehdet Syrjän pihasta. 
Suolaisena tarjottavana oli punaisilla tarjottimilla Lassin tekemää porkkanapiirakkaa, jonka iloisen keltaista pintaa koristivat pirteänpunaiset pienet tomaatit. (Piirakoiden pinnan keltainen väri tuli pihassa ruohoa syöneiden kanojemme munista.) 

Makeat piirakat oli Erja leiponut punaisista marjoista. Oranssinruskean murutaikinakoristelun alta pilkottivat herkullisen punaiset marjat. Päälle saimme keltaista vaniljakastiketta. 

Erja oli ehtinyt poimia myös upean syksyiset, värikkäät kukkakimput. Vihreiden lehtien joukkoon oli tullut jo syksyistä ruskeaa, mutta iloisen keltaisia kukkiakin oli vielä löytynyt. Osa lehdistä oli värjäytynyt punaisiksi, joten koko kimput hehkuivat värien moninaisuutta ja runsautta.

Tyystin toisenlaista iloa loistivat ne syvänkeltaiset ruusut, jotka kirjailijavieraamme Pirkko Arola sai antoisan syvällisen puheenvuoronsa päätteeksi. Kuin illan teemaan kuuluen Pirkon kirjojenkin kansiväritystä hallitsee lämmin ruskea. 





7.7.22

Syrjän talkootunnelmia heinäkuussa

Heinäkuun talkooputki alkoi Runon ja suven päivänä hienosti. Paikalle tuli ahkeraa väkeä, joka sai paljon aikaan. 

Pääkohteena olivat keittiön ikkunat, ne tielle päin näkyvät. Susanna ja Marja ovat molemmat ikkunaentisöintitöissä jo kokeneita ja osaavia, joten työ sujui ripeästi. Sitää paitsi yhdessä on hauska tehdä! 
Syrjän keittiö on tällä hetkellä kaaoksen kourissa, onneksi kahvinkeitto sentään onnistuu. 
Illan tilaisuus järjestettiin salin puolella. Sali onkin saatu jo hienoon kuntoon, kiitos talkoolaisten ja eritoten Erjan ja Timon.
Oli ilo saada mukaan uusiakin talkoolaisia, kuten Lindforsin Hanskin. 
Erja kantoi uupumatta juoma- ja pesuvesiä Syrjän hienolta kaivolta. 
Meeri Lindfors ja Pirjo Honkavaara puhdistivat ja kunnostivat Syrjän ullakolta löytyneitä pieniä kenkärahjoja. Niitä myydään Syrjän remonttityön rahoittamiseksi. 
Remontti jatkuu vielä torstaina ja perjantaina - ja toki vielä pitkään sen jälkeenkin! Kaikki, mitä suinkin voi talkootyönä tehdä, tehdään talkoilla. Osa töistä kuitenkin vaatii erityistaitoja. 

Runon ja suven illan kuvia näet täältä:
ja muita Syrjä-aiheisia postauksia vaikkapa täältä:

Loppukesän virallinen ohjelma on alla. Muitakin talkoopäiviä siis on, ja jos tahdot vierailla Syrjässä muina aikoina, voit ottaa yhteyttä puheenjohtajaan eli Erjaan tai sihteeriin eli Pirjoon, tai vaikkapa minuun. 

su 17.7.2022 perinnerakentamisesta. Klo 14 Janne Lintukorpi kertoo.

Ke 3.8.2022, Talkoot ja perinne: talkoot klo 15, klo 18 Maakuntalauluja ja muita muistojen
sopukoista kitaran tai harmonin säestyksellä.

Ke 7.9.2022, Talkoot ja perinne: talkoot klo 15, kulttuuria/perinnettä klo 18 - auki vielä.

