Kanojen ruokinnasta

Olen alkanut harkita kanoista luopumista.

Suurin syy siihen on Ruokaviraston määräykset kanojen ruokinnasta. On nimittäin niin, että yksi suurimpia kannustimiani kanojen hankintaan aikoinaan oli se, että se vähentää ruokahävikkiä. Tosin meillä ruokahävikki on joka tapauksessa vähäistä, ja valtaosa kanojen ruuasta olisi joka tapauksessa lähiviljelijältä ostettua kauraa ja kaupasta ostettua rehua. Olisi silti hienoa, että jos meiltä ihmisiltä tai koirilta jotain joskus jää syömättä, sen voisi antaa kanoille. 

Mutta kun ei saa. Ruoantähteiden antaminen on kiellettyä, samoin kaiken lihan syöttäminen. Se on ilmaistu siis niin, että maaeläinten lihan antaminen kanoille on kiellettyä, mikä tarkoittaa sitä, että kalaa saa antaa, mutta ei esimerkiksi riistan jämiä. 

Kasvatettua lihaahan meillä ei syödäkään, mutta riistaa saamme metsästäjiltä, kun Lassikin kuuluu metsästysseuraan. Otamme riistan roippeet innolla vastaan ja keitämme niitä itselle ja koirille. Mutta kanoille ei saa antaa edes luita kaluttavaksi - se olisi niille hauskaa. Ei myöskään sitä rasvaa, jota esimerkiksi peuroissa on paljon. 

Syynä on tietenkin eläintautien vastustaminen. Toisaalta siihen nähden, jos riistan syöttämistä kanoille pidetään todellisena riskinä, on ihme, ettei asiasta tiedoteta aktiivisemmin. On nimittäin paljon ihmisiä, jotka eivät ole moisesta kiellosta kuulleetkaan.

Minä kyllä olin, mutta ajattelin silti vielä varmistaa ja yrittää kysellä perusteluja Ruokavirastosta. Liitän tähän nyt lähettämäni kirjeet ja niihin saamani vastaukset, ihan valistusmielessä muidenkin luettavaksi. (Koska kyseessä on viraston teksti, jossa ei edes ole kirjoittajan nimeä, sen saa käsittääkseni julkaista sellaisenaan.)

Minä: "Ymmärrän, että luonnonvaraiset peurat, kauriit ja hirvet ovat maaeläimiä, mutta onko tuon määräyksen tarkoitus oikeasti koskea myös ei-kasvatettuja eläimiä? Jos on, voitteko selventää, mikä se varsinainen riski siinä on? 

Moni kuitenkin hankkii kanoja juuri ruokahävikin vähentämiseksi, joten näillä määräyksillä pitäisi olla hyvät perusteet. Kanat syövät kanaloissa silloin tällöin myös hiiriä ja tarhassa mm. sammakoita, ja maaeläimiähän nekin ovat. 

Entä sitten luonnonvaraiset linnut? On varsin tavallista, että metsästäjät levittävät esim. peuran rasvat linnuille puiden oksille. Ja vaikka niitä ei levitettäisikään, linnut käyvät usein syömässä roippeita mm. metsästysmajojen ympäristössä. Myös keitossa pintaan nousseesta talista tehdään usein linnuille ruokapötköjä. Miten näihin sitten pitäisi suhtautua?"

Ruokavirasto: "Lähtökohtaisesti eläinperäisen valkuaisen käyttäminen elintarviketuotantoelinten rehussa on kiellettyä. Siihen on joitakin poikkeuksia:

• Maito ja maitotuotteet sekä muna ja munatuotteet ovat tietyin edellytyksin sallittuja kaikkien eläinlajien ruokinnassa.
• Sallittua on myös käyttää käsiteltyä eläinvalkuaista (prosessed animal protein, PAP), joka on saatu
• kaloista, hyönteisistä, sioista ja siipikarjasta kalojen ruokinnassa
• kaloista, hyönteisistä ja sioista siipikarjan ruokinnassa ja
• kaloista, hyönteisistä ja siipikarjasta sikojen ruokinnassa.
• Hyönteisten ja hevosten ruokinnassa on sallittua käyttää kalajauhoa (PAP).

Käsiteltyä eläinvalkuaista voi valmistaa ainoastaan luokan 3 sivutuotteista sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyssä luokan 3 käsittelylaitoksessa.

 

Luonnonvaraiset peurat, kauriit ja hirvet ovat maaeläimiä eikä niitä saa käyttää siipikarjan, kuten kanojen, rehuna edes käsiteltynä eläinvalkuaisena.   

 

Ruokajätteen käyttö kaikkien elintarviketuotantoeläinlajien ruokinnassa on myös kiellettyä.

 

Nämä kiellot perustuvat ns. sivuoteasetukseen (EY) N:o 1069/2009 ja ns. TSE-asetukseen (EY) N:o 999/2001, muutoksineen. Perusteena on eläintautien, kuten ”hullun lehmän tauti” ja suu- ja sorkkatauti, leviämisen estäminen.

 

Luonnonlintujen ruokinnassa saa käyttää eläinrasvaa (vrt. talipallot).

 

Ruokaviraston nettisivuilla https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/rehu--ja-lannoiteala/rehut-ja-rehualan-toimijat/ on tietoa eläinvalkuaisen kielloista ja rajoituksista elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa.  

 

https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/rehu--ja-lannoiteala/rehut-ja-rehualan-toimijat/elaimista-saatavien-sivutuotteiden-kaytto-elainten-ruokinnassa/kasitelty-elainvalkuainen-eli-pap/

 

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/rehut-viljelijat-ja-kotielaintuottajat/elainvalkuaisen-rehukaytto-ns.-tse-asetus/ 

Terveisin

Ruokavirasto, rehuvalvonta"

Minä: "Kiitos vastauksesta.

Pieni lisäkysymys vielä: Voivatko nuo taudit, joiden vastustamiseksi säädökset on asetettu, tarttua kananmunista? Vaiko vain lihasta?

Ja vielä täsmennys: jos kotikanalan siivekkäät luokitellaan lemmikeiksi eikä elintarviketuotantoeläimiksi, nuo määräykset eivät koske niitä? (Jos siis pitää kanoja vain lemmikkinä.)"

Ruokavirasto: "Hei,

eläintaudeista ja niiden leviämisestä on tietoa Ruokaviraston nettisivuilla https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/

 

Lemmikkikanoja, ja muitakin elintarviketuotantoeläinlajeja, joita pidetään lemmikkinä, sekä kotitarve-eläimiä (elintarvikkeet omaan kotikäyttöön) koskevat samat ruokintasäännöt kuin laajemmassakin elintarviketuotannossa olevia eläimiä. Eläintaudithan eivät tunne rajaa sille, pidetäänkö eläintä lemmikkinä vai elintarviketuotantoa varten."

