27.1.24

Mahtavat sapuskat!

Huh, nyt on maha täynnä mahtavaa kasvisruokaa! Sanooko joku, että kasvissyöjän pitää syödä vain salaattia? 
Näissä kuvissa on vain pieni osa niistä kaikista herkuista, joita olen tänään saanut eteeni. Ja kaikki kasvista, valtaosa vegaanista!
Nyt olen hotellihuoneessa ja odotan, että maha laskisi sen verran, että pystyisin menemään kuntosalille ja kylpylään. 
Huomenna herkuttelu jatkuu. 

14.1.24

Kannatti lähteä Forssaan!

Sain Lassin lähtemään kanssani Forssaan eilen. 
Ensisijainen syy sinne lähtöön oli kirjaston Brander-salissa esitettävä elokuva "Iita, tehtaantyttö". Loppujen lopuksi päivään mahtui paljon muutakin mielenkiintoista ja hauskaa.

Olimme ajoissa perillä ja ehdotin, että oltaisiin ajettu pieni kierros Ronttismäessä. Se on yksi vanhoista tehtaantyöläisten asuinalueista. En ollut siellä koskaan käynyt, vaikka olin jopa kirjoittanut siitä, pelkkien kirja- ja karttatietojen perusteella. Lassi ei innostunut Ronttismäen etsimisestä, joten ajoimme suoraan tehdas- eli kehräämöalueelle. Se on kulttuuri- ja koulutuskeskittymä, joka on perustettu entisen Forssan puuvillatehtaan alueelle. Nykyään siellä toimii Forssan museo, luontomuseo, kirjasto, musiikkiopisto ja paljon muuta. Museolla kävimme syksyllä, nyt näimme siis enemmän. 

Iita tehtaantyttö on kuvattu vuonna 1977 juuri tällä alueella. Näyttelijätkin ovat paikallisia. Elokuva on YLE:n tuotantoa, sen käsikirjoitti Liisa Vuoristo ja ohjasi Maija-Liisa Sutinen. Päähenkilö on 12-vuotias mökintyttö Iita, joka pääsee puuvillatehtaalle töihin 1800-luvun lopulla. 

Ajattelin, että elokuva olisi mielenkiintoista ajankuvaa, ja niin se olikin, mutta oli se muutakin. Näyttelijät olivat ihastuttavia ja miljööt hyvin kuvattuja. Elokuvan teko on ollut todellinen kulttuuriteko, siksikin, että yhtä autenttista elokuvaa ei enää nykyaikana onnistuttaisi kuvaamaan. Esineistö, puvustus ja miljööt olivat hyvin aitoja ja uskottavia. Tällä kertaa hitaus ei häirinnyt tippaakaan, katsoin jokaisen sekunnin kiinnostuneena ja tarkkana. Tarinassa ei sinänsä ollut mitään yllättävää, se oli koskettava ja uskottava kuvaus siitä, millaista elämä tuolloin oli, ja hyvä niin. 

Eliisa Lintukorpi oli samassa näytöksessä. Ihme kyllä hänkään ei ollut elokuvaa aiemmin nähnyt, vaikka tuntee Forssan melko läpikotaisin. Hän kutsui meidät kotiinsa syömään tekemäänsä kakkua. Tietysti lähdimme! Ja kuinka ollakaan: Eliisan koti sijaitsee Ronttismäessä. Pääsin siis näkemään senkin!

Sitä ennen Eliisa tarjosi vielä meille kierroksen tehdasalueella. Saimme näkemästämme nyt paljon enemmän irti, kun Eliisa osasi kertoa monenlaista. Kävimme kirpparillakin ja ostin muistoksi pienen maljakon.  
Eliisalla on viehättävä koti pienessä puutalossa lähellä kaunista Forssan lukiota ja kirkkoa. 
Eliisa tarjosi meille maukasta kasviskeittoa, nautin ja otin lisää. Sen kanssa söimme pannukakkua ja itse tehtyä hilloa. Jälkiruokana oli sitten tuo mainio vegaaninen raakakakku. 