Runon ja suven ilta herkisti

Heinäkuun perinne- ja talkooilta Syrjässä järjestettiin itseoikeutetusti Runon ja suven päivänä eli Eino Leinon päivänä. Kolmen tunnin talkoilun jälkeen oli edessä kainuulainen kahvihetki ja tunnelmallinen ilta runojen merkeissä.
Kirjailija Aino Kallas (1878-1956) on varmasti istunut myös tämän ikkunan ääressä viettäessään Syrjässä lapsuuden ja nuoruuden kesiään. 
Lopen Syrjä-seura vaalii erityisesti kirjailija Aino Kallaksen muistoa, mutta Ainon myötä erityisessä asemassa on myös Eino Leino, jonka kanssa Ainolla oli rakkaussuhde. 
Meeri Lindfors kattoi pöydän Syrjän ruusukupeilla. Pöydän antimet valmisti ja toi Pirjo Juhela. 
Aino Kallaksen kesät Syrjässä olivat monen mielessä tänäkin iltana. "Veli Kaarle Krohn ja sisaret Helmi ja Aune Krohn harrastivat kirjoittamista. Myös äitinsä sisaren miehen, yliopiston saksankielen lehtorin B.F.Godenhjelmin, Aino Kallas mainitsi myöhemmin yhdeksi kirjalliseksi opettajakseen muistellessaan etelähämäläisessä kesäkodissa Lopen Syrjässä vietettyjä kesäiltoja, jolloin Godenhjelm luki lapsille ääneen maailmankirjallisuutta ja kotimaisia teoksia." (lainaus Wikipediasta)                                
Erja Noroviita oli tuonut esille runsaasti runokirjoja selailtavaksi. 
Syrjä-seuran uutterat puuhanaiset, puheenjohtaja Erja Noroviita ja sihteeri Pirjo Juhela. 
Marita Kiesilä soitti ja lauloi kauniisti Eino Leinon runoja. 
Osa illan vieraista jäi paikalle talkoista, osa tuli erikseen nauttimaan illan kahvi- ja runohetkestä. Kaikki olivat varmasti tyytyväisiä, sillä ilta oli täynnä yhteyden tunnetta, herkistäviä tekstejä, koskettavia muistoja ja kauneutta sekä sielulle että silmille. 
Timo Heinonen luki presidentin puolisolta, Jenni Haukiolta saamastaan kirjasta Claes Anderssonin vaikuttavan runon Vuoden viimeinen kesä. 
Pirjo Juhelan kainuulaiset herkut saivat ansaittua kiitosta. Tarjolla oli kahvin kera kampanisuja ja kiisseliä, ohrateoksia, leipäjuustoa ja lakkahilloa sekä herukkajuomaa. 
Vieraiden mentyä jäimme vielä "omalla väellä" nauttimaan illan rauhasta. 

22.5.22

Kevään ensimmäiset talkoot Syrjässä

Syrjän kesä on suunniteltu niin, että vähintään kerran kuussa on jokin yleisötapahtuma, jonka yhteydessä on sitten mahdollisuus jäädä talkoilemaan. 

Ensimmäiset talkoot olivat viime lauantaina linturetken jälkeen. 
Syrjän tapahtumia kesä 2022

Helatorstai 25.5.2022, Woikukkafestarit, perinteisiä
ulkoleikkejä kouluikäisille ja vanhemmille, klo 10 -13 n. alakouluikäiset, 13-16
nuoriso ja nuorenmieliset. 

ti 7.6.2022 Japanilainen ilta – uudenlainen perinne – kansainvälisyys ei ole Syrjässä vierasta,
päinvastoin.  Turkka Inkilä soittaa bambusta tehtyä japanilaista
puhallinsoitinta ja tarjolla on myös japanilaisia herkkuja.

 Ke 15.6.2022, Talkoot ja perinne: klo 15 -18 tietoa vanhoista ikkunoista ja talkoot.
Klo 18 Syrjä-seuran vuosikokous.

Ke 6.7.2022, Runon ja Suven päivä, järjestetään Talkoot ja perinne -tapahtuma, talkoot klo
15, klo 18 luemme runoja pihalla

su 17.7.2022 perinnerakentamisesta. Klo 14 Janne Lintukorpi kertoo.