Peuranrasvasta tehtyjä tirppataleja saa sentään antaa luonnonlinnuille. 

Puurolinjalla ollaan. 

Tästä vinkkiä, mitä talista voi tehdä:

https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/ruokaa-linnuille-tirppatalit-ja.html

Seuraavaksi olisi kiva tietää, onko muissa maissa vastaavat määräykset. Onkohan Ruotsissa ja Norjassa? Entä Venäjällä? 

Etäilyn ilot ja harmit

Takana on jälleen yksi viiden tunnin koulutus tietokoneen ääressä. Tätä etäilyä on nyt kertynyt viimeisten viikkojen aikana ihan tarpeeksi. Onhan tähän saanut jo kaksi vuotta totutella, ja on tässä paljon hyviäkin puolia. 

Laskin, paljonko minulta on kulunut koneella pelkästään etäyhteyksien päässä viimeisten kahden viikon aikana, siis erilaisissa kokouksissa ja koulutuksissa. Tunteja kertyi 31 ja puoli. Tosin siinä on muutama tauko mukana. Noin kolmekymmentä tuntia taitaa olla oikea lukema. 

Vain muutama kokous on ollut työhön liittyviä, lisäksi yksi kirjaesittely. Muut ovat olleet joogaa, tanssia, kirjoittajaryhmää ja yksi yhdistyksen kokous. Tänään oli devising-teatterityöpaja ja koko viime viikonlopun eläinsuojeluneuvojien koulutus. Tiistai-iltoihini kuuluu päivystys eläinsuojelu-chatissä. Hämeen kylien Avoimet kylät -info oli keskiviikkoiltana. 

Kuulostaa siltä, kuin olisin kovin aktiivinen, mutta en kyllä ole. Minä olen tosi laiska, enkä ollenkaan koko ajan ahkeroi. Mutta kieltämättä olen monessa mukana: eläinsuojelu, luonnonsuojelu, kylätoiminta, erilaiset harrastusryhmät. Niitä vain jotenkin kertyy.   

Mutta olisinko osallistunut kaikkiin noihin kokouksiin ja koulutuksiin, jos niihin olisi pitänyt matkustaa fyysisesti paikalle? Tuskinpa! Tänäkin aamuna sain rauhassa heräillä kotona, hoitaa koirat ja kanat ja lueskella Hesaria, kunnes vain avasin tietokoneen ja olin koulutuksessa. Teatterikurssin vetäjä oli Puolassa ja muut osanottajat Raumalla, Espoossa ja kuka missäkin. Miten mahtavaa!

Sitä paitsi kurssi sujui ihmeen hyvin etänäkin, vaikka harjoitteet olivat liikunnallisia ja me jopa esiinnyimme toisillemme!

Kun kokoukset eivät ole hotelleissa ja muissa vastaavissa paikoissa, jäävät mainoskynät saamatta.
Kun vielä koiralla on aktiivinen pureskelutaipumus, alkavat kynät käydä vähiin. 

Tietenkin yhteydessä ruudun välityksellä puuttuu paljon: nimenomaan se todellinen kohtaaminen. Ehkä eniten se haittaa kirjoittajakurssilla. 

Kahtena viime vuonna minulla on ollut opistolla koko vuoden viikoittainen englanninkurssi. Tämä Fun Club -kurssi on hauskanpitokurssi, jonka tavoite on ylläpitää ja kehittää suullista kielitaitoa. Kumpanakin keväänä jouduimme siirtymään etäopetukseen ja olihan se oikeasti hankalaa. Piti keksiä aivan uusia pelejä ja harjoitteita, joita jotenkin pystyi ruudun välityksellä totetuttamaan.  Jatkoimme  sitkeästi, mutta se varsinainen hauskanpito jäi kyllä vähemmälle. 

Etäkokousten tauolla ehdin hyvin ulos koiran kanssa. 

Sen sijaan moni muu asia luontuu mainiosti etäyhteyksiin. Kokoukset ja luennot onnistuvat yleensä oikein hyvin. Niitä kannattaa varmasti jatkossakin järjestää etänä, vaikkei se olisi välttämätöntäkään. Mikä määrä aikaa ja rahaa ja luonnonvaroja siinä säästyykään! 

Otin itsestäni kuvan tässä koneen ääressä. Kuvassa olen Jitsi-videoyhteydessä. Suosin Jitsiä, se on minusta kätevin videoyhteys, joskaan ryhmiin jako ei siinä onnistu. 

Mitä mieltä sinä olet videoyhteyksistä? Entä mitkä ovat parhaat vinkkisi etäilyyn?

Minun paras vinkkini taitaa olla joogamatto koneen vieressä... Arvaat kyllä: siihen on tullut kellahdettua muutamankin kerran. Ja kuuntelu sujuu silti! 

Lientä ja lihaa peuran ja hirven luista

Kaikki kokit tietävät, että paras lihaliemi tulee keittämällä pitkään lihaisia luita. Silti suurin osa riistan luista jää käyttämättä. Peuroja, kauriita ja hirviä on niin paljon, että metsästäjät eivät niitä jaksa keitellä. 

Ottajia luille ja lihanroippeille varmasti olisi. Ongelma on vain kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen ja toki myös terveysmääräykset. 

Mahdotonta riistan luovuttaminen edelleen ei ole. Ruokaviraston mukaan metsästäjä tai metsästysseura saa myydä tai muuten luovuttaa pieniä määriä luonnonvaraisten riistaeläinten tarkastamatonta lihaa. Silloin lihan pitää mennä suoraan yksityishenkilön omaan käyttöön. Tarkastamatonta lihaa saa luovuttaa myös leikattuna tai jäädytettynä, mutta siitä ei saa valmistaa luovutettavaksi mitään tuotteita, kuten jauhelihaa, makkaroita tai palvilihaa. Kolarihirveä voi myydä myös riistanhoitoyhdistys tai poliisi, mutta silloinkin vain suoraan lopulliselle kuluttajalle.

Mutta tarkastamattoman lihan myynnistä on myyjän tehtävä ilmoitus toiminnan rekisteröintiä varten kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Myyntipaikka voi olla esimerkiksi metsästäjän koti tai lahtivaja ja sen tulee olla ilmoitettu elintarvikehuoneisto.