Oli mukava kuunnella Eliisan kertomuksia suvustaan ja vanhasta Lopesta, Tammelasta ja Forssasta. 

Sitten lähdimme  Vesihelmeen kuntosalille ja uimaan. 
Hienot kuntosalit siellä! Ja monipuoliset altaat, joissa oli tarjolla virtuaaliohjattua vesijumppaakin.
Voi, miksi Forssa ei voi olla lähempänä! Kävisimme siellä usein. 

Pukuhuoneessa törmäsin yllätyksekseni entiseen työkaveriini Pikiin, joka on siirtynyt Forssaan töihin. Sain kuulla, että "Iita tehtaantyttö" -elokuva esitetään kaikille koululaisille Forssassa. 
Mahtavaa, niin pitääkin!
Oli tarkoitus käydä Forssassa myös syömässä, mutta koska olimme saaneet Eliisan ihania herkkuja, ei maha halunnut ravintolaan. Ostimme siis kaupasta vähän iltanaposteltavaa ja ajoimme kotiin. 
Lisää tällaisia päiviä!

8.1.24

Joulukortit 2023

Vuoden 2023 joulukorttiselontekoni tulee tällä kertaa hieman myöhässä, kun loppiainenkin jo meni.
Onneksi somen perusteella moni muukin yhä tarkastelee joulukorttejaan ja on vasta laittamassa niitä talteen. 

Meidän uudenvuodenaattoperinteisiimme kuuluu joulukorttien tarkastelu. Siihen liittyy myös vuoden kauneimman joulukortin valinta, mutta kilpaileminen ei tässä ole olennaista. Valinta vain lisää ja helpottaa korttien tarkastelua. Luomme aina korttivalikoimaan myös yleissilmäyksen ja laskemme yksityiskohtia.

Kaikesta voi huomata, että joulukortit ovat minulle tärkeitä. Tein jo kouluaikana esitelmän joulukorteista ja kortinlähetystraditiosta. Meillä itsellämme sen sijaan on jo vuosia ollut tapana kirjoittaa Solstrandista joulukirje, ja se on tietysti hieman ristiriidassa joulukortti-innostuksen kanssa. Mutta kirjeissäkin on aina ollut runsaasti kuvia ja yksi pääkuva, jonka voi taittaa kortiksi. Tänä vuonna kirjettä ei kuitenkaan syntynyt, on ollut muita kiireitä ja ajateltavaa. 

Minusta on sääli, että korttien lähettämisperinne on hiipunut. Meillekin tuli tänä vuonna entistä vähemmän kortteja. Onneksi niitä sentään tuli, kiinnitän ne aina keittiön oveen ja siinä niitä ihaillaan uudenvuodenaattoon asti. 

Tänä vuonna korteissa oli runsaasti sinistä. Lisäksi valokuvakortit tuntuivat olevan vähenemään päin - siis ainakin sellaiset, joissa on pöydällä kynttelikkö ja joulutähti. Joiltain perheiltä saa vuosittain uuden perhekuvan, ja niistähän näkee hienosti lasten kasvun ja lemmikkien vaihtumisen vuosien myötä. 

Eläimiä minulle tulevissa korteissa on melko paljon, ja se johtuu tietysti siitä, että moni ystäväni harrastaa eläimiä ja ainakin tietää meidän niistä pitävän. Pidän myös perinteisistä aiheista ja piirroksista, talvisista mökeistä ja maisemista. 

Tänä vuonna eläimiä oli korteissa 8 lajia ja 21 yksilöä (linnut on tässä laskettu yhdeksi lajiksi, niiden erottelu olisi hankalaa). Yleisimpiä olivat linnut ja koirat. Kolmanneksi yleisin oli yllätys: kissa. Vain kaksi yksilöä oli kettuja, poroja, hiiriä, jäniksiä ja hevosia. 