Ke 3.8.2022, Talkoot ja perinne: talkoot klo 15, klo 18 Maakuntalauluja ja muita muistojen
sopukoista kitaran tai harmonin säestyksellä.

Ke 7.9.2022, Talkoot ja perinne: talkoot klo 15, kulttuuria/perinnettä klo 18 - auki vielä.

Tapahtumat tarjoiluineen ovat ilmaisia talkoolaisille, muilta peritään 5-10€ korvaus riippuen
tarjoilusta.

Tapahtumissa mukana myös myyntipöytä, jossa myynnissä pihkavoidetta,
villasukkia, puutarhakirjoja ym.

Kannattaa seurata Syrjän Facebookia ja nettisivuja: www.syrjaseura.org 
Väkeä oli linturetkellä kymmenkunta, ja suurin osa jäi myös talkoisiin. Ei-talkoilevat osanottajat ovat erittäin tervetulleita myös, heiltä peritään tarjoiluista pieni maksu Syrjän remontin hyväksi.
Puheenjohtaja Erja Noroviita jaksaa aina olla ystävällinen ja saada kaikki tuntemaan itsensä tervetulleeksi.
Kun astuu sisään, näkee, miksi talkoita tarvitaan. Osa töistä vaatii ammattilaisen taitoja, osa jopa perinnerakentamisen asiantuntemusta, mutta paljon on sellaistakin, jonka voi tehdä kuka tahansa meistä.
Tästä on purettu uuni. Pelkkä purkaminen oli iso urakka. Milloihan saadaan uusi uuni kuntoon?
Haaveissa on vanha uloskäynti ja kuisti talon toiselle puolelle.
Lattiaa ei ole toisissa huoneissa lainkaan, ei myöskään vintillä. 
Kaikki kalusteet on pitänyt keskittää Syrjän saliin. 
Nyt talkoissa siistittiin keittiötä niin, että tarjoilujen järjestäminen onnistuu. 
Kesän tapahtumat järjestetään ulkotiloissa, vain keittiö siis on käytössä.
Pirjo Kajanto on yksi aktiivisista hallituksen jäsenistä. 
Osa väestä talkoili ulkotiloissa.
Marita Kiesilä ja Timo Aarnio olivat hankkineet Syrjään linnunpöntön ja Timo kiinnitti sen pihapuuhun. 

13.11.21

Pihkavoide parantaa haavat

Lopen Syrjä-seurasta ja Syrjän talon remontista olen kirjoittanut blogissani aiemmin. Remontti etenee pikku hiljaa, Lassi korjaa ikkunoita, talkoita pyritään järjestämään ja ammattilaisia löytämään erilaisiin taitoa vaativiin puuhiin. Rahaa se vain nielee!

Syrjä-seuran hyväksi myytävissä pihkavoiteissa mehiläisvahakin on Erja Noroviidan omien mehiläisten tuottamaa.

Puheenjohtajamme Erja Noroviita on nyt tehnyt ihan huipputuotteita, kuusenpihkavoiteita, ja myymme niitä Syrjän remontin hyväksi. Näitä on kiva myydä, kun tietää tuotteen olevan oikeasti hyvä ja tarpeellinen, ja tuotoilla tuetaan monipuolista kulttuuritoimintaa: arvokasta on sekä vanhan talonpoikaistalon kunnostus jo sinänsä että lisäksi paikan saaminen monenlaisten kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Onpa paikkaan suunnitteilla jopa museo! Museon teemana olisi kaupunkilaisten kesänvietto maalla 1800-1900-luvuilla. Toivottavasti se toteutuu, ainakin aineistoa on jo kerätty ja tallennettu.

Pihkavoiteen tuntee moni, mutta on myös ihmisiä, jotka eivät sitä ole kokeilleet.

Pihkavoidetta on käytetty perinteisesti Suomessa monenlaisten iho-ongelmien hoitoon. Se sopii tulehtuneiden tai ei-tulehtuneiden haavojen hoitoon. Kohteina voivat olla myös painehaavat, nirhaumat, ihorikot, palovammat tai avatut paiseet. Se lievittää hyvin myös psoriasiksen oireita.