Käytännössä siis "tavallinen ihminen" melko harvoin saa riistalihaa hankittua. Meillä onneksi Lassi on metsästysseuran jäsen. Niinpä minäkin saan lihaa syödäkseni. Minähän vältän lihansyöntiä; syön vain kalaa, joskus lammasta ja sitten sitä riistaa. 

Jostain syystä minua ei yhtään häiritse käsitellä lihaa, päinvastoin. Minusta tuntuu hyvältä, että ammuttu eläin tulee käytettyä mahdollisimman tarkkaan.

Tänään sain käsiteltyä ilmeisesti jahtikauden viimeisen peuranvasan roippeet. Verannalla odottaa nyt useita pusseja lihaa, kulhollinen puhtaaksi kaluttuja luita sekä litrakaupalla mahtavaa lientä. Ne saavat jäähtyä siellä ennen pakastimeen panemista. Osan syövät koirat pakastamatta.  

Onhan käsittelyssä työtä: kolme tuntia siinä taas vierähti. Tai siis paljon enemmänkin: Lassi toi lihat kotiin, pilkkoi ne sahalla niin, että ne saatiin tiiviisti mahtumaan kahteen 16 litran kattilaan ja keitti niitä sitten noin kuusi tuntia. Kun keitokset olivat jäähtyneet, oli minun vuoroni. 

Peuran liha on niin rasvaista, että käsien saaminen puhtaaksi jälkikäteen on työlästä. Siksi olen siirtynyt käyttämään muovihanskoja, vaikka en niitä yleensä harrasta. Nostan ison kattilan lavuaariin, kokoan viereen neljä suurta astiaa ja ryhdyn hanskat kädessä erottelemaan luita ja lihoja.

Parhaat lihat menevät itselle yhteen astiaan. Luut menevät toiseen astiaan ja rasvat kolmanteen. Suurin astia on koirien lihoille, ja siihen menevät kaikki vähänkään epämääräiset osat: kalvot, jänteet, pehmenneet rustot, rasvaisimmat palat. 

Kun erottelu on tehty, alkaa pussitus. Koirille tarkoitetut menevät leipä- ja hedelmäpusseihin, jotka meillä tietysti aina käytetään uudelleen. Omaan käyttöön tarkoitetut lihat saavat kuitenkin neitseelliset pakastuspussit. Pussit imetään tyhjäksi ilmasta tuollaisella vekottimella, jolla ehkä on nimikin, mutten sitä tiedä tai muista. Mainio vehje joka tapauksessa! 

Pussin päälle tulee vielä maalarinteippi, johon tussilla kirjoitan sisällön ja päivän. Sitten vien pussit verannalle esikylmenemään, aamulla ne voi sitten siirtää pakastimeen. Koirien pakastin on ulkorakennuksessa, oma tietysti keittiössä.

Sitten on vielä liemi, jota tulee paljon. Jos keitettävää on useampia kattilallisia, keitämme yleensä toiset satsit samoissa liemissä, jolloin tulee vahvaa "tuplalientä". Silti sitä on paljon. Ne pakastan litran "partaäijäpurkeissa", joka on nimitys litran jugurttipurkeille. Nimitys tulee siitä, että kuvassa on mies, jolla ei ole partaa. Kaikki  tunnistavat nimityksen, koska kuvan mies on niin helposti muistettava. 

Partaäijäpurkkien haittapuoli on, että ne vievät paljon tilaa pakastimessa. Käytän myös tavallisia, neliskanttisia pakastusrasioita. 

Kaiken tämän jälkeen edessä on se ikävin vaihe: jälkien siivous. Kattilat ovat työläitä pestäviä. Itse asiassa koko homma ei oikein sopisi koirattomalle. Koirat nimittäin esipesevät kattilat eli nuolevat enimmät rasvat niistä. Kaikkihan tietävät, ettei viemäriin saisi päätyä suuria rasvamääriä. Ilman koiria pitäisi varmaan keksiä jonkinlainen keino pyyhkiä rasvat kompostiastiaan. Onko sinulla jokin ratkaisu tähän? 

Kehitteillä uutta yhteisöllisyyttä

Eilen oli hieno päivä. 

Saimme vieraiksemme seitsemän upeaa ihmistä Helsingistä. He tulivat etsimään itselleen sopivaa tukikohtaa tai useampaa. Kyse on villivihannesten eli hortan keruuseen, jatkojalostukseen ja myyntiin tähtäävästä projektista, jota tämä porukka on päättänyt ryhtyä toteuttamaan nimenomaan Pilpalassa. 

Pilpalahan on pilottikylänä mukana Hämeen Kylät ry:n projektissa nimeltä Uusia asumisratkaisuja kyliin. Projektin myötä tutustuin näihin uutta luoviin, yhteisöllisiin ihmisiin, ja porukka tuntui heti omalta. Nyt olemme parin kuukauden ajan etsineet hortatoimintaan sopivia, mahdollisia kohteita täältä lähitienoolta. 

Ydinporukka koostuu seitsemästä helsinkiläisestä. Joukossa on erilaisia hyvinvointi-, terapia- ja terveysalan ammattilaisia ja harrastajia, ammattien kirjo on laaja. Kaikki ovat innoissaan uusista suunnitelmista ja niin olemme mekin, Lassi ja minä. Tuntui hyvältä kuulla kuuluvansa jo joukkoon! 

Nyt siis on etsinnässä sopivat paikat ja tilat. Kerääjät tarvitsisivat majoitusmahdollisuuden lähinnä touko-kesäkuussa eli kasvien keruuaikana. Osa väestä taas tahtoisi muuttaa Pilpalan suuntaan pitkäaikaisesti, kenties jopa ympärivuotisesti. Tarvitaan tietysti myös alueita, joilta kasveja voi kerätä ja kasvattaa. Lisäksi haaveissa on mahdollisia terapia- ja kurssitiloja sekä paikkoja vaikkapa retriittien järjestämiseen. 

Yksi tiloista tulee ilmeisesti olemaan meidän alatalomme, jossa kasveja voi kuivata ja jatkojalostaa ja jossa osa keräilijöistä voi myös väliaikaisesti majoittua. Ainoaksi tilaksi alatalomme ei kuitenkaan riitä.

Eilen siis käytiin katsastamassa useita kohteita. Selkeimmin ja varmimmin osaksi toimintaa on tulossa pieni tila, jonka omistaja tarjoaa pellot ja kasvimaansa korvauksetta keruu- ja kasvatustyöhön. Pellolla kasvaa muun muassa nokkosta, siankärsämöä ja vuohenputkea sekä näiden villivihannesten lisäksi myös oreganoa ja minttua. En mainitse omistajan nimeä, koska en tullut kysyneeksi häneltä siihen lupaa, mutta hän voi kenties halutessaan itse kommentoida. Porukkamme oli joka tapauksessa innoissaan tarjouksesta, joka osoitti juuri sitä hienoa ennakkoluulottomuutta, avuliaisuutta ja yhteishenkeä, joka porukassa jo vallitsee. 