Tonttuja oli nyt enemmän kuin enkeleitä. Tonttujen määrittely on vaikeaa, joten laskimme tonttulakit. Niitä oli kahdeksan, siis tosi vähän, ja enkeleitä vain yksi.

Vuoden kauneimman joulukortin valinnan suoritimme yhdessä Minnan ja Ollin kanssa. Mielipiteemme hajaantuivat, mikä oli hyvä asia. Voittajia oli siis useampia: yksi lähettäjän oma maalaus, yksi perinteinen ostokortti ja lisäksi Luonnonperintösäätiön töyhtötiaiskortti. Luonnonperintösäätiön kortit ovatkin ihan omaa luokkaansa. 

Kiitos kaikille kortteja lähettäneille ja tuoneille! 

7.1.24

Suuntana omavaraisuus 1 vuosi 2024


Kasvimaat ovat jään ja lumen alla, mutta katseet suunnataan jo tulevaan kevääseen ja kesään. 
Omavaraisbloggareidenkin vuosi alkoi taas.

Tällä kertaa on tarkoitus lyhyesti esitellä itsensä ja kertoa sitten tulevan kauden tavoitteista ja toiveista. Lisäksi meitä on ohjeistettu kertomaan, miten suunnittelemme kasvimaamme ja millaisia kokemuksia meillä on omassa puutarhassa esimerkiksi vuoroviljelystä, kumppanuuskasveista ja järjestyksestä. Jotain konkreettisia kokemuksiakin kaivataan. 

Oma tilanteeni on nyt se, että muu kirjoitustyö vie ajan ja ajatukset niin tarkkaan, etten siksikään kovin pitkästi kirjoita. Ajatukset eivät ole nyt ollenkaan tulevissa viljelyissä (vaikka aloituskuvan tekstissä vähän senkaltaista yritin vihjailla). Ehkä aktivoidun blogin suhteen sitten keväämmällä. 

Jotain pientä esittelyä sentään voin tähän tehdä.

Pilkkeitä Pilpalasta -blogia pidän minä, Marika Tudeer. Asun pienellä tilalla Lopen Pilpalassa yhdessä mieheni Lassi Tudeerin kanssa. Olimme molemmat alun perin muissa töissä, mutta nyt elelemme täällä kotosalla: Lassi soittaa musiikkia ja viljelee, minä kirjoittelen ja toimin erilaisissa järjestöissä ja yritän kesäaikaan myydä tilamme tuotteita ja kirjojani. 

Tilamme on ihan mikrotila, ja kaikki hoidetaan käsivoimin. Etupäässä tarkoitus on kasvattaa ruokaa itselle, ja ison osan vuotta syömmekin itse kasvattamaamme ruokaa. Kanoja meillä ei enää ole eikä muitakaan kotieläimiä paitsi koirat Peppi ja Tikki. 
Muutama kuva uudenvuodenaaton sapuskoista. Kurkkua meillä on paljon säilöttynä ja sitä syödään päivittäin: hapankurkkua 30 litran sammioissa, kurkkusalaattia (sipuli-valkosipuli-jne) on ehkä sata litraa jäljellä nyt. Tuossa kolmannessa kulhossa sen sijaan on kaukaa tuotua ruoka-ainetta: se on ihan lohta, mutta onpahan sentään itse graavattua. Lassihan on myös kokki puutarhurin, ikkunaentisöijän ja diplomi-insinöörin lisäksi, ja siitä minä saan nauttia. 