Pihkalla on siis vahva antimikrobinen ja parantava vaikutus.

"Jo muinaiset egyptiläiset"

Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin artikkelissa kirjoitettiin näin: "Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät pihkaa ainakin palovammojen hoitoon (Sharma ym. 2005). Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hoito on tunnettu vuosisatojen ajan. Kansa on käyttänyt pihkaa palovammojen lisäksi lukuisiin muihin vaivoihin, kuten puhkaistujen paiseiden, haavojen, märkivien ihotulehdusten, kynsivallintulehdusten, kynsisienen ja hyttysen pistojen hoitoon (Lohi ym. 2006).

Vaikka tieteellinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta on puuttunut, pihkaa on uskallettu käyttää haavanhoidossa lääketieteen menetelmien rinnalla muutamissa Lapin terveyskeskuksissa. Sitä on käytetty lähinnä vaikeiden kroonisten haavojen kuten tulehtuneiden leikkaushaavojen sekä sääri- ja painehaavojen hoitoon. Tilastoja tai tutkimuksellisesti käsiteltävää aineistoa ei kuitenkaan ole ollut käytettävissä - potilaskorteista löytyy usein vain maininta »annettu pihkahoito». Empiiriset kokemukset hoidon tuloksista ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä, ja pihkavoiteen tieteellinen tutkiminen katsottiin aiheelliseksi." (Lohi ym. 2008;124(12):1364-9)

Teksti jatkuu: "Lisäksi Reumasäätiön sairaalassa on tehty useita kokeiluja pihkavoiteella puhtaisiin ja infektoituneisiin kroonisiin leikkaushaavoihin, ja ne ovat parantuneet hyvin."

Tuo netistä löytämäni Duodecimin artikkeli on jo vanha, ja tiettävästi sen jälkeen pihkavoiteen käyttö sairaaloissa on vain lisääntynyt. Sitä käytetään jo aika yleisesti haavanhoidossa isoissakin sairaaloissa.

Ainoa haitta kuusenpihkavoiteesta on se, että noin 5 prosenttia ihmisistä on hartsille allergisia, ja silloin pihkavoidetta ei voi käyttää. Kannattaa siis noudattaa kohtuutta ja varovaisuutta sen käytössä. Itselläni huulet turposivat, kun laitoin sitä huuleen, vaikken ole tiennyt olevani millekään allerginen. Tehokasta ainetta!

Erja voi tehdä voiteesta myös miedompaa tai vahvempaa. Minulla on nyt myynnissä myös 40-prosenttista, jota yksi tuttu osti juuri koirien tassuja varten.

Meilläkin on kokemusta kuusenpihkavoiteen käytöstä koirilla. Oliver-skotlanninhirvikoiramme tappeli mäyrän kanssa ja eläinlääkärit ompelivat haavan kahdesti. Se ei ollut parantuakseen, mutta kuusenpihkavoide (ja hopealaastari) lopulta paransivat sen.

Erja pakkaa 16-prosenttisen pihkavoiteen pieniin, pyöreisiin rasioihin, joissa on voidetta 11 millilitraa eli vajaat 10 grammaa. Purkin hinta on 10 euroa, postikulut 2,50e. Jos ostaa neljä tai useampia purkkeja, ne lähetetään ilman postikuluja. Mukaan saa pienen lahjapussin kullekin purkille. (Kiitos lahjoituksesta Marjo Viitaselle!)

Kuusenpihkavoide on erinomainen lahjaidea vaikkapa jouluksi! Sitä voi siis tilata suoraan minulta (yhteystiedot vaikkapa kotisivuiltani www.tudeer.fi tai laita kommentti tämän julkaisun perään). Maksat vain tilille ja purkki tai purkit tulevat postissa.
Kuusenpihkan kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin kuten ei kerkkienkään keruu. Jos ei omia kuusia ole, pitää hankkia maanomistajan lupa keruuseen. 