Muut käyntikohteet olivat kiinteistöjä täällä lähistöllä. Yhteensä tutustuttiin seitsemään kohteeseen. Talojen suhteen ei ole vielä tehty mitään ratkaisuja. Alkuun on tarkoitus päästä vuokraamalla, osto voi tulla kyseeseen myöhemmin. Porukka on valmis myös kunnostustöihin kohteissaan. 

Välillä kävimme meillä syömässä Lassin tekemää riistakeittoa, jossa kaikki ainekset olivat tietysti aitoa lähiruokaa: hirvi ja peura lähimetsistä, juurekset ja mausteet omalta kasvimaalta. Se sopi teemaan, sillä nimenomaan omavaraisuus on yksi porukan tavoitteista.

Oli valtavan innostavaa kuulla tarkemmin itse kunkin elämänkaaresta ja asioista, joita he tekevät muun muassa hyvinvointi- ja terapia-alalla. 

Riistakeitolla Solstrandin keittiössä. 

Jälkiruokana oli herukka-ahomansikkakoristeltua
puolukka-mustikkapiirakkaa kuusenkerkkäsiirapin kera. 

Osoittautui, että Ilari Malisella ja meidän Lassilla on hyvinkin paljon yhteistä, muun muassa kokin koulutus ja paljasjalkakävely. Kumpikaan ei kesäaikana käytä jalkineita. 

Lassi sai kiitosta piirakastaan. 

Odotan malttamattomana hankkeen edistymistä.
Mihinhän kaikkeen hyvään tämä johtaakaan?

Vuoden kylä?

Asun kylässä, joka viime vuonna valittiin Hämeen Vuoden Kyläksi 2021. Nyt Hämeen Kylät ry. ehdottaa Pilpalan kyliä valtakunnalliseksi Vuoden Kyläksi 2022. 

Tosiasiassa on kyllä kyse kolmesta kylästä eli Pilpalan lisäksi myös Hunsalasta ja Tevännöstä. Nämä kolme pienehköä kylää Hämeen ja Uudenmaan etelärajalla kuuluvat tiukasti yhteen ja meillä on yhteinen kyläyhdistys, Pilpalan kylät ry.

Pilpalan kylät ry:n toiminta keskittyy paljolti Liitontalolle,
joka sijaitsee Näkyvänlammen rannalla eli meidän vastarannallamme. 

Eilen kokoustin Teamsissä muutaman kylämme aktiivin sekä Hämeen Kylien kyläasiamiehen Elina Leppäsen kanssa. Teimme yhteenvetoa kylistämme ja toiminnastamme hakemusta varten.

Ensimmäiseksi hakemuksessa kysyttiin, mitä järjestöjä kylillä toimii. Meillä on kyläyhdistyksen lisäksi Hunsalan Työväentalon perinneyhdistys, maa- ja kotitalousseura, epävirallinen ex-Martat, metsästysseura Etelä-Lopen Eränkävijät sekä partio ja koulun vanhempaintoimikunta. Lisäksi ainakin Lopen Kalavireen ja Lopen luonnonystävien toiminta keskittyy pitkälti juuri näille kylille. 

Mitkä ovat kylän kolme merkittävintä voimannäytettä viimeisen viiden vuoden aikana?

1) Kyläyhdistyksen 40-vuotisjuhlat ja sekä jatkuvan ja monipuolisen toiminnan järjestäminen kylillä yhä edelleen. Kyläyhdistys on toiminut keskeytyksettä yli 40 vuotta ja toimii yhä.

2) Kylätalon eli Liitontalon parantaminen entistä käyttäjäystävällisemmäksi (keittiö, eteinen) sekä talon pitäminen hyväkuntoisena ja aktiivisessa käytössä. Liitontalolla toimivat monet yhdistykset ja mm. Lopen seurakunnan kerhot viikoittain. Se on kyläyhdistyksen tapahtumien keskuspaikka ja vuokrattava juhlatalo. Vuonna 2021 Liitontalon pihamaalle perustettiin Matkaparkki.

3) Selviytyminen yli koronavuosien poikkeuksellisen runsaan toiminnan kera silti turvallisuudesta tinkimättä. 