Pihassa on Lassin rakentama savustusmökki, 
jossa savustuu välillä peuraa ja joitain kasviksiakin, useimmiten kuitenkin lohta. 
Uudenvuodenaattoon kuuluu myös perunasalaatti. Tähän aikaan vuodesta joudumme osan tarvikkeista ostamaan kaupasta, omenatkin, mutta ainakin perunat, valkosipulit ja sipulit sekä chilit ovat omaa tuotantoa.
Meidän paras omenapuu tuottaa hyvin omenia, mutta ne eivät ole kovin säilyvää lajiketta. 
Siksi omenat pitää säilöä jo syksyllä. 
Teimme hyllykaupalla inkivääri-kaneli-omenahilloa ja lisäksi chili-omenahilloa.  
Iloittelen keksimällä säilykkeille erilaisia nimiä ja tarinoita. 
Paara oli loppilainen pahantekijä, räyhähenki. 
Chili-omenahillo on nimeltään Paaran potku, chili-karpalo-puolukkahillo puolestaan Paaran puraisu.
Kellarissa hyllyillä eniten on kurkkusalaattia, mutta hillojakin piisaa vielä. 
Laareissa on perunaa ja muita juureksia. 
Viime kauden katepaalista jäi osa odottamaan tulevaa kesää. 

Niin, niitä kokemuksia ja suunnitelmia. 
Tulevana kesänä yritämme vähentää viljelyitä ja erityisesti yritämme vähentää säilöntää. 
Mutta kun satoa tulee, pakkohan sitä on säilöä. Ruokaa ei saa haaskata. 

Päätuote Lassin viljelyissä on ollut valkosipuli, mutta sen kasvatusta päätimme radikaalisti vähentää. Maassa on nyt valkosipulia lähinnä omaan tarpeeseen. Ensi kesänä myymme niitä korkeintaan muutamille vakioasiakkaille.  

Uusi, maalämpöä hyödyntävä kasvihuoneemme on tilava, ja siellä kasvaa etupäässä kurkkua ja tomaattia. Lisäksi Lassi kasvattaa tulevanakin vuonna luffaa eli pesusienikurkkua. Ne ovat hauskoja, tosin ne vievät paljon tilaa ja vaativat tosi pitkän kasvatuskauden. Rahallista järkeä niiden kasvatuksessa ei ole. Ananaskirsikkaa tai mansikkakoisoa, basilikaa ja vihannesportulakkaa pitää tietysti kasvattaa, ja jonkin verran chiliä. 

Avomaaviljelystä emme oikein osaa vielä sanoa. Täytyy miettiä. Yksi mahdollisuus olisi herne - ainahan niitä on kasvatettu, mutta voisi kasvattaa entistä enemmän. Kesäkurpitsaa ainakin tarvitaan. 

Kuten huomaatte, suunnitelmamme ovat täysin kesken tai oikeastaan olemattomat. Viljellään kyllä, mutta ensi kesänä tahdon tehdä myös muuta kuin raataa kasvimaalla tai keittiössä. 

*** 

#suuntana omavaraisuus -blogit aukeavat vuonna 2024 
kunkin kuun ensimmäisenä sunnuntaina kello 9.00. 
Sarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi 

Alla on nyt linkit muiden omavaraisbloggareiden tammikuun blogeihin. 

Me kaikki toivomme paljon lukijoita ja myös kommentoijia, joten jätä ihmeessä terveisesi! 

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/vuosisuunnitelma-omavaraisuuteen-suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2024

Tillintilananna https://www.tillintilananna.fi/suunnitelmia-vuodelle-2024/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/01/suuntanaomavaraisuus-tammikuu-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/01/tammikuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/01/puutarhakauden-2024-suunnittelu-alkaa.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/01/katse-tulevaan.html

Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-yhteiskirjoitus-1.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-1-vuosi-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-1

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18079

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vuodelleni-2024

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-1-suuret.html

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2024.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/01/uuden-vuoden-haaveet-2024.html

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape https://farmescape.fi/suunnitelmia-ja-haaveita-vuodelle-2024/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/01/07/tammikuu-24-uuteen-vuoteen/

Näillä varusteilla saatiin aikaan vuoden ensimmäinen kakka 4.1.2024. 
Olin jo aikeissa tilata ajan eläinlääkärin tarkastukseen, 
mutta onneksi tossujen kanssa ulkoilu viimein onnistui. 

2.1.24

Vuosi 2024 on täällä!