Lue lisää Syrjän remontista! Linkki aiempaan Syrjä-postaukseeni: https://www.blogger.com/blog/post/edit/8594332112189819866/7446810066999261924




10.10.21

Syyssäässä Syrjässä


Syrjän suuri remontti edistyy. Eilen taas talkoiltiin, ja paljon saatiin aikaan. Työtä riittää kuitenkin vielä vuosiksi. 
Kuten kuvasta näkyy, tekemistä on vielä paljon. Kahdesta huoneesta puuttuu tällä hetkellä lattia kokonaan. Pitkät laudat ovat tuossa menossa vintille, jossa ei lattiaa ole tähän asti ollutkaan. Nyt sinne saadaan tuiki tarpeellista säilytystilaa. 

Olennaista Syrjän talkoissa on, että kaikilla pitää olla mukavaa ja kenelläkään ei saisi olla tunnetta pakollisuudesta. Tätä Lopen Syrjä-seuran puheenjohtaja Erja Noroviita aina teroittaa. Syrjän talkoissa saa hyvää ruokaa tai ainakin pullakahvit, ja kaikki toivotetaan tervetulleiksi. 

Eiliset talkoot olivat tähänastisista ehkä rankimmat: oli pölyistä ja osin raskastakin. Silti oli hauskaa! 
Timo Noroviita odottaa lisää tyttärensä määrämittaan sahaamia lautoja.
Syrjän talo on vanha talonpoikaistalo Lopen Järventaustassa. Nykyisin sen omistaa Lopen kunta, mutta sitä hallinnoi Lopen Syrjä-seura, joka parhaillaan siis kunnostaa sitä hanke- ja talkoovoimin. 

Syrjällä on moninaiset yhteydet Lopen ja koko Suomen historiaan sekä erityi­sesti suomen kielen kehi­tyk­seen ja kulttuu­riin. 

1800-luvun alussa Syrjän emäntänä oli Maija-Stiina. Hänen vaatteisiinsa ja asusteisiinsa pohjau­tuu 2000-luvulla luotu Lopen naisen kansal­lis­puku. 1800-luvulta 1900-luvun alkuun Syrjässä viettivät noin neljänkymmenen vuoden ajan kesiään suoma­lais­mie­liset Goden­hjelmit ja Krohnit. Yksi heistä oli Aino Krohn, myöhem­min kirjailija Aino Kallas. Syrjässä toimi kesäisin voimakas yhteys paikal­lisen väestön ja "herrasväen" kesken, ja suomen kieli oli siinä keskiössä.

Syrjän rakennus on vuosien myötä päässyt pahasti  rapis­tumaan. Vuonna 2016 perus­tettiin Lopen Syrjä-­seura. Seuran tavoit­e on säi­lyt­tää tun­nel­mal­linen Syrjän miljöö ja mahdol­lis­taa sen moni­puo­linen käyttö kunta­laisten ja muidenkin iloksi ja hyödyksi.  Seura tukee kult­tuuri­histo­rial­li­ses­ti arvok­kaan talo­van­huk­sen käytön jatkamista ja laa­jen­ta­mis­ta erilaisin kun­nos­tus­hank­kein. Työssään se tekee yhteistyötä muiden järjes­töjen, yritysten ja asian­tuntijoiden kanssa.

Tavoitteena on hyödyntää Syrjän tunnel­mal­lista tupaa ja luonnon­kaunista piha­pii­riä eri­laisiin tapah­tumiin. Tapahtumia oli ennen korona-aikaa paljon, ja ne olivat niin korkea­kult­tuuria kuin lei­kkiä, ja kohderyhmänä kaiken­ikäi­set. Tarkoitus on, että myös erilaiset yhtei­söt ja yksityi­setkin voivat hyö­dyn­tää Syrjää tapahtumien pitopaikkana. Seura on avoin monenlaisille toimintamuodoille, jotka saattavat avata uusia mahdol­lisuuksia histo­rial­listen juurien ja nyky­päivän yhtei­söl­lisen toiminnan vahvis­tami­seen.