Miten kylä on hoitanut viestinnän? Kyläyhdistyksellä on aktiivinen Facebook-ryhmä, jossa viestintä toimii eri suuntiin. Lisäksi on nettisivut. Ilmoittelemme tapahtumista myös perinteisin pylväs- ja ilmoitustaulumainoksin kylien alueen neljällä ilmoitustaululla sekä koulun seinällä, maitolaiturin seinällä sekä Pelto-Seppälän puodilla. Liitontalon kohdalla on lisäksi suuret A-kyltit tapahtumien aikana. Myös kunnan tapahtumakalenterissa ilmoitellaan toiminnasta. Paikallislehdessä eli Lopen lehdessä on julkaistu vuosittain runsaasti juttuja kyläyhdistyksestä ja sen toiminnasta sekä kylillä asuvista ihmisistä ja kylien tapahtumista. Kyläyhdistyksellä on oma tiedotuslehtinen, joka jaetaan jokaiseen kylän alueen postilaatikkoon 1-2 kertaa vuodessa. Millaista yhteistyötä ja kenen kanssa kylänne tekee? Esimerkkejä: Kylien yhdistykset ja yrittäjät toimivat erinomaisessa yhteistyössä keskenään ja kyläyhdistyksen kanssa.        Kyläyhdistyksen toimintakertomuksessa listataan aina myös muiden tahojen toiminnat kylillämme. Ne ovat yritysten, yhdistysten ja yksityisten järjestämiä tapahtumia, joihin kylän väki on osallistunut ahkerasti, mutta kyläyhdistys ei ole varsinaisena järjestäjänä. Tällaisia ovat mm. Pelto-Seppälän kyläpuoti sekä Mulli&Mallas –ravintola, Pirteeks-bootcamp, Cafe Lättis sekä Solstrandin popup-ravintolat ja tilamyyntipäivät. Myös paikallisen maa- ja kotitalousseuran sekä Hunsalan työväentalon perinneyhdistyksen tapahtumista kyläyhdistys tiedottaa aktiivisesti. Kunnan kanssa kyläyhdistys on tiiviissä yhteistyössä: olemme mm. antaneet lausuntoja ja osallistuneet mm. Antin Adventti –tapahtumaan ja kyläkäräjiin. Kylillä kulkee kunnan palveluliikenne sekä kirjastoauto. Seurakunta järjestää kyläyhdistyksen omistamalla Liitontalolla säännöllisesti perhekerhoja ja lapsikerhoja sekä vanhemman väen kerhoja. Pirjetan Partio toimii Liitontalolla, ja Liitontalo on myös kokoontumispaikka muille alueen yhdistyksille, mm. ex-Martoille, jotka pitävät siellä marttailtoja vaikka varsinainen yhdistys on jo lakkautettu. Liitontaloa myös vuokrataan kauempanakin asuville ja toimiville, ja siellä on järjestetty mm. Lopen luonnonystävien kokouksia. Vanhan ratapohjan päälle rakennettu Pikkupässin pyöräilyreitti kulkee Hunsalan läpi. Karkkilan Ladun järjestämissä Pikkupässin polkasu –tapahtumissa kyläyhdistys on ollut Hunsalan asemalla tarjoilemassa mehua ja pikkuleipiä ohi pyöräileville. Pilpalan koulun vanhempaintoimikunta toimii aktiivisesti ja myös yhteistyössä kyläyhdistyksen kanssa. Koululle on saatu järjestettyä vapaaehtoisvoimin iltapäiväkerho lukukaudelle 2021-22. Työssä ovat olleet mukana partio, seurakunta ja Pirteeks Bootcamp. Toiminnalle on myös haettu rahoitusta, joka on tosin vielä auki. Pirteeks Bootcamp pyöritti koulun pihalla lasten liikuntakerhoa kesällä 2021.  Lähteen rannalla elämä on pienoisromaani, joka kuvaa elämää Pilpalan kylillä vuonna 1923.  Kylillä on kahden viime vuoden aikana ilmestynyt kaksi kirjaa, ’Lähteen rannalla elämä’ –romaani sekä ’Makasiini – maallemuuttajan tarinoita’, joiden molempien sisältö liittyy olennaisesti näihin kyliin. Kyläyhdistys on saanut kirjojen myynnistä osuuden, joka on käytetty kylätalon ylläpitokustannuksiin. Mitä merkittäviä tapahtumia (kyläjuhlia, markkinoita, näytelmiä, yms. tilaisuuksia) kyläläiset ovat järjestäneet viimeisen viiden vuoden aikana? Meillä on vuosittaisia, perinteiksi muodostuneita toimintoja sekä lisäksi aina jotain uutta ja erilaista. Perinteisiä ovat joulutuvat, kesäiset lauluillat ulkona sekä ohjelmallinen kesäiltama, jossa yleensä paikallisin voimin on esitetty näytelmiä, musiikkia, runoja, kirjallisuutta, hauskoja puheita ym. ja loppuilta on ollut tanssia paikallisten esiintyjien säestyksellä. Uusia ”perinteitä” ovat mm. suositut karaoketanssit sekä kyläkävelyt, joita on järjestetty jo noin kymmenen vuoden ajan. Myös lapsille on ohjelmaa: lasten Halloween- ja kevätdiskoja sekä laskiaisriehoja. Kyläkahviloita on järjestetty eri teemoilla eri aikoina, mm. pääsiäiskahvilana. KORONA-AJAN TOIMINTA: Koronavuosina toiminta on tietysti ollut normaalista poikkeavaa. Silti sitä on ollut runsaastikin. Kyläläiset ovat huolehtineet korona-aikana myös toisistaan tarjoamalla muun muassa kaupassakäyntiapua. Keväällä pääsiäiskahvilan korvasi pääsiäisasetelma Liitontalon risteyksessä. Vappuna Liitontalon pihassa oli munkin- ja simanmyynti ennakkotilauksesta. Suunniteltu kyläkävely jouduttiin perumaan, mutta sen tilalle tehtiin Kylänomadi (Citynomadiin), jossa kävijöitä on ollut jo noin tuhat. Kylänomadi kiertää Hunsalaa ja Pilpalaa ja sivuaa hieman myös Teväntöä ja on yhteensä n. 7 kilometrin mittainen kävely- tai pyöräilyreitti. Käy Pilpalan-Hunsalan kyläkävelyllä klikkaamalla tätä linkkiä Liitontalolle järjestettiin lehmänäyttely Syrjä-seuran aineistosta niin, että sitä saattoi käydä katsomassa itsenäisesti muiden tapahtumien yhteydessä. Hämeen Vuoden Kylä 2021 –juhlia vietettiin heinäkuussa Liitontalon pihamaalla. Lue tästä linkistä lisää Vuoden kylä -juhlasta  Kumpanakin koronakesänä on järjestetty kaksi karaokeiltaa Liitontalolle koronaturvallisin järjestelyin. Anniskelualue laajennettiin pihamaalle, mikä helpotti turvavälien pitämistä. Loppiaisina sytytettiin Loppiaistulet ja laskiaisena osallistuttiin villapaitojen ulkoilutuspäivään. (Nämä olivat kunnan tason koronavuositempauksia.) Kylänomadikierrosta on suunniteltu laajennettavaksi myös Hunsalan asemanseudulle.  Pirteeks-metsäsalilla toiminta on jatkunut koronasta huolimatta ja siellä on liikutettu loppilaisia ympäri vuoden jo kuusi vuotta.

Vesistöt muodostavat olennaisen osan Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön maisemia. Kuvassa Vääräjoki, joka lähtee Sinervä-järvestä ja yhtyy Vääräkosken jälkeen Näkyvään. 

Miten kylä ja kyläläiset ovat osallistuneet alueensa lähipalvelujen kehittämiseen ja uudelleen järjestämiseen (esim. kauppa, lähikoulu, posti, kylän monipalvelukeskus, laajakaistayhteydet, jätevesineuvonta, kylien turvallisuus, kyläavustaja, kuljetuspalvelut)?

Kylätiedotteessa ja kylän viestinnässä tuodaan alueen yrityksiä esille. Kyläläiset ja eritoten vapaa-ajanasukkaat ovat ahkerasti käyttäneet Pelto-Seppälän puodin palveluita (mm. ravintola). Puoti on toisen, pienemmän tilamyymälän (Solstrandin tilan) ohella ainut myymälä kylillä.

Laajakaistayhteyksien saamiseksi ollaan mukana Länsi-Lopen yhteisessä, kaksiosaisessa avustushakemuksessa, jossa Pilpalan alue on määrä toteuttaa ensimmäisenä. Avustushakemus on jätetty ja vastausta odotetaan alkuvuodesta.