Vuosi on vaihtunut. 
Savustusmökissä kypsyy kala. Siitä tuli oikeastaan kylmäsavustettua. Herkullista!
Vuoden 2023 viimeinen päivä oli kylmä, mutta aurinkoinen. Tämä kuva on otettu ikkunan läpi. 
Minna ja Olli saapuivat hyvissä ajoin. Iltapäivätanssit sujuivat Warren Woiman uusien äänitteiden tahdissa. Warren Woima on siis bändi, jossa soittavat ja laulavat Olli, Lassi ja Hankosaaren Joppe.
Minä makasin tanssien ajan lattialla. 
Olin kirjoittanut aamun ja sen ohessa siivoillut vähän, joten piti levätä ennen iltaa.
Olli kehitti serveteille taittomalleja. Taitoksesta taisi tulla nimeltään 'Soihtu'.
Kävin Minnan ja koirien kanssa pienellä kävelyllä, mutta se jäi hyvin pieneksi, koska koirat alkoivat nostella tassujaan jo pian Rautakoskentielle päästyään. Palasimme kiltisti kotiin. 
Lassi oli graavannut ja savustanut kalaa. Sen lisäksi oli perunasalaattia ja yhtä ja toista lisuketta. 
Ruuan jälkeen lähdimme rantatonttua tapaamaan eli glögille huvimajalle.
Lausuimme kaikki loitsut, mutta rantatonttu ei näyttäytynyt. 
Koirat piti pitää sylissä. Paluu sisälle tapahtui juosten.
Olli joutui koiranrauhoittelijaksi. Tikki saattaa näyttää kuvassa hymyilevältä, mutta sitä se ei ole. Se joutui taas kuollakseen pelkäämään "ilo"tulitteita, joiden ääni kuului jo varhain illalla. Mehän asumme ihan syrjässä, mutta Tikki kuulee paukkeen kaukaakin. Siksi ohje "muuttakaa metsään" tai "vie se koira jonnekin syrjään uudenvuodenaattona" ei toimi, paukuttajia tuntuu olevan kaikkialla. Itse emme edes yrittäneet käydä niitä ulkona katselemassa, ilmeisesti kukaan ei ihan tässä lähellä mitään räjäytellytkään. Hyvä niin.  

Vuodenvaihteen ohjelmaan kuuluu meillä kysymyssarja menneestä ja tulevasta vuodesta. Vastailimme kysymyksiin ja kävimme sitten niitä läpi vertaillen tämänvuotisia viimevuotisiin. 

Rappakaljan peluu jäi tälläkin kertaa väliin ja vuoden kauneimman joulukortin valinta siirtyi uudenvuodenpäivälle. Asia tuli kuitenkin hoidettua. Kovin on kiireistä aikaa tuo vuodenvaihde!

Oli mukavaa, kun Olli ja Minna taas kävivät. Tavataan Rappakaljan merkeissä mahdollisimman pian. 

26.12.23

Joulukalenterikisan kysymyksistä ja vastauksista

 


Joulukalenterikisa on siis ratkennut ja voittaja julistettu. 

Vastaajia oli kaiken kaikkiaan 18. Se on aika vähän, kun ottaa huomioon, että luukkuja availtiin yhteensä lähes 3000 kertaa. Sitä ei kuitenkaan voi tietää, montako eri lukijaa tuossa luvussa on. 

Noin puolet vastanneista vastasi suunnilleen jokaiseen luukkuun. 
Heidän keskensä kisa oli siis kova, mutta voittaja oli silti ylivoimainen. 
Siinä eivät yksittäiset plussat painaneet. 

Palautetta kysymyksistä saa antaa! Olivatko ne liian vaikeita?
Kysymystenhän pitää olla sellaisia, että niihin ei voi vain vastata kyllä tai ei. Esimerkiksi yllä olevasta kuvasta ei kannattaisi kysyä: Onko kuvassa Lassi? Sen sijaan voisin kysyä vaikkapa että mitä tässä kuvassa tapahtuu tai miksi Lassi näyttää kuvassa niin hassulta. Vastauksia voisi olla useita ja osa niistä hyvinkin hauskoja. 