Syrjä-seura kerää paikallis­histo­rial­lista aineis­toa netti­sivuil­leen. Yksi ajatuksista on perustaa Syrjään huvilakulttuuriin keskittyvä museo. 

Timo Noroviita rakensi vintille lattiaa tyttärensä Saaran kanssa.

Monia kunnostustöitä pystyvät ei-ammattilaisetkin tekemään talkoilla, mutta eivät kaikkea. Siksi erilaiset hankerahoitukset ovat tarpeen myös ammattilaisten palkkaamiseen. Viimeisin joukkoon saatu ammattilainen on ikkunaentisöijä, joka palkattiin Tripla-hankkeen avulla kolmeksi kuukaudeksi. 

Kaija Uusitalo poisti nauloja lattialankuista. Lankut puhdistettiin ja ne on tarkoitus käyttää uudelleen. 

Korona-aikaan yleisötilaisuuksia ei tietenkään ole voitu järjestää ja talkoiden pitokin on ollut vähän rajallista. Tänä kesänä on kuitenkin pidetty talkoot kerran kuussa. Viimeisimmät olivat siis nämä "lokatalkoot", ja pienempiä talkoita on tämän tästä. Tekijöitä toivotaan lisää! 

Kuten sanottu, Syrjän talkoissa ei tarvitse pelätä joutuvansa raatamaan yli voimien. Pienikin apu on tervetullutta, ja tekemistä on monen alan osaajille, myös meille osaamattomille. Itse eilen kannoin lautoja ja putsasin lattialankkuja pihassa raapimella ja rautaharjalla. Ei ollut vaikeaa! Silti tuli hyvä mieli siitä, että sai edes vähän edistettyä tuon hienon talon kunnostusta. 
Lassi Tudeer ja Heikki Uusitalo hämmästelevät ikkunoita, jotka on jossain vaiheessa kunnostettu oudosti. Joskus osaamattomat korjaustyöt aiheuttavat päänvaivaa myöhemmin. 


Vintiltä löytyi monenlaista mielenkiintoista esineistöä. Ne on inventoitu ja osittain kunnostettu. Esimerkiksi vanhat pullot on tarkoitus myydä ja saada silläkin pientä lisärahaa remonttiin.

Syrjän tunnelmallinen, kaunis sali on tällä hetkellä kaaoksen vallassa. 


Timo Noroviita on vaimonsa Erjan kanssa tehnyt valtavasti
työtä Syrjän puolesta. Työ jatkuu vielä pitkään. 


Talkootöissä tärkeä tehtävä on myös muonitus. Marita Kiesilä oli näiden talkoiden muonittaja. Kahvit juotiin poikkeuksellisesti kertakäyttökupeista. Yleensä Syrjässä käytetään posliiniastioita, mutta talkoot ovat poikkeustilanne.

Pirjo Juhelan tekemä kaalilaatikko, Erja Noroviidan tekemä papupata ja ihastuttavat salaatit ja mannapuurot syötiin Uudessa Syrjässä. Iltapäiväkahvien kanssa saatiin Marita Kiesilän paistamaa omenapiirakkaa. 


Erja Noroviidan lapsenlapsi Hugo oli hänkin mukana talkoissa. 

Kaikkia lankkuja ei voi käytää uudelleen lattioissa.
Vuodet, lahottajasienet ja hyönteiset ovat tehneet tehtävänsä. 

Ikkunat kuljetetaan Lassi Tudeerin verstaalle kunnostettaviksi. 

Jos on Noroviita, on yhteisen hyvän asialla. Pieni Hugo Noroviitakin osallistui talkoisiin;
hän innostui vanhan tiiliuunin purkutöistä. 
Jos kiinnostuit Syrjästä, voit ottaa yhteyttä suoraan vaikkapa Erja Noroviitaan tai minuun.