Pilpalalaiset ovat olleet aktiivisia Lopen kyläkoulut ry:n perustamisessa ja sen toiminnassa koulujen säilyttämiseksi.

Liitontalolla järjestettiin syksyllä 2021 vesi-ilta, jossa kerrottiin alueen vesien tilasta ja annettiin jätevesineuvontaa. Järjestäjänä oli Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö.

Alueen yksityishenkilöt ja kyläyhdistys ovat aktiivisesti pyrkineet alueen teiden parantamiseen kirjein ja soitoin Uudenmaan ELY-keskukselle.

Vuonna 2021 kyläyhdistys työllisti puoleksi vuodeksi kyläavustajan omalta kylältä Tripla-hankerahoituksella. Työntekijä oli ammattitaitoinen ikkunaentisöijä, joka entisöi kylätalon ikkunat ja siinä ohessa huolehti monenlaisista muista töistä. 

 

Mitä elinkeinojen kehittämiseen ja/tai paikallistalouden edistämiseen liittyviä hankkeita kylä on toteuttanut tai ollut mukana toteuttamassa viimeisen viiden vuoden aikana? Laajakaistayhteyksien saamiseksi ollaan mukana Länsi-Lopen yhteisessä, kaksiosaisessa avustushakemuksessa, jossa Pilpalan alue on määrä toteuttaa ensimmäisenä. Avustushakemus on jätetty ja vastausta odotetaan alkuvuodesta. Kylänomadi-reitti ja Matkaparkki ovat kyläyhdistyksen keinoja saada matkailijat viihtymään kylällä ja edistämään samalla paikallistaloutta. Kyläyhdistyksen omistamaa Liitontaloa on käytetty etätöiden tekoon työhuoneena. Lisäksi Liitontaloa on vuokrattu ammattivalokuvaajan pitkäaikaiseksi työtilaksi.

Onko kylän voimin pyritty edistämään maaseutuasumista ja hankkimaan kylään uusia asukkaita ja miten (tonttipörssi, markkinointi, muilla tavoin)? Kylillä toimii työryhmä uusien asukkaiden hankkimiseksi ja myytävien tai vuokrattavien talojen ja tonttien kartoittamiseksi. Viime vuosina kysyntää on ollut enemmän kuin tarjontaa. Pilpalan kylät ry on yksi Hämeen kylät ry:n pilottikyliä Uusia asumisratkaisuja kylille –hankkeessa. Lokakuussa järjestettiin aiheesta tiedotus- ja tapaamisilta Liitontalolla. Nyt selvitettävänä on minitalojen saaminen Pilpalan koulun viereen. Kylien alueelle on aktiivisesti hakeutumassa myös villivihannesten keruuseen, jatkojalostukseen ja myyntiin keskittyvä yhteisö. Toimintaa käynnistellään yhteistyössä kyläläisten kesken.

 

Miten ympäristöä ja paikalliskulttuuria vaalitaan (perinnetapahtumat, kyläkirjat, kylän perinnerakennusten ylläpito jne.) ? Kyläyhdistys ylläpitää 1920-luvulla rakennettua Liitontaloa. Vuonna 2021 sen ikkunat entisöitiin. Ensi kesänä se on tarkoitus maalata talkoilla.  Kyliltä on ilmestynyt kirja nimeltä Kolmen kylän kirja vuonna 2005 joka on lähes jokaisessa taloudessa kylien alueella. Painos on loppuunmyyty. Kylien alueen perinnetietoa on koottu myös useisiin 1970-2000-luvuilla ilmestyneisiin Kalevi Airolan kirjoihin. Kyläyhdistys on järjestänyt useita kyläkävelyitä eri kohteisiin vuosien varrella. Kyläkävelyillä asiantuntevat oppaat ovat kertoneet alueen ja paikkojen historiasta. Myös Hunsalan maa- ja kotitalousseura on järjestänyt opastettuja kyläkävelyitä, samoin Pilpalan Martat. Vuonna 2019 ilmestyi kylille sijoittuva pienoisromaani Lähteen rannalla elämä, joka kuvaa vuotta 1923 Hunsalassa ja Pilpalassa. Seuraavana vuonna ilmestynyt Makasiini – maallemuuttajan tarinoita sisältää runsaasti kuvaa ja tekstimateriaalia näiltä kyliltä. Molemmat kirjat ovat yksityishenkilön julkaisemia, mutta niiden tuotolla tuettiin kyläyhdistystä ja kylätalon ylläpitoa. (lisätietoa Makasiinista täältä) Makasiini - maallemuuttajan tarinoita on kuvia ja tekstiä sisältävä teos, jonka kuvista valtaosa on otettu Pilpalasta. Myös moni teksti liittyy Pilpalan kyliin.  Netin Citynomadi-reitti Pilpalan-Hunsalan kyläkävely kulkee runsaan 6 kilometrin matkan Hunsalassa ja Pilpalassa ja hieman Tevännölläkin valottaen kylien historiaa ja nykypäivää. Nomadi-reitillä on 8.1.2022 mennessä ollut vajaat 1000 latausta (käyttökertaa). Tevännön kylän alueelle on perustettu Suomen ensimmäinen Rakkauden metsä, jonne halukkaat voivat istuttaa oman puuntaimen. Ensimmäiset puut sinne on istutettu kesäkuussa 2020.

Miten suunnitelmallista kylänne toiminta on ja millaisia tulevaisuuden suunnitelmia kylällä on seuraaville viidelle vuodelle?

Kyläsuunnitelma on tehty vuosia sitten. Nyt tavoitteena on saada kylille valokuitu ja uusia asukkaita, ja näissä asioissa kyläyhdistys on toiminut aktiivisesti. Myös Pilpalan koulun säilymiseksi toimitaan aktiivisesti. Etätyömahdollisuuksien myötä kylien elinkeinorakenne ja asukaskunta voivat laajeta edelleen. Kyläyhdistys aikoo jatkaa toimintaansa 50. vuosikymmenellä pitkälti perinteisiin tapahtumiin nojaten: kesäjuhlat, joulutupa, karaoketanssit, laskiaisriehat ja lasten diskot säilyvät ohjelmistossamme edelleen. Uusille toimintamuodoille olemme avoimia ja kehitämme uutta toimintaa vanhan rinnalle aina tilanteen mukaan.

Kuu nousee Pilpalassa. Kuvassa oikealla parantajaeukko Serafian mökki 1800-luvulta. 

Onko korona-aika muuttanut kylänne toimintatapoja, ja onko teille syntynyt pysyviä muutoksia ja käytänteitä (esim. digitaalisuuteen ja monipaikkaisuuteen liittyen)?