Moni muuten hyvä kuva piti hylätä, koska siitä ei luontevasti keksinyt riittävän monitahoista kysymystä. Tai vastaavasti mieleen tuli joitain kysymyksiä, joista kuitenkin puuttui riittävän hyvä kuva. 

 Vältän myös kysymyksiä, joihin on yksi yksinkertainen vastaus, jonka muut voivat vain kopioida. No, sellainen oli tällä kertaa kysymys siitä, mitä joella oli. Ajattelin, että vaihtoehtoja olisi kuitenkin enemmän kuin se koskikara, mutta kyllä se se oli. Olisi siellä voinut olla saukko tai sorsakin... sorsa uiskenteli joella samoihin aikoihin, mutten ollut varma tarkasta lajista, joten en sitten laittanut sitä kuvaa. 

Koskikarakysymys oli siis liian helppo, mutta oliko jokin liian vaikea? Mistä kysymyksistä erityisesti pidit? Suosituin kysymys oli yllättäen itsenäisyyspäivän lämpötilakysymys. Siitä Kaarina ja Tuija saivat täydet pinnat. Myös matkan pituus Liitontalolle oli suosittu kysymys. Siis numeroaiheiset! Sellaisiako pitäisi olla enemmän? Sen sijaan tonttukysymys eli se, missä piti itse keksiä runo tms., ei ollut kovin suosittu. Se olikin aika vaikea. 

Sain kivaa palautetta kisasta. Kiitos! Joku harmitteli kisan päättymistä ja sanoi odottavansa jo innolla ensi joulukuuta ja uutta kisaa. Mutta hei! Ei tarvitsekaan odottaa kokonaista vuotta eikä edes yhtätoista kuukautta! Puolen vuoden kuluttua on juhannus: vuorossa on juhannuskalenterikisa! No, viimevuotiseen tapaan se on varmaankin vain viikon mittainen. Kesällä ei ole aikaa 25 kalenteriluukun väsäilyyn. (Ei tosin oikein olisi ollut nytkään...)

Mutta hauskaa tämä oli. Oli niin mukavaa aina saada teidän vastauksianne. Ilahduin kaikista! 

Pysy kanavalla. Voit kirjautua blogin seuraajaksi joko Googlesta tai blogit.fi:stä. 
Tai voit muuten vain käydä seurailemassa, mitä kulloinkin olen väsäillyt. 
Muista, että ilahdun paitsi lukukerroista myös kommenteista! 

Joulukalenterikisa on ohi!

Niin se sitten on ohi, tämänvuotinen joulukalenterikisa. 
On aika julistaa voittaja.
Kylläpä on harmi, kun vain yksi voittaa. Tällä kertaa hän myös oli aivan ylivoimainen. 
Tarkistuslaskin kyllä moneen kertaan. 
Laitan oikeat vastaukset kuhunkin luukkuun viimeiseksi kommentiksi. 
Toki niitä saa vielä kommentoida, mielelläänkin. 
En erikseen joka kohdassa kerro, saiko kullakin vastauksella plussan, puolikkaan vai kokonaisen pisteen. Muutamien kysymysten kohdalla saatan kertoa, kuka sai täyden pisteen tai jopa yli sen - yhden kerran annoin vastauksesta 1+! 

Niin, se että kaikki eivät voi voittaa... Kyllä kaikkien pitää jotain saada. Ajattelin näin:

Kaikki tähän kisaan osallistuneet saavat Solstrandissa käydessään jotain ekstraa. Etukäteen ei voi tietää, mitä se kulloinkin on, se riippuu muun muassa vuodenajasta. Nyt jos joku tulee, on tarjolla vielä säilykkeitä: Paaran potkua, Herkkua, Kiitolaukkaa... Kesällä voi sitten olla vaikkapa jotain tuoretta kasvimaalta. Tai sitten jotain aivan muuta. 

Ai se voittaja? 
Mitäs luulet? 
Hän on...





















Kaarina!