Etäyhteyksien avulla olemme kyenneet entistä paremmin osallistumaan muun muassa Hämeen kylien toimintaan (kokoukset, koulutukset). Myös kunnan tason tapaamisia on järjestetty etäyhteyksin.

Joulumarkkinat, jotka oli suunniteltu Joulutuvan yhteyteen Liitontalolle, järjestettiinkin sähköisesti Facebook-sivustolla, kun fyysinen joulutupatapahtuma koronan vuoksi jouduttiin perumaan.

Aamurusko Näkyvällä. Pilpalan kylätalo Liitontalo kuvassa vastarannalla. 

Miksi juuri tämä kylä pitäisi valita Vuoden Kyläksi?

Pilpalan kylissä huomioidaan kaikenikäiset kyläläiset ja vapaa-ajanasukkaat, erityisesti lapset ja nuoret. Pilpalan kylillä on hyvä yhteishenki ja vireä auttavaisuuden kulttuuri. Pilpalan kylät on tehnyt monipuolista kylätoimintaa ja töitä kyläyhteisön hyväksi keskeytyksettä jo yli 40 vuotta, ja työ jatkuu.

Tässä vielä muutama linkki lehtijuttuihin Hämeen Vuoden Kylästä 2021: 

Ylen juttu

Hämeen Sanomien juttu

Luokanopettajan vinkit

Kuten ihmiset yleensäkin, autan muita mielelläni ja ilahdun, jos minulta kysytään neuvoa. Etenkin ennen kerroin myös hanakasti mielipiteeni, vaikka sitä ei olisi kysyttykään. En silti koskaan ole ajatellut, että muut olisivat varsinaisesti vailla neuvojani.

Muutaman kerran olen rohkaistunut kertomaan vinkkini jonkin asian opettamiseen, ja yllätyksekseni vinkkini ovatkin kiinnostaneet.

Jossain vaiheessa työuraani aloin ymmärtää, etten olekaan enää se nuori ja kirkassilmäinen opetuksen uudistaja ja opinhaluinen tarkkailija. Hoksasin hämmästyksekseni pikku hiljaa, että se vanha opettaja, jolla on pitkä työura ja kokemus, onkin minä itse. Ennen ne olivat joitain muita. 

Vaikka opiskelin opettajaksi pitkälle aikuisuuteen ehtineenä - takana jo 16 vuotta Kennelliitossa ja jokin aika toimittajanakin - olen ehtinyt olla opettaja jo 27 vuotta. Tosin noihin vuosiin sisältyy yksi puolen vuoden vuorotteluvapaa. Aineenopettajaksi opiskellessani tein 16-tuntista viikkoa ja nyt pari viime vuotta olen tehnyt vieläkin lyhyempiä viikkoja, mutta yli neljännesvuosisata on silti hurahtanut koulutyössä.

Enemmän olen nuoremmiltani apua pyytänyt kuin neuvoja tarjonnut. Mutta muutaman mielestäni hyvän vinkin olen antanut ja tajunnut, että jos en niitä toisille kertoisi, voisi olla että ne unohtuisivat kokonaan.

Nuorempana ahdistuin suuresti kaikkien vinkkien, tiedon ja materiaalin paljoudesta. Tuntui,
että niitä kaikkia pitäisi ehtiä käyttämään tai edes kokeilemaan. Käyttäessä sitten huomasi, etteivät kaikki vinkit ja ohjeet ole ollenkaan hyödyllisiä tai edes käyttökelpoisia.

Mutta kaikkea ei voi keksiä itsekään. On kai siis oikeasti hyvä, jos joku kertoo kokemuksiaan siitä, mikä oikeasti toimii ja mikä on oikeasti hyödyllistä – ei siis vain hauskaa tai erikoista.

Olen näiden vuosien aikana opettanut lähes kaikkia alakoulun aineita. Teknisen työn tunteja en ole pitänyt ja musiikkia ei ole koskaan ollut lukujärjestyksessäni.

Lähdin miettimään jokaiselle kouluaineelle yhden jakamisen arvoisen vinkin. Vinkkejähän olisi vaikka kuinka, mutta nyt siis valitsin vain yhden kutakin ainetta kohti. Kas tässä listani:

Matematiikka

Mittarimato tai –taulukko. Yksi vaikeimmista alakoulun matematiikan asioista on mittayksikkömuunnokset. Samalla se on hyvin käytännönläheinen ja tärkeä asia. En tiedä parempaa keinoa sen opettamiseen kuin mittarimato tai sen yksinkertainen versio muunnostaulukko. Vielä kun opettelee piirtämään sen itse, sitä voi käyttää milloin ja missä vain. Ihme kyllä kaikissa kirjasarjoissa ei sitä opeteta.

Historia

Elämykselliset tarinat. Historia saadaan tutuksi ja eläväksi itse kirjoitetuilla tarinoilla sen jälkeen, kun kokonaisuuden faktoihin on perehdytty. Esim. ”Elämää keskiajan kylässä”, ”Päiväni roomalaisena sotilaana”, ”Rakentajana Suomenlinnassa”, ”Pääsin Vasa-laivalle töihin, mahtavaa!”

Tarinat kirjoitetaan kotona A4-paperille. Paperit levitetään luokkaan pulpeteille ja lähdetään lukemaan toisten tekstejä omassa tahdissa. Jokaisesta tarinasta kirjoitetaan erilliselle A4:lle palautetta kirjoittajalle: kommentoidaan tarinan asiasisältöä ja kerrontaa, mutta haluttaessa erikseen myös käsialaa ja oikeinkirjoitusta. (Tällaisia tarinoita voi tietysti tehdä SUK-tunneilla mistä aiheista hyvänsä.)

Yhteiskuntaoppi

Väittelyt eli mielipiteen muodostaminen ja ilmaisu, toisen mielipiteiden kuuntelu, argumentointi, faktan ja mielipiteen erottaminen ovat tärkeimpiä asioita myös yhteiskuntaopissa.

Yhteiskuntaopin sisällöissä on alakoulussa paljon turhaa. Kokoustekniikka – turhaa! Demokratian opettaminen oppilasneuvostovaalien kautta… no jaa, mikä ettei, mutta koulu on niin pieni yhteisö, että siellä kaikkien pitäisi saada äänensä kuuluville ilman edustuksellista demokratiaa. Lapset eivät siihen vielä edes pysty. (Älä vedä herneitä nenään tästä: eivät oikeasti pysty. Ei kyllä pysty moni aikuinenkaan. Oman mielipiteen esittäminenkin on vaikeaa, saati sitten edustaa kymmeniä muita, joilla on omat mielipiteensä.)

Ympäristöoppi

Kierrätys ja säästö kuuluvat maailman tärkeimpiin asioihin. Ympäristöopissa on paljon hauskaa ulkoa opittavaa, eikä ole ollenkaan haitaksi opetella vaikkapa lippuja ja pääkaupunkeja, päinvastoin. Mutta tärkeitä ne eivät sinänsä ole: mitään pahaa ei tapahdu, vaikkei niitä osaisi. Sen sijaan ymmärrys siitä, miten ihan jokainen pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä ja maailman tilaan, on voimauttavaa ja tulevaisuuden vuoksi elintärkeää. Listataan siis asioita, joita sinä (siis ihan jokainen oppilas itse) voit tehdä säästääksesi raaka-aineita ja kierrättääksesi niitä. Tekee muuten hyvää opettajallekin!

Liikunta

Jooga. Liikuntatunneilla tärkeintä on liikkua niin, että tulee hiki ja hengästys. Silti sanon, että vinkkini on jooga. Keskittyminen ja rauhoittuminen ovat huipputärkeitä taitoja nykyisin, samoin joogaan liittyvä liikkuvuuden lisääminen, hitaat venytykset.

Musiikki

Laulu. En ole musiikkiasiantuntija enkä varsinkaan musiikkipedagogi, mutta minulla on vahva tunne siitä, että nykylapset tarvitsisivat kunnon vanhan ajan peruslaulua normaalilla äänenkäytöllä. Ei hönkäilyä, haahuilua, huutoa tai örinää, vaan puhdasta, melodista laulua. Sen jälkeen voi sitten kehittää omaa tyyliään mihin suuntaan tahtoo.

Kuvataide

Nykylapset eivät juurikaan laula, mutta eivät myöskään piirrä. Vinkkini on mallista piirtäminen. Lintuja, kasveja, taloja, esineitä, toisiaan – mitä tahansa tarkkaa havainnointia ja silmän ja käden koordinaation kehittämistä. Sitä kannattaa myös yhdistää biologian opiskeluun.

Käsityöt / tekstiilityöt

Korjausompelu, muun muassa villasukan parsinta. Se on kuulemma oppilaiden mielestä yllättävän innostavaakin.

Käsityöt / kovat materiaalit

Linnunpönttöjen teko. Ehkä myös siilin talvipesä ja hyönteishotellit. Pitää vain olla tarkkana, että linnunpöntöt myös toimivat ja kestävät. 

Englanti

Hatchy-Patchy eli Hutchy-Putchy itse muodostetuin kysymyksin. Toimii alakoulun alusta loppuun, kun kysymysten muodostusta opitaan aina lisää. Kysymyslauseiden teko on alakoulun englannin vaikein asia, Hutchy-Putchyn avulla sen oppii leikiten. Ai niin, leikin kulku: istutaan piirissä, yksi ulos, päätetään kuka on H-P. Ulkoa tulevat esittää vuorollaan eri kysymyksen kullekin, kun H-P:ltä kysytään, hän huutaa Hutchy-Putchy! Kaikki vaihtavat paikkaa ja ilman paikkaa jäänyt ”jää”. (Vaatii tuolit, jotka pysyvät paikoillaan.) Jännää ja hauskaa, toimii vuodesta toiseen.

Ruotsi

Numeropiiri. Numeroiden luettelo piirissä, joka 5. ja joka 10. putoaa istumaan. Viimeisenä seisomaan jäävä voittaa. Voidaan aloittaa myös esim. 20:stä tai luetella sadasta alaspäin. Sama viikonpäivillä: söndag aina putoaa ja viikko alkaa alusta.

Toimii huonosti isossa ryhmässä, koska ensiksi pudonneet joutuvat odottamaan niin pitkään; kannattaa muodostaa 2 tai 3 ryhmää, jos luokka on suuri.

Uskonto / Elämänkatsomustieto

Vierailijat. Olipa aihe mikä hyvänsä, vierailijat piristävät aina. Seurakunnasta tai vapaa-ajattelijoista saa yleensä aina vierailijoita, mutta vierailijat voivat olla myös talon sisältä esim. eri uskontoja edustavia oppilaita.

Suomen kieli / kielioppi

Sanaluokkakäsi. Havainnollinen, selkeä, auttaa muistamaan ja hahmottamaan sanaluokat. Piirretään oman käden ääriviivoja mukaillen vihkoon käsi. Nimetään samalla tavalla taipuvat sormet nomineiksi eli ne ovat adjektiivi, numeraali, substantiivi ja pikkurilli pronomini. Substantiivissa on vielä sormus, joka on erisnimet. Peukalo taipuu eri tavalla, joten se on verbi. Taipumattomat sanat (partikkelit) ovat laastarilappu kämmenselässä.

Muistilappu näistä kulkee aina mukana: oma käsi.

Suomen kieli / kirjallisuus

Ääneenluku ja keskittyminen kuuntelemiseen ovat huipputärkeitä isommillekin oppilaille. Lisäksi kirjallisuudesta pitäisi keskustella yhdessä.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja mainostan omaa kirjaani. Romaani ’Lähteen rannalla elämä’ on kirjoitettu nimenomaan alakouluikäisiä ajatellen. Se sopii opettajan ääneen lukemiseen mutta myös oppilaiden itse luettavaksi. Olen tehnyt siihen myös keskustelun pohjaksi tausta-aineiston ja keskustelukysymyksiä. Kirja kertoo elämästä ja kulttuurista ennen vanhaan, sata vuotta sitten. Tavoitteena on empatian herättäminen ja entisajan elämän tutuksi tuominen ja myös ajatusten sekä kysymysten herättäminen. (Jos kirjaa ei löydy kirjastosta, sen saa minulta.)

***

Joukkoon tuli nyt vähän mielipiteitäkin, vaikka se ei ollut tarkoitus. Totta kai mielipiteitä on kertynyt näiden vuosien aikana, mutta yritän olla niitä jakamatta. Asiat ovat monimutkaisia, en minä voi tietää, mikä on totta ja oikein.

Jokaiseen kouluaineeseen sisältyy valtava määrä tärkeitä asioita. En tarkoita sanoa, että vain nämä minun listaamani olisivat niitä tärkeitä, en todellakaan.

Enää en jaksaisi olla luokanopettaja. Työ on valtavan vaativaa. Yksi työn rikkauksista on sen monipuolisuus, mutta samalla se on sen raskaus. Riittämättömyyden tunne on jatkuva, jos sen vain harteilleen ottaa. Itse en osannut olla ottamatta.