Oliko yllätys?

Käy kurkkaamassa myös toinen päivitykseni, jossa pohdin kysymyksiä ja vastauksia, vastaajien määriä ja sen semmoista. 
Tässä suora linkki siihen (avautuu pian):

25.12.23

Joulukalenterikisa luukku 25: Lahja

Jos oikein tunnistan, kuvassa on vaapsahainen. Tutumpi nimi on vaaksiainen, mutta tarkempaa lajinmääritystä ei nyt ole teille antaa. Niitä on nimittäin olemassa yli 14 000 lajia. 
Tämä on viimeinen kalenteriluukku. 
Kysymys ei liity kuvaan millään tavalla. 
Ainakaan tietääkseni. 

Kysyn nimittäin: Mitä sain Lassilta joululahjaksi vuonna 2023 eli eilen?
Tätä kirjoittaessani en tiedä sitä vielä itsekään. 
Katsotaan, arvaammeko. 
Olen marmattanut ja muistuttanut asiasta niin monta kertaa, että on todennäköistä, 
että hän kuitenkin jotain on varautunut antamaan. 

Annan vaihtoehtoja eli omia arvauksiani. Te voitte toki keksiä ihan omia. Ja mistäpä tiedän, vaikka joku teistä jopa tietäisi vastauksen, vaikka se on äärimmäisen epätodennäköistä. 

Siis:

a) yöpaidan
b) otsalampun
c) paperille kirjoitetun lupauksen jostakin, esimerkiksi suostumisesta lähtemään minun kanssani reissuun, jossa joutuu yöpymään jossain muualla kuin kotona
d) suklaata
e) kirjan
f) rahaa
g) jotain muuta, mitä? 

Huomenna on sitten aika laskea lopulliset pisteet ja valita voittaja.
Voittajan julkistan vasta jossain vaiheessa päivää, todennäköisesti en aamukymmeneltä, jolloin nämä luukut ovat auenneet. Enhän voi tietää voittajaa etukäteen: vastausaikaa on vielä koko huomispäivä, joten pääsen pistelaskuhommiin vasta seuraavana aamuna. 
Malttia! 

24.12.23

Joulukalenterikisa luukku 24: Ukset

Reippahasti käypi askelet,
äidin hommat on niin kiireiset.
Lahjat peittyi kääröihin,
ukset kiinni pantihin,
vaan on hauska sentään!

Oikein hyvää jouluaattoa kaikille!

Tiedätkö sinä, mikä on uksi? 
Sehän voisi olla lukko, mutta kyllä se on ovi. 

Tämän luukun kuvissa on neljä ovea Solstrandista. Kysymys kuuluu:

Mikä tai mitkä näistä ovista eivät sijaitse Serafia-noidan mökissä? Puhutaan siis Solstrandin vanhasta kanalarakennuksesta, siitä, josta kanat muuttivat Vihtiin runsas vuosi sitten. 

Voit jälleen rohkeasti arvata.
Varma plussa on tiedossa kaikille vastaajille, täysin oikeasta vastauksesta tulee tietysti kokonainen piste. Ja muista edelleen oma nimi, muuten en tiedä, kenelle pisteen antaisin!
Ovi numero 1.
Ovi numero 2. 
Ovi numero 3.
Ovi numero 4. 

Ja kisahan jatkuu tietysti vielä huomiseen, joulupäivään.
Ehdit hyvin vastata myös aikaisempiin luukkuihin nyt.
Vai joko vastasit kaikkiin? 

22.12.23

Joulukalenterikisa luukku 23: Kasvit

Vielä ei olekaan ollut yhtään kasvintunnistustehtävää. Nyt tulee! 
Tehtävänanto on yksinkertainen: nimeä kuvissa olevat kasvit.
Tunnistamista helpottanee tieto, että kaikki kasvit on kuvattu Solstrandin pihassa.
Jokaisesta oikein nimetystä kasvista saa plussan, kuitenkin niin, että plussan saa vanhaan tapaan jokainen, vaikka vastaus olisi täysin vääräkin. 
Siis: yksi tai ei yhtään oikein +, kaksi oikein ½, kolme oikein 1-, neljä oikein kokonainen piste. 
Kasvi numero 1. 
Kasvi numero 2. 
Kasvi numero 3.
Kasvi numero 4. 

Vaikea tämä varmasti on, mutta älkää lannistuko. 
Voihan olla, että kaikki menee oikeinkin. 
Ei kuitenkaan kannata kopioida muiden vastauksia, sillä kukaan tuskin oikeasti tunnistaa näitä kaikkia. 

Tärkeintä on, että muistat oman nimesi! 

Joulukalenterikisa luukku 22: Törö

Tämä hattupäinen törö nököttää meidän alapihalla.
Tämänpäiväiset kysymykset koskevat sitä:
a) Mikä tai mitä tämä on?
b) Mitä sillä on tehty?
c) Mistä se on tuohon tullut?
d) Mitä sillä voi tehdä ensi kesänä? 

Ja muistathan jälleen nimesi vastauksen perään, ellet ole kirjautunut! 

Vielä on kolme luukkua jäljellä tämän jälkeen.
Muistathan varmistaa, että olet vastannut kaikkiin luukkuihin. 
Sillä saa jo yhteensä monta pistettä, sillä kaikki vastaajathan saavat aina vähintään plussan. 
Ja voittajaa odottaa 50 euron verran Solstrandin tuotteita. 


21.12.23

Joulukalenterikisa luukku 21: Rantatonttu

Kaikki tietävät, että meidän rannassa, tuossa keltaisessa mökkeröisessä, asuu Rantatonttu. 
Mutta kukaan ei ole koskaan Rantatonttua nähnyt!
Joulun perinteisiimme kuuluu käydä kerran Rantatontun luona glögillä, 
mutta Rantatonttu itse ei näyttäydy. 
Millä saisimme hänet näkyviin?

Tämänkertainen joulukalenterikisan tehtävä on laatia houkutteluteksti Rantatontulle.
Se voi olla runo, laulu, hokema, loitsu, loru, manaus tai mitä tahansa, kunhan se on toimiva. 

Voit myös kertoa, jos tiedät Rantatontulla olevan muunkin nimen kuin Rantatonttu. 

Mutta älä unohda omaa nimeäsi!

PS: Viime vuonna Solstrandin joulukalenterikisaan osallistuneet varmasti muistavat, 
että silloinkin oli mukana rantatonttuaiheinen kysymys. 
Mutta silloin kysyttiin pelkkää nimeä, nyt pääasia on tuo houkutteluloru. 

20.12.23

Joulukalenterikisa luukku 20: Ajatukset


Tämänkertainen luukku ei kovinkaan tiiviisti liity jouluun ja on lisäksi kauhean henkilökohtainen ja itsekeskeinen. Sen verran joulua on mukana, että kyse on myös näiden joulukalenteriluukkujen syntymisestä, samoin esimerkiksi jouluglögitapahtumamme ideoinnista. 
Mutta ei vain niistä, vaan melkein minkä tahansa asian keksimisestä ja kehittelystä päässäni. 
Siis:

a) Mihin aikaan ja missä paikassa keksin useimmat ideani nykyisin? Siis kirjojeni tapahtumat, nämä kalenteriluukut ynnä muut. Ajatuksia voi toki putkahtaa missä hyvänsä, mutta nykyisin esimerkiksi suurin osa kirjani juonenkehittelyistä tapahtuu tietyssä tilanteessa. Missä ja milloin?  
b) Paikka ja aika eivät ole samat kuin ensimmäistä kirjaani tehdessäni viisi vuotta sitten. Missä siis kehittyivät "Lähteen rannalla elämä" -kirjan juonenkulut ja tapahtumat? 

Jälkimmäiseen kysymykseen vastauksen voi joku jopa tietää, ensimmäiseen ei. 
Keksi siis rohkeasti ihan itse!